EU http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132360/all Sun, 22 Jul 2018 22:00:17 +0300 fi Aatteiden vapaa kilpailu ja EU http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu <p>Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.&nbsp;&nbsp; Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.</p><p>Nyt &quot;meidän Uusi Suomi&quot; on <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/254381-eu-poliitikolta-suorat-sanat-steve-bannonin-uudesta-hankkeesta-kuinka-paljon">uutisoinut</a> EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.</p><p>Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja <a href="https://www.thedailybeast.com/steve-bannons-dream-a-worldwide-ultra-right">väitetäänpä</a> hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?</p><p>Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.</p><p>A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Wahhabism#Funding_factor">tietojen mukaan</a> hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.</p><p>Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.&nbsp; Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai&nbsp; tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?</p><p>Kuvien tekijäviitteet:</p><p><em>By <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/</a> - <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/</a>, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995</em></p><p><em>By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, <a href="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085" title="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085">https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085</a><br />By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon">https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon</a> Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.</p><p><a href="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right" title="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right">https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-t...</a> Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros">https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary">https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary</a></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement">https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement</a></p><p><a href="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke" title="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke">http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.   Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.

Nyt "meidän Uusi Suomi" on uutisoinut EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.

Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja väitetäänpä hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?

Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.

A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian tietojen mukaan hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.

Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.  Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai  tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?

Kuvien tekijäviitteet:

By https://www.flickr.com/photos/snapperjack/ - https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995

By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085
By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472

 

Linkkejä aiheeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.

https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary

https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement

http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke

 

 

]]>
10 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu#comments EU Islam Populismi Uusliberalismi Vihapuhe Sun, 22 Jul 2018 19:00:17 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu
Mitä Trump ja Putin oikein kähmivät kahdestaan? http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258478-mita-trump-ja-putin-oikein-kahmivat-kahdestaan <p># Useimpien mielestä Suomen presidentin päätös ottaa vastaan Helsinkiin maailman mahtiyksinvaltiaat <strong>Donald Trump</strong> ja <strong>Vladimir Putin</strong> oli järkevä. Vain viitisen prosenttia suomalaisista piti tapaamista Suomelle haitallisena, kertoo kysely.</p><p>&nbsp;&nbsp; Noiden presidenttien taskussa on 90 prosenttia maailman ydinkärjistä. Tuollaisia päällepäsmäreitä ei tietenkään kannata turhaan ärsyttää. He voivat näppäimillään hetkessä tuhota koko ihmiskunnan. Siksi <strong>Sauli Niinistön</strong> kohtelias pidättyvyys keskustelujen asiakysymyksissä oli aivan paikallaan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Suomen kannatti myös satsata tapahtuman järjestelyihin ja yli tuhannen journalistin palveluihin Finlandia-talossa saunoineen &ndash; vaikka kärsittiin tukalasta helteestä. Suomi sai hyvää mainosta ystävällisenä maana, jossa asiat sujuvat.&nbsp; Monikaan ei ymmärtänyt, miten suuria ponnistuksia tuo vaati helteisessä heinäkuussa, jolloin Oy Suomi Ab on perinteisesti lomamökeillään.</p><p>&nbsp;&nbsp; Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja &nbsp;ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.</p><p>&nbsp;&nbsp; Trump huomasi joutuneensa suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Helsingin tapaamisen jälkeen Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tietojen mukaan Trump on jo kutsunut Putinin vierailulle Washingtoniin. Ilmeisesti Trump ja Putin haluavat keskustella lisää kahden kesken. Spekulaatiot ja salaliittoteoriat leijuvat ilmassa. Kenties Putinilla on salaista tietoa Trumpin takavuosien bisnesmetkuista Venäjällä? Ne antaisivat jatkuvan valttikortin Putinille. &nbsp;Näin kirjoittaa suurlähettiläs <strong>Antti Kuosmanen</strong>: <a href="http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi?ref=poiminnat">http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi?ref=poiminnat</a> &nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Kunpa joku onnistuisi äänittämään noita Trumpin ja Putinin kahdenkeskisiä keskusteluja. Siinä olisi lehtilööpeille ravintoa pitkäksi aikaa. Ja tietenkin historioitsijoille aihetta kertoa, millaiseen suohon ihmiskunta oli vajoamassa vuonna 2018.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tässä kahden yksinvaltiaan yhteydenpidossa Eurooppa jää surullisesti syrjäytetyksi. Viron ex-pääministeri <strong>Taavi Rõivas</strong> kysyy, miksi Trump ja Putin lakaisivat maton alle kaikki Euroopan suuret kysymykset alkaen Ukrainasta. Hänen mielestään Suomen ja Viron olisi pidettävä EU-valtioina yhtä.</p><p>&nbsp;&nbsp; EU:n olisi syytä raivata itselleen puhevaltaa maailmalla. Siinä olisi ohjelmaa Suomenkin presidentille. EU on puutteellinen, mutta se on maailman ainoa yhteisö, jossa demokratia, kansanvalta, hyvinvointiyhteiskunta ja sananvapaus näyttelevät jonkinlaista roolia.</p><p><em>Kuva: Finlandia-talon pressikeskuksessa Trumpin ja Putinin vierailun aikaan.&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Useimpien mielestä Suomen presidentin päätös ottaa vastaan Helsinkiin maailman mahtiyksinvaltiaat Donald Trump ja Vladimir Putin oli järkevä. Vain viitisen prosenttia suomalaisista piti tapaamista Suomelle haitallisena, kertoo kysely.

   Noiden presidenttien taskussa on 90 prosenttia maailman ydinkärjistä. Tuollaisia päällepäsmäreitä ei tietenkään kannata turhaan ärsyttää. He voivat näppäimillään hetkessä tuhota koko ihmiskunnan. Siksi Sauli Niinistön kohtelias pidättyvyys keskustelujen asiakysymyksissä oli aivan paikallaan.

   Suomen kannatti myös satsata tapahtuman järjestelyihin ja yli tuhannen journalistin palveluihin Finlandia-talossa saunoineen – vaikka kärsittiin tukalasta helteestä. Suomi sai hyvää mainosta ystävällisenä maana, jossa asiat sujuvat.  Monikaan ei ymmärtänyt, miten suuria ponnistuksia tuo vaati helteisessä heinäkuussa, jolloin Oy Suomi Ab on perinteisesti lomamökeillään.

   Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja  ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.

   Trump huomasi joutuneensa suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Helsingin tapaamisen jälkeen Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.

   Tietojen mukaan Trump on jo kutsunut Putinin vierailulle Washingtoniin. Ilmeisesti Trump ja Putin haluavat keskustella lisää kahden kesken. Spekulaatiot ja salaliittoteoriat leijuvat ilmassa. Kenties Putinilla on salaista tietoa Trumpin takavuosien bisnesmetkuista Venäjällä? Ne antaisivat jatkuvan valttikortin Putinille.  Näin kirjoittaa suurlähettiläs Antti Kuosmanen: http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi?ref=poiminnat  

   Kunpa joku onnistuisi äänittämään noita Trumpin ja Putinin kahdenkeskisiä keskusteluja. Siinä olisi lehtilööpeille ravintoa pitkäksi aikaa. Ja tietenkin historioitsijoille aihetta kertoa, millaiseen suohon ihmiskunta oli vajoamassa vuonna 2018.

   Tässä kahden yksinvaltiaan yhteydenpidossa Eurooppa jää surullisesti syrjäytetyksi. Viron ex-pääministeri Taavi Rõivas kysyy, miksi Trump ja Putin lakaisivat maton alle kaikki Euroopan suuret kysymykset alkaen Ukrainasta. Hänen mielestään Suomen ja Viron olisi pidettävä EU-valtioina yhtä.

   EU:n olisi syytä raivata itselleen puhevaltaa maailmalla. Siinä olisi ohjelmaa Suomenkin presidentille. EU on puutteellinen, mutta se on maailman ainoa yhteisö, jossa demokratia, kansanvalta, hyvinvointiyhteiskunta ja sananvapaus näyttelevät jonkinlaista roolia.

Kuva: Finlandia-talon pressikeskuksessa Trumpin ja Putinin vierailun aikaan. 

 

]]>
8 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258478-mita-trump-ja-putin-oikein-kahmivat-kahdestaan#comments EU Vladimir Putin Fri, 20 Jul 2018 20:13:34 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258478-mita-trump-ja-putin-oikein-kahmivat-kahdestaan
Mikä Trumpia motivoi? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi <p>Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.</p><p>Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.</p><p>Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on &ndash; ainakin jonkun aikaa &ndash; mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.</p><p>Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.</p><p>Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.</p><p>Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.</p><p>Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.</p><p>Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.</p><p>Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.</p><p>Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat &rdquo;suojeltavia&rdquo;, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.</p><p>Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.</p><p>On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi &rdquo;voimamiesten&rdquo; ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.</p><p>Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?</p><p>Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.

Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.

Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on – ainakin jonkun aikaa – mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.

Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.

Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.

Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.

Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.

Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.

Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.

Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat ”suojeltavia”, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.

Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.

On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi ”voimamiesten” ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.

Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?

Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.

]]>
78 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi#comments Ulkomaat EU Kansainvälinen järjestys Trump Venäjä Yhdysvallat Fri, 20 Jul 2018 05:59:29 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi
Trump pyrkii ulos Putinin taskusta http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258370-trump-pyrkii-ulos-putinin-taskusta <p># Istuin maanantaina 16.7. Finlandia-talossa kansainvälisen lehdistön joukossa, söin ilmaiseksi tarjottuja mansikoita ja herneitä. Seurasin Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien <strong>Donald Trumpin</strong> ja <strong>Vladimir Putinin</strong> puheita. He olivat istuneet kahdestaan pari tuntia ja valmistautuneet tapaamaan lehdistön. Kysymyksiä ja salaliittoteorioista leijaili ilmassa.&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Putinin ja Trumpin tiedotustilaisuudessa puhuttiin suorasukaisten kysymysten pohjalta paljon siitä, oliko Venäjä todellakin vaikuttanut v. 2016 epäasianmukaisella tavalla Yhdysvaltain presidentinvaalin tulokseen, niin kuin tutkimukset ovat osoittaneet. Presidentit eivät tietenkään voineet muuta kuin kieltää tuollaiset väitteet hölynpölynä. Siinähän istui Yhdysvaltain presidentti, jolle Venäjän presidentti oli hankkinut vaalivoiton. Kumpikin oli kerta kaikkiaan jäävi vastaamaan moiseen kysymykseen.</p><p>&nbsp;&nbsp; Keskustelun aiheena oli myös aseidenriisunta. Trump korosti useaan kertaan, että hänellä ja Putinilla on takataskussaan 90 prosenttia maailman ydinkärjistä.</p><p>&nbsp;&nbsp; Syyrian tilanteestakin yritettiin keskustella, mutta kummallakaan maalla ei ole ratkaisua tuohon ongelmaan. Ukrainan kriisi jäi vähälle huomiolle. Putin ei varmaankaan suostu kirveelläkään luopumaan Krimin niemimaasta, jonka hän kaappasi Ukrainalta v. 2014.</p><p># Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan venäläisten vaalihäirinnästä, kun hän kohtasi kotiin palattuaan raivoisan kritiikin. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa, vaihtanut vähän päästä lausuntojaan. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.</p><p>&nbsp;&nbsp; Trump huomasi joutuneensa Helsingissä suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.</p><p>&nbsp;</p><p># On murheellista, että EU:sta ei ole onnistuttu rakentamaan toimintakykyistä liittovaltiota, jonka näkemyksiä Putinin ja Trumpin kannattaisi ottaa todesta. EU:n ongelmana on osallistujamaiden erilaisuus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;EU:n kulmakiviä ovat demokratia, vallan kolmijako, sananvapaus ja hallinnon ja talouden läpinäkyvä korruptoitumattomuus. Mutta vain muutama maa täyttää nämä ehdot kohtuullisesti. EU voidaan helposti lyödä hajalle ulkoa päin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;Tähän Putin onkin pyrkinyt. On hyvin surullista, että Trumpilla näyttää olevan samanlaisia tavoitteita. Kun Euroopan ja Lähi-idän asioista neuvotellaan, Putinin ja Trumpin ohella pöydässä tarvittaisiin ilman muuta myös EU, nimittäin oikeanlainen EU.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kuva 1: Trumpia ja Putinia kuunnellaan Finlandia-talossa. </em></p><p><em>Kuva 2: Timo Uotila sai Finlandia-talon pressikeskuksessa rasian mansikoita ja herneitä.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; </em></p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Istuin maanantaina 16.7. Finlandia-talossa kansainvälisen lehdistön joukossa, söin ilmaiseksi tarjottuja mansikoita ja herneitä. Seurasin Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin puheita. He olivat istuneet kahdestaan pari tuntia ja valmistautuneet tapaamaan lehdistön. Kysymyksiä ja salaliittoteorioista leijaili ilmassa.     

   Putinin ja Trumpin tiedotustilaisuudessa puhuttiin suorasukaisten kysymysten pohjalta paljon siitä, oliko Venäjä todellakin vaikuttanut v. 2016 epäasianmukaisella tavalla Yhdysvaltain presidentinvaalin tulokseen, niin kuin tutkimukset ovat osoittaneet. Presidentit eivät tietenkään voineet muuta kuin kieltää tuollaiset väitteet hölynpölynä. Siinähän istui Yhdysvaltain presidentti, jolle Venäjän presidentti oli hankkinut vaalivoiton. Kumpikin oli kerta kaikkiaan jäävi vastaamaan moiseen kysymykseen.

   Keskustelun aiheena oli myös aseidenriisunta. Trump korosti useaan kertaan, että hänellä ja Putinilla on takataskussaan 90 prosenttia maailman ydinkärjistä.

   Syyrian tilanteestakin yritettiin keskustella, mutta kummallakaan maalla ei ole ratkaisua tuohon ongelmaan. Ukrainan kriisi jäi vähälle huomiolle. Putin ei varmaankaan suostu kirveelläkään luopumaan Krimin niemimaasta, jonka hän kaappasi Ukrainalta v. 2014.

# Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan venäläisten vaalihäirinnästä, kun hän kohtasi kotiin palattuaan raivoisan kritiikin. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa, vaihtanut vähän päästä lausuntojaan. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.

   Trump huomasi joutuneensa Helsingissä suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.

 

# On murheellista, että EU:sta ei ole onnistuttu rakentamaan toimintakykyistä liittovaltiota, jonka näkemyksiä Putinin ja Trumpin kannattaisi ottaa todesta. EU:n ongelmana on osallistujamaiden erilaisuus.

   EU:n kulmakiviä ovat demokratia, vallan kolmijako, sananvapaus ja hallinnon ja talouden läpinäkyvä korruptoitumattomuus. Mutta vain muutama maa täyttää nämä ehdot kohtuullisesti. EU voidaan helposti lyödä hajalle ulkoa päin.

   Tähän Putin onkin pyrkinyt. On hyvin surullista, että Trumpilla näyttää olevan samanlaisia tavoitteita. Kun Euroopan ja Lähi-idän asioista neuvotellaan, Putinin ja Trumpin ohella pöydässä tarvittaisiin ilman muuta myös EU, nimittäin oikeanlainen EU.

 

Kuva 1: Trumpia ja Putinia kuunnellaan Finlandia-talossa.

Kuva 2: Timo Uotila sai Finlandia-talon pressikeskuksessa rasian mansikoita ja herneitä.         


 

]]>
18 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258370-trump-pyrkii-ulos-putinin-taskusta#comments EU Presidentinvaalit 2016 Trump Vladimir Putin Wed, 18 Jul 2018 18:07:13 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258370-trump-pyrkii-ulos-putinin-taskusta
"Euroopan solidaarisuusjoukot: pilottihankkeesta toteutukseen". Mitä tarkoittaa? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258167-euroopan-solidaarisuusjoukot-pilottihankkeesta-toteutukseen-mita-tarkoittaa <p><strong>&quot;EU-suurlähettiläät vahvistivat 27. kesäkuuta neuvoston puheenjohtajamaan Bulgarian ja Euroopan parlamentin edustajien aikaansaaman yhteisymmärryksen Euroopan solidaarisuusjoukkojen oikeudellisesta kehyksestä ja asiaa koskevasta budjetista vuosiksi 2018&ndash;2020. </strong></p><p>Euroopan solidaarisuusjoukot perustettiin helpottamaan 18&ndash;30-vuotiaiden nuorten osallistumista erilaisiin solidaarisuustoimiin eri aloilla (ympäristö, kulttuuri, sosiaalipalvelut sekä pakolaisten, lasten tai ikääntyneiden auttaminen) eurooppalaisten arvojen käytännön ilmentymänä.</p><p>Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteena on edistää yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämistä tehostaen samalla nuorten omakohtaista, koulutuksellista, sosiaalista, kansalais- ja ammatillista kehitystä. Tämänpäiväisen sopimuksen ansiosta voidaan siirtyä solidaarisuusjoukkojen täytäntöönpanon toiseen vaiheeseen. Sen tavoitteen mukaisesti ensimmäiset 100 000 eurooppalaista voivat osallistua solidaarisuusjoukkojen toimiin vuoteen 2020 mennessä.</p><p>- <em>Jo muutamassa kuukaudessa solidaarisuusjoukot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi: nuoret aikuiset ovat päättäneet käyttää aikaansa muiden auttamiseen, tietäen hyötyvänsä tulevaisuudessa tästä rikastavasta kokemuksesta omakohtaisesti ja ammatillisesti. Viesti on selvä: eurooppalainen solidaarisuus ei ole vain motto vaan täyttä totta. Sen parhaat puolet pääsevät esiin nyt, kun suunnitelmalle on sovittu selvät säännöt ja riittävä rahoitus.</em> (Krasen Kralev, Bulgarian nuoriso- ja urheiluministeri ja neuvoston puheenjohtaja)</p><p><strong>(jatkuu alla olevassa linkissä)</strong></p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/european-solidarity-corps-from-pilot-project-to-reality/" title="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/european-solidarity-corps-from-pilot-project-to-reality/">http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/europe...</a></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="surprise" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/omg_smile.png" title="surprise" width="23" /> <strong>Mitähän tämä edellä kerrottu Suomessa tarkoittaa ihan käytännön tasolla? Osaako kukaan arvata? </strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "EU-suurlähettiläät vahvistivat 27. kesäkuuta neuvoston puheenjohtajamaan Bulgarian ja Euroopan parlamentin edustajien aikaansaaman yhteisymmärryksen Euroopan solidaarisuusjoukkojen oikeudellisesta kehyksestä ja asiaa koskevasta budjetista vuosiksi 2018–2020.

Euroopan solidaarisuusjoukot perustettiin helpottamaan 18–30-vuotiaiden nuorten osallistumista erilaisiin solidaarisuustoimiin eri aloilla (ympäristö, kulttuuri, sosiaalipalvelut sekä pakolaisten, lasten tai ikääntyneiden auttaminen) eurooppalaisten arvojen käytännön ilmentymänä.

Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteena on edistää yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämistä tehostaen samalla nuorten omakohtaista, koulutuksellista, sosiaalista, kansalais- ja ammatillista kehitystä. Tämänpäiväisen sopimuksen ansiosta voidaan siirtyä solidaarisuusjoukkojen täytäntöönpanon toiseen vaiheeseen. Sen tavoitteen mukaisesti ensimmäiset 100 000 eurooppalaista voivat osallistua solidaarisuusjoukkojen toimiin vuoteen 2020 mennessä.

- Jo muutamassa kuukaudessa solidaarisuusjoukot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi: nuoret aikuiset ovat päättäneet käyttää aikaansa muiden auttamiseen, tietäen hyötyvänsä tulevaisuudessa tästä rikastavasta kokemuksesta omakohtaisesti ja ammatillisesti. Viesti on selvä: eurooppalainen solidaarisuus ei ole vain motto vaan täyttä totta. Sen parhaat puolet pääsevät esiin nyt, kun suunnitelmalle on sovittu selvät säännöt ja riittävä rahoitus. (Krasen Kralev, Bulgarian nuoriso- ja urheiluministeri ja neuvoston puheenjohtaja)

(jatkuu alla olevassa linkissä)

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/european-solidarity-corps-from-pilot-project-to-reality/

 

surprise Mitähän tämä edellä kerrottu Suomessa tarkoittaa ihan käytännön tasolla? Osaako kukaan arvata?

]]>
3 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258167-euroopan-solidaarisuusjoukot-pilottihankkeesta-toteutukseen-mita-tarkoittaa#comments EU Nuoret Solidaarisuus Fri, 13 Jul 2018 09:56:08 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258167-euroopan-solidaarisuusjoukot-pilottihankkeesta-toteutukseen-mita-tarkoittaa
Brexit: hoippuen kohti mitättömyyttä http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta <p>Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.</p><p>Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.</p><p>Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi <em>fudgeksi</em>. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi &ndash; sinänsä ymmärrettävästi &ndash; Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais&rsquo;n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. &rdquo;Pehmeä Brexit&rdquo; auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.</p><p>Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, <em>ipso facto</em>, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, &rdquo;rusinoiden poimiminen pullasta&rdquo;, &rdquo;tasavertaisuus&rdquo; siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.</p><p>Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.</p><p>Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia &ndash; ainakaan merkittäviä &ndash; voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.</p><p>Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä &rdquo;Wobble to Death&rdquo;, joka suomennettiin nimellä &rdquo;Hoippuen kohti kuolemaa&rdquo;; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania &rdquo;Cool Britannia&rdquo; (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella &rdquo;Fool Britannia&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.

Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.

Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi fudgeksi. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi – sinänsä ymmärrettävästi – Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais’n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. ”Pehmeä Brexit” auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.

Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, ipso facto, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, ”rusinoiden poimiminen pullasta”, ”tasavertaisuus” siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.

Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.

Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia – ainakaan merkittäviä – voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.

Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä ”Wobble to Death”, joka suomennettiin nimellä ”Hoippuen kohti kuolemaa”; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania ”Cool Britannia” (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella ”Fool Britannia”.

]]>
25 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta#comments Brexit Britannia EU Fri, 13 Jul 2018 05:37:38 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta
Juncer umpikännissä Naton kokouksessa http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258142-juncer-umpikannissa-naton-kokouksessa <p>On törkeän käsittämätöntä, että EU:n johdossa saa olla tuollainen selvästikin alkoholisti. Ei ole ensimmäinen kerta, kun on tuollaisessa kunnossa. Pysyi pystyssä toisten tukemana. Eipä silti, siinä on EU;n koko kuva.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On törkeän käsittämätöntä, että EU:n johdossa saa olla tuollainen selvästikin alkoholisti. Ei ole ensimmäinen kerta, kun on tuollaisessa kunnossa. Pysyi pystyssä toisten tukemana. Eipä silti, siinä on EU;n koko kuva.

]]>
64 http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258142-juncer-umpikannissa-naton-kokouksessa#comments EU Johtajat Thu, 12 Jul 2018 19:04:24 +0000 Raimo Tossavainen http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258142-juncer-umpikannissa-naton-kokouksessa
Jokisipilän analyysi puolueiden linjaeroista osuu oikeaan http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258097-jokisipilan-analyysi-puolueiden-linjaeroista-osuu-oikeaan <p>Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvioi perjantaina 6.7. <a href="https://www.verkkouutiset.fi/tutkija-uskoo-vaaliyllatykseen-jussi-halla-aholla-on-tarkat-suunnitelmat/" rel="noopener noreferrer" target="_blank">Verkkouutisten haastattelussa</a> perussuomalaisten olevan ainoa puolue, joka edustaa tiukkaa turvapaikkapoliittista linjaa. Jokisipilän mukaan Suomessa ei myöskään ole perussuomalaisten ohella muita aidosti EU-kriittisiä puolueita.<br /><br />Jokisipilä kiteytti lausunnossaan erittäin olennaisen seikan suomalaisessa politiikassa. Perussuomalaiset on ainoana suomalaisena puolueena johdonmukaisesti jo vuosien ajan esittänyt perusteltua vahvaa kritiikkiä sekä liittovaltiokehitystä kohti kulkevaa EU-päätöksentekoa että hallitsematonta maahanmuuttoa kohtaan. Kuten Jokisipilän lausunnosta käy hyvin ilmi, vain perussuomalaiset tarjoavat todellisen vaihtoehdon kauan harjoitetulle politiikalle, joka voi muuttaa pitkällä tähtäimellä peruuttamattomasti suomalaista yhteiskuntaa.<br /><br />Jokisipilä myös arvioi viime viikolla <a href="https://www.verkkouutiset.fi/euroopan-keskustaoikeisto-tiukentaa-turvapaikkalinjaa-suomi-seuraa-ruotsin-mallia/" rel="noopener noreferrer" target="_blank">Verkkouutisille</a> kokoomuksen eurooppalaisten sisarpuolueiden joutuneen tiukentamaan linjauksiaan maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousun myötä. Hänen mukaansa tällainen linjanmuutos voi kuitenkin johtaa herkästi uskottavuusongelmiin, koska se on ristiriidassa aiemmin harjoitetun retoriikan kanssa. Jokisipilän näkemys on tältäkin osin helppo allekirjoittaa.<br /><br />Puolueiden pitkän linjan toimintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti vaalien alla muun muassa keskusta ja kokoomus antanevat jälleen joidenkin yksittäisten ehdokkaidensa esittää hieman kriittisempiä kantoja äänestäjiä kosiskellakseen. Tällaisilla irrallisilla kannanotoilla ei ole kuitenkaan mitään yhteyttä kyseisten puolueiden ohjelmalinjauksiin, jotka ovat todellisuudessa varsin maahanmuutto- ja EU-myönteisiä. Kesän 2017 hallituskriisi oli tästä yksiselitteinen osoitus, samoin Suomeakin syksyllä 2015 koetellut turvapaikanhakijakriisi, jota pääministeri Sipilä ja silloinen sisäministeri Orpo omalta osaltaan pahensivat harkitsemattomilla lausunnoillaan ja hitaalla toiminnallaan.<br /><br />Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen. Puolueiden hyvin yleisesti harjoittama kaksien rattaiden politiikka ei ole kunniaksi demokratialle ja voi jopa johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun. Äänestäjän täytyykin muistaa, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja vasta sen jälkeen ehdokkaalle. Ehdokas kannattaa valita sellaisesta puolueesta, jonka ohjelman voi ainakin pääpiirteissään hyväksyä ja jonka linjaukset rakentuvat vakaalle aatteelliselle pohjalle. Muutoin edessä on miltei varmasti paha pettymys.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvioi perjantaina 6.7. Verkkouutisten haastattelussa perussuomalaisten olevan ainoa puolue, joka edustaa tiukkaa turvapaikkapoliittista linjaa. Jokisipilän mukaan Suomessa ei myöskään ole perussuomalaisten ohella muita aidosti EU-kriittisiä puolueita.

Jokisipilä kiteytti lausunnossaan erittäin olennaisen seikan suomalaisessa politiikassa. Perussuomalaiset on ainoana suomalaisena puolueena johdonmukaisesti jo vuosien ajan esittänyt perusteltua vahvaa kritiikkiä sekä liittovaltiokehitystä kohti kulkevaa EU-päätöksentekoa että hallitsematonta maahanmuuttoa kohtaan. Kuten Jokisipilän lausunnosta käy hyvin ilmi, vain perussuomalaiset tarjoavat todellisen vaihtoehdon kauan harjoitetulle politiikalle, joka voi muuttaa pitkällä tähtäimellä peruuttamattomasti suomalaista yhteiskuntaa.

Jokisipilä myös arvioi viime viikolla Verkkouutisille kokoomuksen eurooppalaisten sisarpuolueiden joutuneen tiukentamaan linjauksiaan maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousun myötä. Hänen mukaansa tällainen linjanmuutos voi kuitenkin johtaa herkästi uskottavuusongelmiin, koska se on ristiriidassa aiemmin harjoitetun retoriikan kanssa. Jokisipilän näkemys on tältäkin osin helppo allekirjoittaa.

Puolueiden pitkän linjan toimintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti vaalien alla muun muassa keskusta ja kokoomus antanevat jälleen joidenkin yksittäisten ehdokkaidensa esittää hieman kriittisempiä kantoja äänestäjiä kosiskellakseen. Tällaisilla irrallisilla kannanotoilla ei ole kuitenkaan mitään yhteyttä kyseisten puolueiden ohjelmalinjauksiin, jotka ovat todellisuudessa varsin maahanmuutto- ja EU-myönteisiä. Kesän 2017 hallituskriisi oli tästä yksiselitteinen osoitus, samoin Suomeakin syksyllä 2015 koetellut turvapaikanhakijakriisi, jota pääministeri Sipilä ja silloinen sisäministeri Orpo omalta osaltaan pahensivat harkitsemattomilla lausunnoillaan ja hitaalla toiminnallaan.

Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen. Puolueiden hyvin yleisesti harjoittama kaksien rattaiden politiikka ei ole kunniaksi demokratialle ja voi jopa johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun. Äänestäjän täytyykin muistaa, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja vasta sen jälkeen ehdokkaalle. Ehdokas kannattaa valita sellaisesta puolueesta, jonka ohjelman voi ainakin pääpiirteissään hyväksyä ja jonka linjaukset rakentuvat vakaalle aatteelliselle pohjalle. Muutoin edessä on miltei varmasti paha pettymys.
 

]]>
1 http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258097-jokisipilan-analyysi-puolueiden-linjaeroista-osuu-oikeaan#comments EU hallitus Maahanmuutto Perussuomalaiset Wed, 11 Jul 2018 13:20:10 +0000 Sami Savio http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258097-jokisipilan-analyysi-puolueiden-linjaeroista-osuu-oikeaan
Kriisi ja sen luojat http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258068-kriisi-ja-sen-luojat Vuonna 2015 alkoi valuuttakriisi,josta kirjoittelin silloin pyramidihuijauksena.Eu pankit natisivat liitoksissaan, tehtiin mekanismeja sen torjumiseksi. Kuka tai mikä taho sai tämän aikaan ja kuka hyötyi? Veikkaampa että Soros!Hän pisti tämän alkuun, kun oli tuotot siitä imetty hän ryhtyi seuraavaan vaiheeseen ja sen nimi on pakolaiskriisi!Euroopan maat on horjutettu velkaa ottamaan humaanisuuden nimissä ja hyötyjät ovat lainaajat. Kenellä on mahtia niin paljon valtaa, että on saanut tämän aikaan? Willi weikkaus että samainen taho on takana,eli Soros...Tulevaisuus näyttää olinko oikeassa! Mikään tässä ei ole sattumaa, vaan tarkkaan laskelmoitua. Nämä mietelmät tuli yhtäkkiä mieleeni kun kuulin uutisissa sen mitä olen epäillyt pitkään.Kreikan velat sulavat ajan kanssa inflaation ja muun seurauksena... Ne kun kuuluvat osana tähän pyramidihuijaukseen!<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258068-kriisi-ja-sen-luojat#comments EU Pyramidipeli Soros Valta Tue, 10 Jul 2018 21:03:59 +0000 Pontus Söderblom http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258068-kriisi-ja-sen-luojat Kyllä kansa tietää - niinköhän? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257909-kylla-kansa-tietaa-niinkohan <p>Ulkopoliittinen instituutti järjesti 15.6.2018 seminaarin aiheesta &rdquo;Refounding of the European Union, Next Steps Ahead&rdquo;. Tosiasiallinen aihe taisi olla antaa foorumi Ranskan Eurooppa-ministerille Nathalie Loiseaulle, joka oli vierailulla Suomessa. Ja mikäpä siinä, eihän tuollainenkaan mikään arvoton seminaarin pitämisen syy ole. Kesän korvallakin oli paikalle saapunut kohtalainen (ei siis &rdquo;kohtuullinen&rdquo;) joukko EU:n kohtalosta kiinnostunutta väkeä.</p><p>Ministeri Loiseaun pääviesti &ndash; tai ainakin se mistä niin hän kuin hänen jälkeensä kommentteja ja kysymyksiä esittänyt seminaariyleisö eniten puhuivat &ndash; oli parempi yhteys kansaan ja sen kuunteleminen. Tätä tehdään nyt Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin lanseeraamana Ranskassa ahkerasti.</p><p>Minussa tämä herätti ehkä vähän liiankin skeptisen reaktion. Ei niin, etteikö kansan &rdquo;konsultointi&rdquo; olisi arvokasta ja tärkeää, mutta se on nimenomaan EU:n kohdalla perinteisesti ollut reaktio siihen, että kansa on hylännyt jonkin tärkeänä pidetyn EU:n päätöksen tai hankkeen, varsinkin sellaisen, josta on järjestetty joissakin jäsenmaissa kansanäänestys. Tyypillisesti niitä ovat olleet perustamissopimusten muutokset, jollainen hylättiin ensimmäisen kerran Tanskassa vuonna 1992 (ja joka hyväksyttiin vain niukin naukin Ranskassa). &rdquo;Konsultointi&rdquo; ei ole oikeastaan ole tarkoittanut kansan äänen kuuntelemista siinä tarkoituksessa, että tehtäisiin sen mielen mukaisia päätöksiä, vaan tehtyjen päätösten &rdquo;selittämistä&rdquo; kansalle. Toisin sanoen, on arveltu ongelman olleen, että kansa ei ollut ymmärtänyt, mitä sille oli esitetty (ja implisiittisesti, mikä sille olisi parasta), kun on ollut sille äänestettäväksi esitettyä päätöstä vastaan.</p><p>Toinen tilanne, jossa &rdquo;selittäminen&rdquo; on ollut reaktio, on EU:n tai jonkin sen ominaispiirteen tai politiikan alhainen suosio. Myös tällöin on reaktio tyypillisesti ollut, että ei ole onnistuttu selittämään kansalle asioita, ei niinkään sen kuunteleminen siinä mielessä, että kehitettäisiin EU:sta kansan mielipiteitä paremmin heijastavaksi. Tähän saumaan ovat sittemmin populistiset kansankiihottajat iskeneet menestyksekkäästi &rdquo;eliitin&rdquo; vastaisella demagogialla ja yksinkertaisilla, atavistisia pelkoja ja torjuntaa hyväksikäyttävillä teeseillään.</p><p>Tämä &rdquo;selittämisreaktio&rdquo; herättää välittömästi vastahankaisen tunnereaktion: ne katsovat meitä nenänvartta pitkin eivätkä oikeasti arvosta mielipiteitämme, vaan alentuvasti &rdquo;selittävät&rdquo; meille, mitä meidän pitäisi ymmärtää. Silti &rdquo;selittämisen&rdquo; vaikeudet ovat aivan aitoja: EU on jo sinällään vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampia ymmärtää ovat sen oikeudellisella koukerokielellä laaditut sopimukset ja säädökset. Tämä vaikeus olisi ehkä kuitenkin voitettavissa taitavalla tiedottamisella, mutta se ei ole vaikeuden ydin.</p><p>Retorinen ja psykologinen ansa, johon populisti-demagogit tällä tavalla houkuttelevat vastustajansa, rationaalisesti ajattelevat ja rationaalisin argumentein kantojaan puolustavat poliittiset johtajat, on vaikea välttää ja sieltä on vaikea päästä pois.</p><p>Yhteiskunnalliset ongelmat, joihin politiikalla yritetään vastata, ovat monimutkaisia eikä niihin juuri koskaan ole ratkaisuja, jotka eivät aiheuttaisi myös haittaa ja kärsimystä joillekin. Niin ongelmat kuin niiden ratkaisutkin ylittävät valtioiden ja kansakuntien rajat. Se ei sinänsä ole uutta, mutta se yleisempää kuin ennen, ja se on entistä paremmin tiedossa. Demokraattinen mantra julistaa, että kansa ei voi olla väärässä, mutta tosiasiassa se voi olla väärässä ja usein onkin, sekä sen suhteen mikä on se todellinen ongelma, ja vielä pahemmin sen suhteen, mikä siihen olisi oikea ratkaisu. Miksei olisi kun parhaatkin asiantuntijat ovat neuvottomia.&nbsp; Sen sijaan kansa vainuaa erinomaisen herkästi asioita sille &rdquo;selittävien&rdquo; asiantuntijoiden holhousasenteen (vaikka se olisi tiedostamatonkin). Lisätään tähän asiantuntijoiden (ja poliitikkojenkin) käyttämän kielen etääntyminen tavallisesta puhekielestä ja taipumus vierittää vastustusta herättävät kansallisetkin päätökset EU:n syyksi, ja koossa on keitos, jota demagogien on helppo hämmentää.</p><p>EU:n komission puheenjohtaja Jan-Claude Juncker muistetaan muun muassa tokaisustaan, että &rdquo;me kaikki&rdquo; (eli poliittiset johtajat) tiedämme kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten voittaisimme seuraavat vaalit, jos sen teemme. Minä kuitenkin pahoin pelkään, että he eivät tosiasiassa tiedä &ndash; vaikka uskoisivatkin tietävänsä. Ei tosin taida tietää kukaan muukaan, nekään joita vaalien häviämisen uhka ei koske. Ulkopoliittisen instituutin seminaarit ovat usein ihan antoisia tilaisuuksia, mutta useimmiten niissä jää vastausta vaille kysymys, joka seminaarin aiheeksi ilmoitetaan. Ei tässäkään keksitty, miten perustaa EU uudelleen tavalla, joka auttaisi voittamaan sen edessä ja jo sylissä olevat haasteet.</p> Ulkopoliittinen instituutti järjesti 15.6.2018 seminaarin aiheesta ”Refounding of the European Union, Next Steps Ahead”. Tosiasiallinen aihe taisi olla antaa foorumi Ranskan Eurooppa-ministerille Nathalie Loiseaulle, joka oli vierailulla Suomessa. Ja mikäpä siinä, eihän tuollainenkaan mikään arvoton seminaarin pitämisen syy ole. Kesän korvallakin oli paikalle saapunut kohtalainen (ei siis ”kohtuullinen”) joukko EU:n kohtalosta kiinnostunutta väkeä.

Ministeri Loiseaun pääviesti – tai ainakin se mistä niin hän kuin hänen jälkeensä kommentteja ja kysymyksiä esittänyt seminaariyleisö eniten puhuivat – oli parempi yhteys kansaan ja sen kuunteleminen. Tätä tehdään nyt Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin lanseeraamana Ranskassa ahkerasti.

Minussa tämä herätti ehkä vähän liiankin skeptisen reaktion. Ei niin, etteikö kansan ”konsultointi” olisi arvokasta ja tärkeää, mutta se on nimenomaan EU:n kohdalla perinteisesti ollut reaktio siihen, että kansa on hylännyt jonkin tärkeänä pidetyn EU:n päätöksen tai hankkeen, varsinkin sellaisen, josta on järjestetty joissakin jäsenmaissa kansanäänestys. Tyypillisesti niitä ovat olleet perustamissopimusten muutokset, jollainen hylättiin ensimmäisen kerran Tanskassa vuonna 1992 (ja joka hyväksyttiin vain niukin naukin Ranskassa). ”Konsultointi” ei ole oikeastaan ole tarkoittanut kansan äänen kuuntelemista siinä tarkoituksessa, että tehtäisiin sen mielen mukaisia päätöksiä, vaan tehtyjen päätösten ”selittämistä” kansalle. Toisin sanoen, on arveltu ongelman olleen, että kansa ei ollut ymmärtänyt, mitä sille oli esitetty (ja implisiittisesti, mikä sille olisi parasta), kun on ollut sille äänestettäväksi esitettyä päätöstä vastaan.

Toinen tilanne, jossa ”selittäminen” on ollut reaktio, on EU:n tai jonkin sen ominaispiirteen tai politiikan alhainen suosio. Myös tällöin on reaktio tyypillisesti ollut, että ei ole onnistuttu selittämään kansalle asioita, ei niinkään sen kuunteleminen siinä mielessä, että kehitettäisiin EU:sta kansan mielipiteitä paremmin heijastavaksi. Tähän saumaan ovat sittemmin populistiset kansankiihottajat iskeneet menestyksekkäästi ”eliitin” vastaisella demagogialla ja yksinkertaisilla, atavistisia pelkoja ja torjuntaa hyväksikäyttävillä teeseillään.

Tämä ”selittämisreaktio” herättää välittömästi vastahankaisen tunnereaktion: ne katsovat meitä nenänvartta pitkin eivätkä oikeasti arvosta mielipiteitämme, vaan alentuvasti ”selittävät” meille, mitä meidän pitäisi ymmärtää. Silti ”selittämisen” vaikeudet ovat aivan aitoja: EU on jo sinällään vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampia ymmärtää ovat sen oikeudellisella koukerokielellä laaditut sopimukset ja säädökset. Tämä vaikeus olisi ehkä kuitenkin voitettavissa taitavalla tiedottamisella, mutta se ei ole vaikeuden ydin.

Retorinen ja psykologinen ansa, johon populisti-demagogit tällä tavalla houkuttelevat vastustajansa, rationaalisesti ajattelevat ja rationaalisin argumentein kantojaan puolustavat poliittiset johtajat, on vaikea välttää ja sieltä on vaikea päästä pois.

Yhteiskunnalliset ongelmat, joihin politiikalla yritetään vastata, ovat monimutkaisia eikä niihin juuri koskaan ole ratkaisuja, jotka eivät aiheuttaisi myös haittaa ja kärsimystä joillekin. Niin ongelmat kuin niiden ratkaisutkin ylittävät valtioiden ja kansakuntien rajat. Se ei sinänsä ole uutta, mutta se yleisempää kuin ennen, ja se on entistä paremmin tiedossa. Demokraattinen mantra julistaa, että kansa ei voi olla väärässä, mutta tosiasiassa se voi olla väärässä ja usein onkin, sekä sen suhteen mikä on se todellinen ongelma, ja vielä pahemmin sen suhteen, mikä siihen olisi oikea ratkaisu. Miksei olisi kun parhaatkin asiantuntijat ovat neuvottomia.  Sen sijaan kansa vainuaa erinomaisen herkästi asioita sille ”selittävien” asiantuntijoiden holhousasenteen (vaikka se olisi tiedostamatonkin). Lisätään tähän asiantuntijoiden (ja poliitikkojenkin) käyttämän kielen etääntyminen tavallisesta puhekielestä ja taipumus vierittää vastustusta herättävät kansallisetkin päätökset EU:n syyksi, ja koossa on keitos, jota demagogien on helppo hämmentää.

EU:n komission puheenjohtaja Jan-Claude Juncker muistetaan muun muassa tokaisustaan, että ”me kaikki” (eli poliittiset johtajat) tiedämme kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten voittaisimme seuraavat vaalit, jos sen teemme. Minä kuitenkin pahoin pelkään, että he eivät tosiasiassa tiedä – vaikka uskoisivatkin tietävänsä. Ei tosin taida tietää kukaan muukaan, nekään joita vaalien häviämisen uhka ei koske. Ulkopoliittisen instituutin seminaarit ovat usein ihan antoisia tilaisuuksia, mutta useimmiten niissä jää vastausta vaille kysymys, joka seminaarin aiheeksi ilmoitetaan. Ei tässäkään keksitty, miten perustaa EU uudelleen tavalla, joka auttaisi voittamaan sen edessä ja jo sylissä olevat haasteet.

]]>
14 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257909-kylla-kansa-tietaa-niinkohan#comments Kotimaa Eliitti EU Kansa Fri, 06 Jul 2018 07:45:44 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257909-kylla-kansa-tietaa-niinkohan
Erävoitto #pelastetaaninternet -kampanjalle! http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257876-eravoitto-pelastetaaninternet-kampanjalle <p>Tärkeä voitto Euroopan parlamentissa. Parlamentti ei myöntänyt neuvottelumandaattia oikeudellisten valiokunnan (JURI) tekijänoikeusuudistusuudistusta koskevan raportin pohjalta.&nbsp;&nbsp;Uudistus on herättänyt laajaa kritiikkiä koskien erityisesti artiklaa 11 (Linkkivero) ja artiklaa 13 (Sensuuribotit).</p><p>Äänestys päättyi 278 ääntä mandaatin puolesta 318 vastaan.</p><p>Suuri kiitos kaikille asiantuntijoille ja aktivisteille kampanjasta, tämä oli erittäin tärkeä voitto - joskaan ei kuitenkaan lopullinen. Parlamentti palaa asiaan seuraavan kerran jo syyskuussa, joten pienten juhlien jälkeen on syytä jatkaa työntekoa sen eteen että Eurooppa saa oikeasti toimivan, nykyaikaisen ja reilun tekijänoikeusuudistuksen. Neuvottelut etenevät jatkossa kolmikantaisesti parlamentin, komission ja EU-neuvoston kesken.&nbsp;</p><p>Lue lisää esityksen keskeisistä ongelmakohdista, linkkiverosta ja sensuuriboteista: <a href="http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256646-taistelu-internetista" title="http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256646-taistelu-internetista">http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256646-taistelu-internetista</a></p><p>&nbsp;</p><p>-Arto Lampila</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tärkeä voitto Euroopan parlamentissa. Parlamentti ei myöntänyt neuvottelumandaattia oikeudellisten valiokunnan (JURI) tekijänoikeusuudistusuudistusta koskevan raportin pohjalta.  Uudistus on herättänyt laajaa kritiikkiä koskien erityisesti artiklaa 11 (Linkkivero) ja artiklaa 13 (Sensuuribotit).

Äänestys päättyi 278 ääntä mandaatin puolesta 318 vastaan.

Suuri kiitos kaikille asiantuntijoille ja aktivisteille kampanjasta, tämä oli erittäin tärkeä voitto - joskaan ei kuitenkaan lopullinen. Parlamentti palaa asiaan seuraavan kerran jo syyskuussa, joten pienten juhlien jälkeen on syytä jatkaa työntekoa sen eteen että Eurooppa saa oikeasti toimivan, nykyaikaisen ja reilun tekijänoikeusuudistuksen. Neuvottelut etenevät jatkossa kolmikantaisesti parlamentin, komission ja EU-neuvoston kesken. 

Lue lisää esityksen keskeisistä ongelmakohdista, linkkiverosta ja sensuuriboteista: http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256646-taistelu-internetista

 

-Arto Lampila

 

 

]]>
1 http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257876-eravoitto-pelastetaaninternet-kampanjalle#comments EU pelastetaaninternet Tekijänoikeudet Thu, 05 Jul 2018 10:33:05 +0000 Arto Lampila http://artolampila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257876-eravoitto-pelastetaaninternet-kampanjalle
Änkyräpuolueet tekevät Euroopasta takapajulaa http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257817-ankyrapuolueet-tekevat-euroopasta-takapajulaa <p>Me emme voi sulkeuta maailmalta ja jäädä junnaamaan paikallemme. Maailma ympärillämme muuttuu hurjaa vauhtia.</p><p>Lisäksi me emme pärjää yksin ja nyt nämä änkyräpuolueet vielä populistisilla aatteillaan supistavat hartioitamme entisestään.</p><p>Heitellään slouganeita, joille ei löydy katetta.</p><p>&nbsp;</p><p>EU ja euro tuo vakautta jne.</p><p>&nbsp;</p><p>Hartiamme kapeni jo Brexitillä, kun sisäänpäin suuntautuneet johtajat tuijottelivat omaa napaansa ja lisää on tulossa kapenemista. Nyt uhkailun kohteena on Puola.</p><p>EU on sulkeutumassa yhä enemmän. Vedetään ovia kiinni, kun pitäis pitää ennemmin vaikka raollaan, mutta ei.</p><p>&nbsp;</p><p>Ovia vedetään kiinni ja siirrytään yhä pienempään huoneeseen, jossa on yhä vähemmän ikkunoita.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä syvemmälle kellariin EU meidät vie, sitä huonommin meidän kaikkien EU maiden ääni kuuluu ja näkyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei saisi takertua menneisyyteen, vaikka on muistoissa hyviä kultaisia muistoja. Olihan se hienoo aikaa, kun talous toimi ja jotkut halpamaissa tuotetut tavarat oli yhä halvempia Suomeen rahdattuna.</p><p>Oli nousukausi, joka oli yhdistetty jostain syystä EU:hun ja euroon.</p><p>Pitäisi osata päästää irti noista menneisyyden kultareunaisista muistoista ja tunnustaa tosiasiat.</p><p>Ikään kuin kaikki hyvä olisi EU:n ja euron ansiota, mutta mikään huono ei voi olla EU:n ja euron vika, vaikka kuinka itsesään selvästä asiasta olisi kyse.</p><p>Jääräpäiset sisäänpäinsuuntautuneet uskovat viimeiseen asti mielikuviinsa haavemaailmastaan, vaikka koko EU raunioituu ympärillä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei maailmassa voi jäädä yksin, tai ei ainakaan kannata. Järkevät kauppasopimukset vierasvaltioiden kanssa ovat hyödyllisiä ja hyödyttävät molempia osapuolia. Aikanaan yksi suuri syy EU:n rakentamiseen oli se, että ajateltiin, että kauppaa tekevät maat ei ala sotimaan keskenään. Se on ihan ymmärrettävää, mutta jossain on raja senkin suhteen. Jos EU alkaa repiä jäsenmaat sisältäpäin riekaleiksi, niin pitäisikö niitä silmiä alkaa raottaa vähän enemmän auki ja miettiä, voisiko siinä EU:ssa olla kuitenkin jotain vikaakin joskus?</p><p>Ja jos kaupankäynti pitää sodat pois, niin on hieman outoa, että tuo itänaapuri, josta luodaan arvaamatonta hullua, joka voi hyökätä mihin vaan, niin juuri heidän kanssaan kaupankäynti on lyöty jäihin pakotteilla..</p><p>&nbsp;</p><p>Olisiko jo korkein aika päästää irti niistä menneisyyden niin ihanista mielikuvista, missä eu ja euro toivat vakautta ja ihanuutta ja alkaa katsomaan tätä maailmaa hieman avarammalla katseella.</p><p>&nbsp;</p><p>Joillain ihmisillä on taipumus, että kun itse omalla toiminnalla ajaa itsensä ongelmiin, niin ei suostu myöntämään niitä ongelmien syitä ja etsii mieluummin syyllistä muista. Vaikka kuinka selvää on, että euro ei voi toimia, niin syyksi haetaan veronmaksajat, jotka maksavat liian vähän veroa, tai työttömät, jotka eivät tee töitå mitä ei ole, tai sairaalat, kun eivät tee maailman parasta työtä ilmaiseksi.</p><p>Kaikkea muuta haetaan syyksi euro/talouskriisiin, mutta ei sitä itse euroa.</p><p>EI sitä ei saa kritisoida sanoo meidän Petteri Orpo jopa Presidentti Sauli Niinistölle, joka tarjosi neuvottelupöytää ratkaista näitä ongelmia. Hyvä Presidentti Niinistö. Te sentään myönnätte ja ymmärrätte, mitkä ne ongelmat on ja tarjoat apua ratkaista niitä, toisin kun nämä umpisokeat takapajulan menneisyyden vangit, kuten Orpo.</p><p>Tai EU. Luulisi olevan melko selvää, että esimerkiksi maahanmuuttoasiassa EU omine perussääntöineen ja sopimuksineen on ajanut itsensä pattitilanteeseen, kun maailma on muuttunut ympärillä siitä ajasta, millon nuo säännöt luotiin.</p><p>Tuli arabikevät, jota ei osattu ennakoida, kun noita yhteisiä sopimuksia kirjoiteltiin. Ei arvattu, että yhtäkkiä kansa voi jakautua ulkoisen muutoksen takia ja ei ymmärretty, että miten vaikea on pysyä maailman muutoksissa mukana, jos siihen vaaditaan aina jokaisen jäsenmaan hyväksyntä.</p><p>En halua olla jälkiviisas, sillä nyt siihen taipuvaisen olisi aika helppo näin jälkikäteen sanoa, että olisiko tuo pitänyt osata ennakoida, että kaikki EU:n erilaiset jäsenmaat eivät välttämättä ole aina yhtämieltä ja samassa talouden tilassa, sillä ne on ehdottomat edellytykset sille, että EU ja euro olisi koskaan voinut toimia.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt on patti tilanne, kun noita yhteisiä sopimuksia pitäisi muuttaa. Muutos halua varmaankin olisi, mutta mitäs tehdään kun se haluttu muutos suunta on päinvastainen EU maiden välillä?</p><p>&nbsp;</p><p>Päästäkää irti menneisyyden haavemaailmasta ja avatkaa ne silmät nykyaikaan. Katsokaa tätä nykyistä tilannetta EU:ssa ja Eurossa isoilla silmillä sen ulkopuolelta ja kysykää itseltänne, että onko ne nyt täydelliset vai onko niissä ongelmia.</p><p>Jos näyttää edelleen hyvältä, niin ei siinä, laita silmät takaisin kiinni palaa takaisin sinne kammariin ja jatka EU:n mukana kohti sitä pimeintä takakammaria, pystyt siihen, koska mielikuvituksesi on huippuluokkaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos näet ja hyväksyt nuo ongelmat, niin pyydän, että älä sitten estä niiden korjaamista.</p><p>Tuo loppumaton mantra euron ja eun ihanuudesta estää korjaamista. Kritiikki suljetaan täysin ja valtamedia on tässä se työväline.</p><p>Miksi EU:sta vikoja löytäneiden ääntä ei voi kuulla ja kuunnella ehdotuksia millä niitä yhdessä voisi korjata?</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä Te EU haavemaailmassa pelkäätte siinä, että nostetaan oikeasti ne viat pöydälle ja pyritään korjaamaan ne?</p><p>&nbsp;</p><p>Ettekö ymmärrä, että sulkeutumalla menneisyyden haavemaailmaan ihanasta EU:sta Te itse tuohoatte sen haaveenne nopeammin, kun yksikään nouseva vaihtoehtopuolue koskaan!</p><p>&nbsp;</p><p>Ajettiin&nbsp;puolivaloilla toistakymmentänä vuotta. Kun ongelmia alkoi esiintyä, niin olisi pitänyt laittaa pitkät päälle, mutta mitä teki EU?</p><p>EU laittoi parkit päälle, kun ongelmia tuli. Kun on tarpeeksi kauan parkit päällä tienposkessa, niin akku loppuu ennenpitkää. Nyt se akku alkaa olla aika vähissä..</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me emme voi sulkeuta maailmalta ja jäädä junnaamaan paikallemme. Maailma ympärillämme muuttuu hurjaa vauhtia.

Lisäksi me emme pärjää yksin ja nyt nämä änkyräpuolueet vielä populistisilla aatteillaan supistavat hartioitamme entisestään.

Heitellään slouganeita, joille ei löydy katetta.

 

EU ja euro tuo vakautta jne.

 

Hartiamme kapeni jo Brexitillä, kun sisäänpäin suuntautuneet johtajat tuijottelivat omaa napaansa ja lisää on tulossa kapenemista. Nyt uhkailun kohteena on Puola.

EU on sulkeutumassa yhä enemmän. Vedetään ovia kiinni, kun pitäis pitää ennemmin vaikka raollaan, mutta ei.

 

Ovia vedetään kiinni ja siirrytään yhä pienempään huoneeseen, jossa on yhä vähemmän ikkunoita.

 

Mitä syvemmälle kellariin EU meidät vie, sitä huonommin meidän kaikkien EU maiden ääni kuuluu ja näkyy.

 

Ei saisi takertua menneisyyteen, vaikka on muistoissa hyviä kultaisia muistoja. Olihan se hienoo aikaa, kun talous toimi ja jotkut halpamaissa tuotetut tavarat oli yhä halvempia Suomeen rahdattuna.

Oli nousukausi, joka oli yhdistetty jostain syystä EU:hun ja euroon.

Pitäisi osata päästää irti noista menneisyyden kultareunaisista muistoista ja tunnustaa tosiasiat.

Ikään kuin kaikki hyvä olisi EU:n ja euron ansiota, mutta mikään huono ei voi olla EU:n ja euron vika, vaikka kuinka itsesään selvästä asiasta olisi kyse.

Jääräpäiset sisäänpäinsuuntautuneet uskovat viimeiseen asti mielikuviinsa haavemaailmastaan, vaikka koko EU raunioituu ympärillä.

 

Ei maailmassa voi jäädä yksin, tai ei ainakaan kannata. Järkevät kauppasopimukset vierasvaltioiden kanssa ovat hyödyllisiä ja hyödyttävät molempia osapuolia. Aikanaan yksi suuri syy EU:n rakentamiseen oli se, että ajateltiin, että kauppaa tekevät maat ei ala sotimaan keskenään. Se on ihan ymmärrettävää, mutta jossain on raja senkin suhteen. Jos EU alkaa repiä jäsenmaat sisältäpäin riekaleiksi, niin pitäisikö niitä silmiä alkaa raottaa vähän enemmän auki ja miettiä, voisiko siinä EU:ssa olla kuitenkin jotain vikaakin joskus?

Ja jos kaupankäynti pitää sodat pois, niin on hieman outoa, että tuo itänaapuri, josta luodaan arvaamatonta hullua, joka voi hyökätä mihin vaan, niin juuri heidän kanssaan kaupankäynti on lyöty jäihin pakotteilla..

 

Olisiko jo korkein aika päästää irti niistä menneisyyden niin ihanista mielikuvista, missä eu ja euro toivat vakautta ja ihanuutta ja alkaa katsomaan tätä maailmaa hieman avarammalla katseella.

 

Joillain ihmisillä on taipumus, että kun itse omalla toiminnalla ajaa itsensä ongelmiin, niin ei suostu myöntämään niitä ongelmien syitä ja etsii mieluummin syyllistä muista. Vaikka kuinka selvää on, että euro ei voi toimia, niin syyksi haetaan veronmaksajat, jotka maksavat liian vähän veroa, tai työttömät, jotka eivät tee töitå mitä ei ole, tai sairaalat, kun eivät tee maailman parasta työtä ilmaiseksi.

Kaikkea muuta haetaan syyksi euro/talouskriisiin, mutta ei sitä itse euroa.

EI sitä ei saa kritisoida sanoo meidän Petteri Orpo jopa Presidentti Sauli Niinistölle, joka tarjosi neuvottelupöytää ratkaista näitä ongelmia. Hyvä Presidentti Niinistö. Te sentään myönnätte ja ymmärrätte, mitkä ne ongelmat on ja tarjoat apua ratkaista niitä, toisin kun nämä umpisokeat takapajulan menneisyyden vangit, kuten Orpo.

Tai EU. Luulisi olevan melko selvää, että esimerkiksi maahanmuuttoasiassa EU omine perussääntöineen ja sopimuksineen on ajanut itsensä pattitilanteeseen, kun maailma on muuttunut ympärillä siitä ajasta, millon nuo säännöt luotiin.

Tuli arabikevät, jota ei osattu ennakoida, kun noita yhteisiä sopimuksia kirjoiteltiin. Ei arvattu, että yhtäkkiä kansa voi jakautua ulkoisen muutoksen takia ja ei ymmärretty, että miten vaikea on pysyä maailman muutoksissa mukana, jos siihen vaaditaan aina jokaisen jäsenmaan hyväksyntä.

En halua olla jälkiviisas, sillä nyt siihen taipuvaisen olisi aika helppo näin jälkikäteen sanoa, että olisiko tuo pitänyt osata ennakoida, että kaikki EU:n erilaiset jäsenmaat eivät välttämättä ole aina yhtämieltä ja samassa talouden tilassa, sillä ne on ehdottomat edellytykset sille, että EU ja euro olisi koskaan voinut toimia.

 

Nyt on patti tilanne, kun noita yhteisiä sopimuksia pitäisi muuttaa. Muutos halua varmaankin olisi, mutta mitäs tehdään kun se haluttu muutos suunta on päinvastainen EU maiden välillä?

 

Päästäkää irti menneisyyden haavemaailmasta ja avatkaa ne silmät nykyaikaan. Katsokaa tätä nykyistä tilannetta EU:ssa ja Eurossa isoilla silmillä sen ulkopuolelta ja kysykää itseltänne, että onko ne nyt täydelliset vai onko niissä ongelmia.

Jos näyttää edelleen hyvältä, niin ei siinä, laita silmät takaisin kiinni palaa takaisin sinne kammariin ja jatka EU:n mukana kohti sitä pimeintä takakammaria, pystyt siihen, koska mielikuvituksesi on huippuluokkaa.

 

Jos näet ja hyväksyt nuo ongelmat, niin pyydän, että älä sitten estä niiden korjaamista.

Tuo loppumaton mantra euron ja eun ihanuudesta estää korjaamista. Kritiikki suljetaan täysin ja valtamedia on tässä se työväline.

Miksi EU:sta vikoja löytäneiden ääntä ei voi kuulla ja kuunnella ehdotuksia millä niitä yhdessä voisi korjata?

 

Mitä Te EU haavemaailmassa pelkäätte siinä, että nostetaan oikeasti ne viat pöydälle ja pyritään korjaamaan ne?

 

Ettekö ymmärrä, että sulkeutumalla menneisyyden haavemaailmaan ihanasta EU:sta Te itse tuohoatte sen haaveenne nopeammin, kun yksikään nouseva vaihtoehtopuolue koskaan!

 

Ajettiin puolivaloilla toistakymmentänä vuotta. Kun ongelmia alkoi esiintyä, niin olisi pitänyt laittaa pitkät päälle, mutta mitä teki EU?

EU laittoi parkit päälle, kun ongelmia tuli. Kun on tarpeeksi kauan parkit päällä tienposkessa, niin akku loppuu ennenpitkää. Nyt se akku alkaa olla aika vähissä..

 

]]>
35 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257817-ankyrapuolueet-tekevat-euroopasta-takapajulaa#comments EU Wed, 04 Jul 2018 04:33:04 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257817-ankyrapuolueet-tekevat-euroopasta-takapajulaa
Wikipedia: Suomalaiset, kampanjoikaa tekijänoikeusdirektiiviä vastaan! http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257794-wikipedia-suomalaiset-kampanjoikaa-tekijanoikeusdirektiivia-vastaan <p>Netissä toimivan ilmaisen Wikipedia-tietosanakirjan englanninkieliseen versioon on ilmaantunut oheinen ilmoitus, jossa pyydetään myös suomalaisia vastustamaan EU:n tekijänoikeusdirektiiviä. Mikäli direktiivi menee läpi sellaisenaan, se voisi vaikuttaa todella <a href="https://www.puheenaihe.fi/puheenaihe/uhkaako-eun-tekijanoikeuslaki-internetin-avoimuutta/">pahalla tavalla nykyiseen Internetin vapaaseen luonteeseen</a> EU:n alueella. Myös Wikipedian käytön pelätään vaarantuvan pahasti. Wikipedia pyytääkin olemaan asiasta yhteydessä europarlamenttiedustajiin <a href="https://changecopyright.org/en-US/">Change Copyright</a> -sivuston ohjeiden avulla.</p><p>Janne Paalijärvi - <a href="http://paalijarvi.fi/" target="_blank" title="http://paalijarvi.fi/">http://paalijarvi.fi/</a><br />Facebook: <a href="https://www.facebook.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://www.facebook.com/paalijarvi">https://www.facebook.com/paalijarvi</a><br />Twitter: <a href="https://twitter.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://twitter.com/paalijarvi">https://twitter.com/paalijarvi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Netissä toimivan ilmaisen Wikipedia-tietosanakirjan englanninkieliseen versioon on ilmaantunut oheinen ilmoitus, jossa pyydetään myös suomalaisia vastustamaan EU:n tekijänoikeusdirektiiviä. Mikäli direktiivi menee läpi sellaisenaan, se voisi vaikuttaa todella pahalla tavalla nykyiseen Internetin vapaaseen luonteeseen EU:n alueella. Myös Wikipedian käytön pelätään vaarantuvan pahasti. Wikipedia pyytääkin olemaan asiasta yhteydessä europarlamenttiedustajiin Change Copyright -sivuston ohjeiden avulla.

Janne Paalijärvi - http://paalijarvi.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi
Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

]]>
1 http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257794-wikipedia-suomalaiset-kampanjoikaa-tekijanoikeusdirektiivia-vastaan#comments EU Suomi Wikipedia Tue, 03 Jul 2018 12:13:33 +0000 Janne Paalijärvi http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257794-wikipedia-suomalaiset-kampanjoikaa-tekijanoikeusdirektiivia-vastaan
Ympäristö- ja vesilupaprosessi tulee säätää ensitilassa EU-linjausten mukaiseksi http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257783-ymparisto-ja-vesilupaprosessi-tulee-saataa-ensitilassa-eu-linjausten-mukaiseksi <p>&nbsp;</p><p><strong>Suomen ympäristö- ja vesilupaprosessia tulisi tarkistaa EU-linjausten mukaisiksi (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 18.6.2018, tiedote 310/2018) </strong></p><p>Suomessa on syytä harkita lainsäädännön muuttamista, jotta Suomi noudattaisi EU:n tuomioistuimen tiukentuneita linjauksia vesienhoidon ympäristötavoitteista. Vesien tilatavoitteet ja niistä poikkeaminen tulisi nostaa ympäristönsuojelulain ja vesilain lupajärjestelmissä nykyistä keskeisempään rooliin. SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston laatimassa selvityksessä esitetään vaihtoehtoja sääntelyn kehittämiseksi.</p><p><strong>&rdquo;EU on tiukentanut vaatimusta vesienhoidon tavoitteiden noudattamisesta, ja se ohjaa tulkintaa myös Suomessa. Sekä lupakäytännössä että tuomioistuimissa painotetaan yhä enemmän vesienhoidon ympäristötavoitteita&rdquo;, kertoo tutkimusprofessori Antti Belinskij Suomen ympäristökeskuksesta.</strong></p><p>Kansallisen lainsäädännön taustalla on EU-lainsäädäntö. Kun kansallista vesienhoitolakia valmisteltiin, vesien hyvän tilan tavoitteen ei ajateltu suoraan sitovan hankkeiden lupaharkintaa. Tällöin säädettiin ainoastaan, että vesienhoitosuunnitelma tulee ottaa huomioon vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa.</p><p><strong>Kolme vaihtoehtoa lainsäädännön kehittämiseksi </strong></p><p>Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa selvitettiin seuraavia vaihtoehtoja vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellisesta sitovuudesta lupaharkinnassa:</p><p>- nykyinen tilanne jatkuu,</p><p>- tavoitteet otetaan huomioon terävämmin tai</p><p>- tavoitteista säädetään sitovasti.</p><p><strong>Selvityksen mukaan vaihtoehtojen vaikutukset eivät olennaisesti eroa toisistaan. Joka tapauksessa lupaharkinnassa on noudatettava EU-tuomioistuimen linjauksia, eikä ympäristötavoitteiden vastainen hanke voi saada lupaa ilman poikkeusta.</strong></p><p><strong>Miten vesienhoidon tavoitteista voitaisiin poiketa?</strong></p><p><strong>Vesienhoidon tavoitteista voidaan nykyisin poiketa tietyin edellytyksin, kun toteutetaan uutta merkittävää hanketta. Suomen lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarkemmin säädetty, missä vaiheessa ja mikä taho arvioi poikkeamisen ja päättää siitä.</strong></p><p><strong>Selvityksessä esitetään, että poikkeaminen kytkettäisiin lupaprosessiin ja lupaviranomainen tekisi päätöksen. Toinen vaihtoehto olisi, että vesienhoitoviranomainen tai viime kädessä valtioneuvosto tekisi poikkeamispäätöksen.</strong></p><p>Selvityksen toteuttivat Suomen ympäristökeskus SYKE ja Itä-Suomen yliopisto osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.</p><p><a href="https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-548-8" target="_blank">Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen: Perusteet ja menettely -raportti</a></p><p><strong>Lisätietoja</strong>:</p><p>Tutkimusprofessori Antti Belinskij, SYKE ja Itä-Suomen yliopisto, p. 046 920 9189, antti.belinskij(at)<a href="http://uef.fi" target="_blank">uef.fi</a>, suunnittelija Milla Mäenpää, SYKE, p. 040&nbsp;573 4224, milla.maenpaa(at)<a href="http://ymparisto.fi" target="_blank">ymparisto.fi</a> ja yliopistonlehtori Niko Soininen, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 437 6342, niko.soininen(at)<a href="http://uef.fi" target="_blank">uef.fi</a>.</p><p>Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta <a href="https://tietokayttoon.fi" target="_blank">tietokayttoon.fi</a></p><p>---</p><p><strong>Katso myös alla:</strong></p><p>Antti Belinskij &ndash; Tiina Paloniitty</p><p><strong>POIKKEAMINEN VESIENHOIDON YMPÄRISTÖTAVOITTEISTA UUDEN HANKKEEN TAKIA</strong></p><p><a href="https://www.edilex.fi/artikkelit/15923.pdf" title="https://www.edilex.fi/artikkelit/15923.pdf">https://www.edilex.fi/artikkelit/15923.pdf</a></p><p>---</p><p><strong>Mitä Eu:n SEA-direktiivi sanoo? Ks. alla:</strong></p><p><a href="http://ec.europa.eu/environment/archives/eia/pdf/030923_sea_guidance_fi.pdf" title="http://ec.europa.eu/environment/archives/eia/pdf/030923_sea_guidance_fi.pdf">http://ec.europa.eu/environment/archives/eia/pdf/030923_sea_guidance_fi.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomen ympäristö- ja vesilupaprosessia tulisi tarkistaa EU-linjausten mukaisiksi (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 18.6.2018, tiedote 310/2018)

Suomessa on syytä harkita lainsäädännön muuttamista, jotta Suomi noudattaisi EU:n tuomioistuimen tiukentuneita linjauksia vesienhoidon ympäristötavoitteista. Vesien tilatavoitteet ja niistä poikkeaminen tulisi nostaa ympäristönsuojelulain ja vesilain lupajärjestelmissä nykyistä keskeisempään rooliin. SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston laatimassa selvityksessä esitetään vaihtoehtoja sääntelyn kehittämiseksi.

”EU on tiukentanut vaatimusta vesienhoidon tavoitteiden noudattamisesta, ja se ohjaa tulkintaa myös Suomessa. Sekä lupakäytännössä että tuomioistuimissa painotetaan yhä enemmän vesienhoidon ympäristötavoitteita”, kertoo tutkimusprofessori Antti Belinskij Suomen ympäristökeskuksesta.

Kansallisen lainsäädännön taustalla on EU-lainsäädäntö. Kun kansallista vesienhoitolakia valmisteltiin, vesien hyvän tilan tavoitteen ei ajateltu suoraan sitovan hankkeiden lupaharkintaa. Tällöin säädettiin ainoastaan, että vesienhoitosuunnitelma tulee ottaa huomioon vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa.

Kolme vaihtoehtoa lainsäädännön kehittämiseksi

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa selvitettiin seuraavia vaihtoehtoja vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellisesta sitovuudesta lupaharkinnassa:

- nykyinen tilanne jatkuu,

- tavoitteet otetaan huomioon terävämmin tai

- tavoitteista säädetään sitovasti.

Selvityksen mukaan vaihtoehtojen vaikutukset eivät olennaisesti eroa toisistaan. Joka tapauksessa lupaharkinnassa on noudatettava EU-tuomioistuimen linjauksia, eikä ympäristötavoitteiden vastainen hanke voi saada lupaa ilman poikkeusta.

Miten vesienhoidon tavoitteista voitaisiin poiketa?

Vesienhoidon tavoitteista voidaan nykyisin poiketa tietyin edellytyksin, kun toteutetaan uutta merkittävää hanketta. Suomen lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarkemmin säädetty, missä vaiheessa ja mikä taho arvioi poikkeamisen ja päättää siitä.

Selvityksessä esitetään, että poikkeaminen kytkettäisiin lupaprosessiin ja lupaviranomainen tekisi päätöksen. Toinen vaihtoehto olisi, että vesienhoitoviranomainen tai viime kädessä valtioneuvosto tekisi poikkeamispäätöksen.

Selvityksen toteuttivat Suomen ympäristökeskus SYKE ja Itä-Suomen yliopisto osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen: Perusteet ja menettely -raportti

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Antti Belinskij, SYKE ja Itä-Suomen yliopisto, p. 046 920 9189, antti.belinskij(at)uef.fi, suunnittelija Milla Mäenpää, SYKE, p. 040 573 4224, milla.maenpaa(at)ymparisto.fi ja yliopistonlehtori Niko Soininen, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 437 6342, niko.soininen(at)uef.fi.

Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta tietokayttoon.fi

---

Katso myös alla:

Antti Belinskij – Tiina Paloniitty

POIKKEAMINEN VESIENHOIDON YMPÄRISTÖTAVOITTEISTA UUDEN HANKKEEN TAKIA

https://www.edilex.fi/artikkelit/15923.pdf

---

Mitä Eu:n SEA-direktiivi sanoo? Ks. alla:

http://ec.europa.eu/environment/archives/eia/pdf/030923_sea_guidance_fi.pdf

 

 

 

 

]]>
13 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257783-ymparisto-ja-vesilupaprosessi-tulee-saataa-ensitilassa-eu-linjausten-mukaiseksi#comments Energia- ja ympäristöpolitiikka EU SEA-direktiivi Ympäristö- ja vesilupaprosessi Tue, 03 Jul 2018 07:51:45 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257783-ymparisto-ja-vesilupaprosessi-tulee-saataa-ensitilassa-eu-linjausten-mukaiseksi
Merkelin "hyvä kompromissi"? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257768-merkelin-hyva-kompromissi <p>&quot;Saksan liittokansleri Angela Merkel ja sisäministeri Horst Seehofer ovat päässeet sopuun hallituskriisin luoneesta maahanmuuttokysymyksestä, kertoo saksalainen uutistoimisto DPA.&quot;</p><p><a href="http://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/art2469035">TÄSSÄ LINKKI UUTISEEN</a></p><p>&nbsp;</p><p>En tiedä miksi, mutta kun kuulee hyvästä kompromissista, niin tulee mieleen kysymys, että kummalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos Seehofer on ollut ehdoton, että laiton maahanmuutto saadaan loppumaan ja Merkel siitä, että sen pitää saada jatkua, niin mikä tässä välillä on hyvä kompromissi?</p><p>&nbsp;</p><p>Kumpi on perääntynyt?</p><p>&nbsp;</p><p>Jos kompromissi on vastaanottokeskus Saksan rajalla, johon otetaan säilöön kunnes turvapaikkahakemus on käsitelty (tällaista itsekin ehdottanut Suomeen) niin uskoisin sen käyvän Seehoferille, mutta en jaksa uskoa, että se kävisi Merkelille.</p><p>,Jos Merkel on tällä taas pitkittänyt hallitukriisin päätymistä hallituksen hajoamiseen, niin miten mahtaa muut, kuten vasemmisto ja ihmisoikeusjärjestöt ym. tähän suhtautua?</p><p>Ei tainnut EU:n ja muiden laajempienkin sopimusten toimimattomuus nykytilanteessa ihan tällä vielä korjaantua, mutta oliko tämä ensi askel sopimuksen löytymiseen, vai oliko tämä taas maanantaina askel eteen ja tiistaina kaksi taakse?</p><p>En tiedä, varsinkaan, kun uutinen ei kerro tarkalleen, mitä sovittu ja siksi ehkä turhan aikaista asiasta kirjoittaa, mutta aihe on vaan niin merkittävä koko EU:n ja osittain siksi myös Suomen kannalta, että ei malta olla ääneen pohtimatta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Saksan liittokansleri Angela Merkel ja sisäministeri Horst Seehofer ovat päässeet sopuun hallituskriisin luoneesta maahanmuuttokysymyksestä, kertoo saksalainen uutistoimisto DPA."

TÄSSÄ LINKKI UUTISEEN

 

En tiedä miksi, mutta kun kuulee hyvästä kompromissista, niin tulee mieleen kysymys, että kummalle.

 

Jos Seehofer on ollut ehdoton, että laiton maahanmuutto saadaan loppumaan ja Merkel siitä, että sen pitää saada jatkua, niin mikä tässä välillä on hyvä kompromissi?

 

Kumpi on perääntynyt?

 

Jos kompromissi on vastaanottokeskus Saksan rajalla, johon otetaan säilöön kunnes turvapaikkahakemus on käsitelty (tällaista itsekin ehdottanut Suomeen) niin uskoisin sen käyvän Seehoferille, mutta en jaksa uskoa, että se kävisi Merkelille.

,Jos Merkel on tällä taas pitkittänyt hallitukriisin päätymistä hallituksen hajoamiseen, niin miten mahtaa muut, kuten vasemmisto ja ihmisoikeusjärjestöt ym. tähän suhtautua?

Ei tainnut EU:n ja muiden laajempienkin sopimusten toimimattomuus nykytilanteessa ihan tällä vielä korjaantua, mutta oliko tämä ensi askel sopimuksen löytymiseen, vai oliko tämä taas maanantaina askel eteen ja tiistaina kaksi taakse?

En tiedä, varsinkaan, kun uutinen ei kerro tarkalleen, mitä sovittu ja siksi ehkä turhan aikaista asiasta kirjoittaa, mutta aihe on vaan niin merkittävä koko EU:n ja osittain siksi myös Suomen kannalta, että ei malta olla ääneen pohtimatta.

 

 

]]>
8 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257768-merkelin-hyva-kompromissi#comments EU Maahanmuutto Tue, 03 Jul 2018 04:12:46 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257768-merkelin-hyva-kompromissi