EU http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132360/all Thu, 17 Jan 2019 12:44:08 +0200 fi Brexit-pokeri jatkuu http://petraschulzesteinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267817-brexit-pokeri-jatkuu <p><strong>Mitä seuraavaksi brexit-keskustelussa?&nbsp;</strong></p><p>Pääministeri Mayn EU:n kanssa neuvottelema Yhdistyneitten Kuningaskuntien (UK) erosopimus EU:sta&nbsp;<a dir="ltr" href="//0">29.3.2019</a>&nbsp;ja siihen liittyvästä siirtymäajasta 2020 loppuun saakka äänestettiin kumoon 15.1. äänin 202 &ndash; 432. Media puhuu historian suurimmasta tappiosta. (Brexit-kirjoitukseni tilanteesta ennen äänestystä löytyy kotisivultani&nbsp;<a href="http://www.petrataan.fi/">www.petrataan.fi</a>.) Keskiviikkona 16.1 parlamentissa äänestettiin Mayn hallituksen saamasta epäluottamuslauseesta. Äänestys päättyi hallituksen luottamukseen äänin 325 &ndash; 306. May sai &rsquo;jatkoaikaa&rsquo; toimittaa parlamentille maanantaihin,&nbsp;<a dir="ltr" href="//3">21.1.2019</a>&nbsp;mennessä uusi ehdotus (Plan B), jossa todennäköisesti kaavailtaisiin uuden erosopimuksen mallia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitkä ovat vaihtoehdot</strong></p><p>Teoriassa brexit-erosopimuksesta voitaisiin äänestää uudestaan sellaisenaan, mutta 15.1 äänestyksen lukemien jälkeen tämä ei käytännössä tule kyseeseen. UK voisi myös erota EU:sta ilman ylimenokauden sopimusta (nk. kova brexit, jota 15.1. alahuoneessa käydyn keskustelun perusteella myöskään kukaan ei halua). Vaihtoehtona olisi siten uudet neuvottelut EU:n kanssa. Käytännössä määräaikaa eroprosessille tulisi pidentää ja EU:n suunnalla selvitellään vaihtoehtoja. May haluaa kuitenkin yrittää saattaa brexitin päätökseen 29.3 mennessä, jolloin esimerkiksi kysymykseen menettelystä EU-vaalien suhteen ei tarvitsisi puuttua. Viimeisenä vaihtoehtona kyseeseen voisi tulla uusi kansanäänestys. Tämänkin järjestämiselle aika käy vähiin.&nbsp;</p><p>May ei lähtökohtaisesti halua kovaa brexitiä eikä uutta kansanäänestystä, joten todellisena vaihtoehtona ovat vain uudet neuvottelut. EU:n suunnalta ei uusissa neuvotteluissa ole odotettavissa suuria muutoksia tai joustoja. Tähän mennessä May ei ollut halukas harkitsemaan marraskuun ero-sopimukselle vaihtoehtoja, koska niiden mukaan annettaisiin liikaa periksi alkuperäisistä brexit-tavoitteista. Muuttuneessa tilanteessa uusista mahdollisista vaihtoehdoita kyseeseen tulisivat ainakin nk. 1) Norjan malli, 2) laajennettu Norjan malli ja 3) aikarajan lisääminen nykyisen erosopimuksen Pohjois-Irlannin kysymykseen.</p><p>Norjan&nbsp;mallilla UK liittyisi EFTAan, osallistuen sisämarkkinoille, ja säilyttäen tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuminen, mutta joutuisi hyväksymään työvoiman vapaa liikkumisen. Koska malli ei ratkaisisi kokonaan ongelmallista kysymystä Irlannin rajasta (tulliliittoon kuulumattomana UK:lle jäisivät tullitariffit ja fyysiset kontrollit rajalla voimaan), vilautellaan vaihtoehtona laajennettua Norjan mallia eli sisämarkkinoiden lisäksi tulliliittoon jääminen. Tästä vaihtoehdosta ei ole aikaisemmin keskusteltu, sillä tulliliittoon kuuluvana UK:llä ei olisi mahdollisuutta solmia omia kahdenvälisiä sopimuksia muiden maiden kanssa, mitä Brexitilla yhtenä syynä alun perin lähdettiin ajamaan. Ajan ja vaihtoehtojen käydessä vähiin, voi ääni kellossa muuttua ja laajennettu Norjan malli tulla kyseeseen. Näissä kummassakin vaihtoehdossa edellytetään, että EFTA jäsenet ottavat UK:n vastaan uutena jäsenenä. Aikarajan lisääminen nykyiseen erosopimukseen tarkoittaisi sitä, että osapuolet luopuvat nk. backstop järjestelystä: nykyinen EU-jäsenyyden kaltainen tila jäisi Pohjois-Irlannin kysymyksen osalta voimaan ylimenokauden ajaksi (2020 loppuun saakka), ja jos sopimusta EU:n ja UK:n kauppa- ja poliittisissa suhteissa ei saada siihen mennessä neuvoteltua, seuraa Pohjois-Irlannin kysymyksen kohdalla vastaava tilanne, kuin kovassa brexitissä.</p><p>Neuvotteluteknisesti&nbsp;<a dir="ltr" href="//4">joka</a>&nbsp;tapauksessa UK:n odotetaan ilmoittavan EU:lle mitä he tahtovat. Pallo on nyt Mayllä &ndash; mutta onko pelissä muita kuin häviäjiä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä seuraavaksi brexit-keskustelussa? 

Pääministeri Mayn EU:n kanssa neuvottelema Yhdistyneitten Kuningaskuntien (UK) erosopimus EU:sta 29.3.2019 ja siihen liittyvästä siirtymäajasta 2020 loppuun saakka äänestettiin kumoon 15.1. äänin 202 – 432. Media puhuu historian suurimmasta tappiosta. (Brexit-kirjoitukseni tilanteesta ennen äänestystä löytyy kotisivultani www.petrataan.fi.) Keskiviikkona 16.1 parlamentissa äänestettiin Mayn hallituksen saamasta epäluottamuslauseesta. Äänestys päättyi hallituksen luottamukseen äänin 325 – 306. May sai ’jatkoaikaa’ toimittaa parlamentille maanantaihin, 21.1.2019 mennessä uusi ehdotus (Plan B), jossa todennäköisesti kaavailtaisiin uuden erosopimuksen mallia.

 

Mitkä ovat vaihtoehdot

Teoriassa brexit-erosopimuksesta voitaisiin äänestää uudestaan sellaisenaan, mutta 15.1 äänestyksen lukemien jälkeen tämä ei käytännössä tule kyseeseen. UK voisi myös erota EU:sta ilman ylimenokauden sopimusta (nk. kova brexit, jota 15.1. alahuoneessa käydyn keskustelun perusteella myöskään kukaan ei halua). Vaihtoehtona olisi siten uudet neuvottelut EU:n kanssa. Käytännössä määräaikaa eroprosessille tulisi pidentää ja EU:n suunnalla selvitellään vaihtoehtoja. May haluaa kuitenkin yrittää saattaa brexitin päätökseen 29.3 mennessä, jolloin esimerkiksi kysymykseen menettelystä EU-vaalien suhteen ei tarvitsisi puuttua. Viimeisenä vaihtoehtona kyseeseen voisi tulla uusi kansanäänestys. Tämänkin järjestämiselle aika käy vähiin. 

May ei lähtökohtaisesti halua kovaa brexitiä eikä uutta kansanäänestystä, joten todellisena vaihtoehtona ovat vain uudet neuvottelut. EU:n suunnalta ei uusissa neuvotteluissa ole odotettavissa suuria muutoksia tai joustoja. Tähän mennessä May ei ollut halukas harkitsemaan marraskuun ero-sopimukselle vaihtoehtoja, koska niiden mukaan annettaisiin liikaa periksi alkuperäisistä brexit-tavoitteista. Muuttuneessa tilanteessa uusista mahdollisista vaihtoehdoita kyseeseen tulisivat ainakin nk. 1) Norjan malli, 2) laajennettu Norjan malli ja 3) aikarajan lisääminen nykyisen erosopimuksen Pohjois-Irlannin kysymykseen.

Norjan mallilla UK liittyisi EFTAan, osallistuen sisämarkkinoille, ja säilyttäen tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuminen, mutta joutuisi hyväksymään työvoiman vapaa liikkumisen. Koska malli ei ratkaisisi kokonaan ongelmallista kysymystä Irlannin rajasta (tulliliittoon kuulumattomana UK:lle jäisivät tullitariffit ja fyysiset kontrollit rajalla voimaan), vilautellaan vaihtoehtona laajennettua Norjan mallia eli sisämarkkinoiden lisäksi tulliliittoon jääminen. Tästä vaihtoehdosta ei ole aikaisemmin keskusteltu, sillä tulliliittoon kuuluvana UK:llä ei olisi mahdollisuutta solmia omia kahdenvälisiä sopimuksia muiden maiden kanssa, mitä Brexitilla yhtenä syynä alun perin lähdettiin ajamaan. Ajan ja vaihtoehtojen käydessä vähiin, voi ääni kellossa muuttua ja laajennettu Norjan malli tulla kyseeseen. Näissä kummassakin vaihtoehdossa edellytetään, että EFTA jäsenet ottavat UK:n vastaan uutena jäsenenä. Aikarajan lisääminen nykyiseen erosopimukseen tarkoittaisi sitä, että osapuolet luopuvat nk. backstop järjestelystä: nykyinen EU-jäsenyyden kaltainen tila jäisi Pohjois-Irlannin kysymyksen osalta voimaan ylimenokauden ajaksi (2020 loppuun saakka), ja jos sopimusta EU:n ja UK:n kauppa- ja poliittisissa suhteissa ei saada siihen mennessä neuvoteltua, seuraa Pohjois-Irlannin kysymyksen kohdalla vastaava tilanne, kuin kovassa brexitissä.

Neuvotteluteknisesti joka tapauksessa UK:n odotetaan ilmoittavan EU:lle mitä he tahtovat. Pallo on nyt Mayllä – mutta onko pelissä muita kuin häviäjiä?

]]>
0 http://petraschulzesteinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267817-brexit-pokeri-jatkuu#comments Brexit EU Thu, 17 Jan 2019 10:44:08 +0000 Petra Schulze Steinen http://petraschulzesteinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267817-brexit-pokeri-jatkuu
EU haluaa hallita verotustamme http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267767-eu-haluaa-hallita-verotustamme <p>Tässä <a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-19-225_fi.htm?fbclid=IwAR2NBKM92MklBsdZrMSoYWtvQgFoLr2m-ZERwPBs5da3bpGTjyVdXKQ9mAQ">LINKKI</a>&nbsp;</p><p>EU komission eiliseen tiedotteeseen.</p><p>Pieni ote:</p><p>&quot;Toisessa vaiheessa&nbsp;määräenemmistöpäätökset otettaisiin käyttöön asioissa, joissa verotuksella tuetaan muita poliittisia tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa, ympäristönsuojelua tai kansanterveyden kohentamista.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Jäsenmailta halutaan viedä oikeus päättää itse veroistaan.</p><p>YHaluavat säätää meille lisää veroja, haluttiin tai ei.</p><p>&nbsp;</p><p>Yllä olevan toisen vaiheen esimerkin mukaan ilmastoveroa ja kansanterveys, eli ilmeisesti monikulttuuristamiseen tarvitaan myös rahaa ilmastohypen lisäksi.</p><p>Verotuksen veto-oikeuden poistaminen on yksi keskeisimmistä liittovaltioon tähtäävistä toimenpiteistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Luulisi, että mediat olisi tästä kysellyt ministereiltä ja kansanedustajilta, tai joku olisi edes jotain asiasta tuonut esiin, mutta hiljaista tuntuu olevan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä LINKKI 

EU komission eiliseen tiedotteeseen.

Pieni ote:

"Toisessa vaiheessa määräenemmistöpäätökset otettaisiin käyttöön asioissa, joissa verotuksella tuetaan muita poliittisia tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa, ympäristönsuojelua tai kansanterveyden kohentamista."

 

Jäsenmailta halutaan viedä oikeus päättää itse veroistaan.

YHaluavat säätää meille lisää veroja, haluttiin tai ei.

 

Yllä olevan toisen vaiheen esimerkin mukaan ilmastoveroa ja kansanterveys, eli ilmeisesti monikulttuuristamiseen tarvitaan myös rahaa ilmastohypen lisäksi.

Verotuksen veto-oikeuden poistaminen on yksi keskeisimmistä liittovaltioon tähtäävistä toimenpiteistä.

 

Luulisi, että mediat olisi tästä kysellyt ministereiltä ja kansanedustajilta, tai joku olisi edes jotain asiasta tuonut esiin, mutta hiljaista tuntuu olevan.

]]>
0 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267767-eu-haluaa-hallita-verotustamme#comments EU Liittovaltio Wed, 16 Jan 2019 19:50:54 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267767-eu-haluaa-hallita-verotustamme
Neuvoteltu Brexit-sopimus on väliaikainen tulliliitto http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267641-v <p><strong>&nbsp;</strong>Valtamedia työntää uutisia kiihtyvään tahtiin brittien Brexit-sopimuksesta ja siitä, että asia ratkennee tämän päivän (15.1.2019) äänestyksessä. Se on tuotu selvästi esiin, että äänestyksen tuloksena britit lähtevät EU:sta joko ilman sopimusta tai sitten neuvotellun tuloksen mukaisesti (kutsuttu myös Mayn sopimukseksi). Tämä jälkimmäinen vaihtoehto onkin sitten hyvin tarkkaan pidetty suurelta yleisöltä piilossa, että mikä on sen oleellinen sisältö ja mitä se tarkoittaisi.</p><p>Löysin tänä aamuna tiedon, että pääministeri Mayn neuvottelema Brexit-sopimus tarkoittaa väliaikaista tulliliittoa 31.12.2020 asti. Siinä on myös optio yhden kerran jatkettavasta siirtymäkauden pidennyksestä, joka on tehtävä ennen 1.7.2020.</p><p>Aika usein menee sekaisin käsitteet yhteismarkkinat, vapaakauppa ja tulliliitto. Sisämarkkinat tarkoittavat kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista. Vapaakaupassa tai tulliliitossa ei sovelleta ihmisten vapaata liikkumista. Tulliliitto eroaa vapaakaupasta siinä, että tulliliiton alueella sovelletaan yhteisiä tullimääräyksiä kolmansia maita koskien, kun taas vapakaupassa kumpikin osapuoli soveltaa omia säännöksiään kolmansia maita koskien.</p><p>EU-propagandan mukaisesti pääministeri May on saanut osakseen kovaa arvostelua ja säälittelyä, että hän joutunut tekemään kovin huonon sopimuksen EU:n kanssa. Väliaikainen tulliliitto ei mielestäni ole huono sopimus, vaikka Brexitin tarkoituksena tietääkseni on ollut vapaakauppa-sopimus EU:n kanssa. <strong>EU on sanonut, että britit eivät saa poimia rusinoita pullasta.</strong> EU:n politiikka kuvaa erinomaisesti se, että EU ja Japani ovat solmineet vapaakauppasopimuksen, joka astuu voimaan helmikuussa 2019. Nuorisoslangilla: EU voi siis olla Japani kaa, mutta ei Englannin kaa.</p><p>Minulle ei ole yhtään epäselvää, mistä tässä on kysymys. EU haluaa hajoamisprosessissa olevalle EU:lle osoittaa, että ei kannata yrittää brittien temppua. Jos sen teette, olette luopiota, joita kohdellaan pahemmin kuin kolmansia maita eli olette hylkiöitä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Valtamedia työntää uutisia kiihtyvään tahtiin brittien Brexit-sopimuksesta ja siitä, että asia ratkennee tämän päivän (15.1.2019) äänestyksessä. Se on tuotu selvästi esiin, että äänestyksen tuloksena britit lähtevät EU:sta joko ilman sopimusta tai sitten neuvotellun tuloksen mukaisesti (kutsuttu myös Mayn sopimukseksi). Tämä jälkimmäinen vaihtoehto onkin sitten hyvin tarkkaan pidetty suurelta yleisöltä piilossa, että mikä on sen oleellinen sisältö ja mitä se tarkoittaisi.

Löysin tänä aamuna tiedon, että pääministeri Mayn neuvottelema Brexit-sopimus tarkoittaa väliaikaista tulliliittoa 31.12.2020 asti. Siinä on myös optio yhden kerran jatkettavasta siirtymäkauden pidennyksestä, joka on tehtävä ennen 1.7.2020.

Aika usein menee sekaisin käsitteet yhteismarkkinat, vapaakauppa ja tulliliitto. Sisämarkkinat tarkoittavat kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista. Vapaakaupassa tai tulliliitossa ei sovelleta ihmisten vapaata liikkumista. Tulliliitto eroaa vapaakaupasta siinä, että tulliliiton alueella sovelletaan yhteisiä tullimääräyksiä kolmansia maita koskien, kun taas vapakaupassa kumpikin osapuoli soveltaa omia säännöksiään kolmansia maita koskien.

EU-propagandan mukaisesti pääministeri May on saanut osakseen kovaa arvostelua ja säälittelyä, että hän joutunut tekemään kovin huonon sopimuksen EU:n kanssa. Väliaikainen tulliliitto ei mielestäni ole huono sopimus, vaikka Brexitin tarkoituksena tietääkseni on ollut vapaakauppa-sopimus EU:n kanssa. EU on sanonut, että britit eivät saa poimia rusinoita pullasta. EU:n politiikka kuvaa erinomaisesti se, että EU ja Japani ovat solmineet vapaakauppasopimuksen, joka astuu voimaan helmikuussa 2019. Nuorisoslangilla: EU voi siis olla Japani kaa, mutta ei Englannin kaa.

Minulle ei ole yhtään epäselvää, mistä tässä on kysymys. EU haluaa hajoamisprosessissa olevalle EU:lle osoittaa, että ei kannata yrittää brittien temppua. Jos sen teette, olette luopiota, joita kohdellaan pahemmin kuin kolmansia maita eli olette hylkiöitä.

 

]]>
39 http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267641-v#comments Brexit EU Tulliliitto Vapaakauppa Yhteismarkkinat Tue, 15 Jan 2019 08:50:09 +0000 Antero Ollila http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267641-v
EU määrää pesukoneen käyttöiän http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267639-eu-maaraa-pesukoneen-kayttoian <p>Iltalehti <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/186a6da5-383e-4ce2-bed9-48b8ead805af?fbclid=IwAR147yEDax_byOkBJsms1p_HS-L0GjZSrHomDHOp-IAwNu_vP2d9_3tB3aY">UUTISOI</a> : Euroopan unioni ryhtyy vaatimaan, että koneet ja laitteet on voitava korjata: koko ajan ei pitäisi ostaa uusia tilalle</p><p>&nbsp;</p><p>Ensin mietin, että oho, kerrankin jotain järkevää EU:lta, mutta kun asiaa alkaa pohtia laajemmin, herää kysymyksiä.</p><p>Jos oletetaan, että esim. Suomessa tai muualla Euroopassa olisi jäljellä vielä joitain sähkölaitteita valmistavia tehtaita ja kaikki eivät olisi vielä siirtyneet halpamaihin, missä laitteet suunnitellaan kestämään takuuajan, niin miten käy noiden tehtaiden viennin?&nbsp;</p><p>Eli joutuuko EU maiden tuottajat nyt rakentamaan kaikista kaksi versiota. Kotimarkkinoille ja muualle maailmaan?</p><p>Eli onko se korjattavaksi valmistettu kallimpi tai isompi ja kömpelömpi, kun nämä nykyiset ja siksi mahdoton kilpailla maailmalla?&nbsp;&nbsp;</p><p>Vai onko maailma valmis palaamaan kulutushypestä takaisinpäin kestävään kehitykseen ja alkaa yhtäkkiä uudestaan arvostamaan kestäviä ja korjattavia laitteita, kuten vielä 20-30v sitten, eli aikana ennen massiivista markkinoiden globalisointia?</p><p>&nbsp;</p><p>Nämä on siis kysymyksiä, joita aiheesta herää.</p><p>&nbsp;</p><p>Olisiko vaihtoehto tuolle, että pakolla lisätään EU alueen tuottajien kuluja taas, kuten autoteollisuudessa, ollut sellainen, että EU alueelle myytävillä tuotteilla olisi haittavero, mikäli ei täytä normeja?</p><p>Tai verokevennys niille, jotka täyttää normit. Samalla voisi määritellä, että rahti sisältyy aina tuotteen päästökuormaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jotenkin tuntuu siltä, että nämä EU:n vuosia kestävät hankkeet ovat aina valmiiksi vanhanaikaisia ja keskeneräisiä, kun ne tulevat.</p><p>Autoteollisuudesta on juuri kuulunut karua tekstiä, miten autotuotantoa ajetaan alas Euroopassa ja EU:n oma toiminta esim päästöasioissa on tähän varmasti osasyyllinen.</p><p>Ensin pitkä odottelu hitaan ja kankean koneiston takia ja sitten lopputulos sellainen, että autontuottajat eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa ja siirtyvät muille markkinoille.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka kriittisiä kysymyksiä jää mieleen pyörimään, niin jotenkin kuitenkin taitaa positiivisen puolelle ajatukset tästä jäädä ainakin toistaiseksi ja toivon, että uhkakuvani siitä, että tämä vaikeuttaa EU tuottajien toimintaa ja kilpailukykyä maailmassa on väärä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltalehti UUTISOI : Euroopan unioni ryhtyy vaatimaan, että koneet ja laitteet on voitava korjata: koko ajan ei pitäisi ostaa uusia tilalle

 

Ensin mietin, että oho, kerrankin jotain järkevää EU:lta, mutta kun asiaa alkaa pohtia laajemmin, herää kysymyksiä.

Jos oletetaan, että esim. Suomessa tai muualla Euroopassa olisi jäljellä vielä joitain sähkölaitteita valmistavia tehtaita ja kaikki eivät olisi vielä siirtyneet halpamaihin, missä laitteet suunnitellaan kestämään takuuajan, niin miten käy noiden tehtaiden viennin? 

Eli joutuuko EU maiden tuottajat nyt rakentamaan kaikista kaksi versiota. Kotimarkkinoille ja muualle maailmaan?

Eli onko se korjattavaksi valmistettu kallimpi tai isompi ja kömpelömpi, kun nämä nykyiset ja siksi mahdoton kilpailla maailmalla?  

Vai onko maailma valmis palaamaan kulutushypestä takaisinpäin kestävään kehitykseen ja alkaa yhtäkkiä uudestaan arvostamaan kestäviä ja korjattavia laitteita, kuten vielä 20-30v sitten, eli aikana ennen massiivista markkinoiden globalisointia?

 

Nämä on siis kysymyksiä, joita aiheesta herää.

 

Olisiko vaihtoehto tuolle, että pakolla lisätään EU alueen tuottajien kuluja taas, kuten autoteollisuudessa, ollut sellainen, että EU alueelle myytävillä tuotteilla olisi haittavero, mikäli ei täytä normeja?

Tai verokevennys niille, jotka täyttää normit. Samalla voisi määritellä, että rahti sisältyy aina tuotteen päästökuormaan.

 

Jotenkin tuntuu siltä, että nämä EU:n vuosia kestävät hankkeet ovat aina valmiiksi vanhanaikaisia ja keskeneräisiä, kun ne tulevat.

Autoteollisuudesta on juuri kuulunut karua tekstiä, miten autotuotantoa ajetaan alas Euroopassa ja EU:n oma toiminta esim päästöasioissa on tähän varmasti osasyyllinen.

Ensin pitkä odottelu hitaan ja kankean koneiston takia ja sitten lopputulos sellainen, että autontuottajat eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa ja siirtyvät muille markkinoille.

 

Vaikka kriittisiä kysymyksiä jää mieleen pyörimään, niin jotenkin kuitenkin taitaa positiivisen puolelle ajatukset tästä jäädä ainakin toistaiseksi ja toivon, että uhkakuvani siitä, että tämä vaikeuttaa EU tuottajien toimintaa ja kilpailukykyä maailmassa on väärä.

]]>
8 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267639-eu-maaraa-pesukoneen-kayttoian#comments EU Tuonti ja vienti Tue, 15 Jan 2019 08:47:29 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267639-eu-maaraa-pesukoneen-kayttoian
Laittomasti maassa olevien lukumäärät EU-alueella 2017 http://ekqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267503-laittomasti-maassa-olevien-lukumaarat-eu-alueella-2017 <p>Laittomasti maassa olevien lukumääriä tilastoidaan hyvinkin tarkasti ja Eurostatin mukaan vuonna 2017 näitä henkilöitä EU-alueella oli yhteensä 983 860. Vuoden 2015 osalta tilastojen mukaan heitä oli 2 154 675.&nbsp;&nbsp;</p><p>Maat, joissa näitä laittomasti maassaolijoita on runsaimmin ovat: Saksa (156 710), Ranska (115 085), Kreikka 68 110, Iso-Britannia (54 910) ja Espanja (44 625).</p><p>Näiden henkilöiden läsnäolo muodostaa koko EU-alueella riskin, jota lisää näiden henkilöiden pendelöinti maasta toiseen. Edellä olevien lukujen perusteella Saksa on jostain syystä suosikkimaa ja Kreikka lähinnä &rdquo;kauttakulkumaa&rdquo;. Kuten kirjoitin jo viime eduskuntavaalien aikaan, niin EU:n tulisi pikaisesti saattaa alueensa raja-alueille vastaanottokeskukset, joissa maahanpääsyn edellytykset tutkittaisiin ja käännytykset suoritettaisiin välittömästi. Se, että näitä henkilöitä pääsee vapaasti maasta toiseen ei ole järkevää monestakin syystä.</p><p>Eri puolilla Eurooppaa saamme lukea järkyttävistä uutisista ja laittomuuksista, joita tämä &rdquo;vapaa liikkuvuus&rdquo; on saanut aikaan. Kuten edellä olevista lukumääristäkin voi päätellä, niin asia todellakin vaikuttaa jo merkittävästi kansakuntien sisäiseen turvallisuuteen.</p><p>Lähde: <a href="https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/-/DDN-20180709-1?inheritRedirect=true&amp;amp;redirect=%2Feurostat%2Fweb%2Fmain" target="_blank">Eurostat</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laittomasti maassa olevien lukumääriä tilastoidaan hyvinkin tarkasti ja Eurostatin mukaan vuonna 2017 näitä henkilöitä EU-alueella oli yhteensä 983 860. Vuoden 2015 osalta tilastojen mukaan heitä oli 2 154 675.  

Maat, joissa näitä laittomasti maassaolijoita on runsaimmin ovat: Saksa (156 710), Ranska (115 085), Kreikka 68 110, Iso-Britannia (54 910) ja Espanja (44 625).

Näiden henkilöiden läsnäolo muodostaa koko EU-alueella riskin, jota lisää näiden henkilöiden pendelöinti maasta toiseen. Edellä olevien lukujen perusteella Saksa on jostain syystä suosikkimaa ja Kreikka lähinnä ”kauttakulkumaa”. Kuten kirjoitin jo viime eduskuntavaalien aikaan, niin EU:n tulisi pikaisesti saattaa alueensa raja-alueille vastaanottokeskukset, joissa maahanpääsyn edellytykset tutkittaisiin ja käännytykset suoritettaisiin välittömästi. Se, että näitä henkilöitä pääsee vapaasti maasta toiseen ei ole järkevää monestakin syystä.

Eri puolilla Eurooppaa saamme lukea järkyttävistä uutisista ja laittomuuksista, joita tämä ”vapaa liikkuvuus” on saanut aikaan. Kuten edellä olevista lukumääristäkin voi päätellä, niin asia todellakin vaikuttaa jo merkittävästi kansakuntien sisäiseen turvallisuuteen.

Lähde: Eurostat.

]]>
0 http://ekqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267503-laittomasti-maassa-olevien-lukumaarat-eu-alueella-2017#comments EU Illegally presented person Laittomasti maassa oleva Sisäinen turvallisuus Sun, 13 Jan 2019 19:59:08 +0000 Marko Ekqvist http://ekqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267503-laittomasti-maassa-olevien-lukumaarat-eu-alueella-2017
Tilallisen terveiset Suomen ja EU:n päättäjille http://mikafljt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267266-tilallisen-terveiset-suomen-ja-eun-paattajille <p>&nbsp;</p><p><a class="td-modal-image" href="https://d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2019/01/09015524/railieskelinen.jpg"><img alt="" height="325" src="https://crop.kaleva.fi/g-GNnV9qBjVi6IHJtR0Edij12Uw=/696x325/smart/https%3A//d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2019/01/09015524/railieskelinen.jpg" title="Railin Navetan Joulu" width="696" /></a></p><p>&quot;Omanpa henkeni kieltä se puhhuu, honkain humina, luonto ja muu&quot; - Railin motto -</p><p>Sain kutsun Vieremän karjatilalle, sinisen salon sisälle.</p><p>Tässä maanviljelijä&nbsp;<strong>Raili Eskelisen</strong>&nbsp;kiteytetyt ajatukset Suomen uudelle eduskunnalle ja Suomen EU puheenjohtajuuskaudelle:</p><p>Voimistuvan ilmastonmuutoksen sään ääri-ilmiöiden aikakaudella on säilytettävä koko Suomen hajautettu ruokatuotanto. Ruokatuotannon ja elävän maaseudun turvaamiseksi&nbsp; tarvitaan ajattelun muutosta positiivisempaan suuntaan.</p><ol><li>Antaa viljelijöiden keskittyä tekemään työnsä eikä elättämään byrokratiaa</li><li>EU:n maatalousbudjetista on eriytettävä byrokratian osuus.</li><li>Reilun kaupan periaatteet myös Suomen elintarvikkeille. Tuottajalle oikeudenmukainen hinta kaupan voittojen sijaan.</li><li>Lähiruuan käyttöä lisättävä julkisissa hankinnoissa.</li><li>ALV veron alennus lähiruualle.</li><li>Suomen maatalouden GMO vapaudesta pidettävä kiinni.&nbsp;<img alt="" src="https://crop.kaleva.fi/Smew-BbvrW1UwdrRE2j_PUMbSxM=/700x933/smart/https%3A//d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2019/01/09021538/lehma-koivulla.jpg" /></li><li>Maapallon viljelykelpoisten alueiden supistuessa ilmastonmuutoksen myötä on pidettävä maamme kaikki tilakoot ruuantuotannossa huoltovarmuuden turvaamiseksi.</li><li>On rajoitettava elintarvikkeiden siirtoja nälkää näkeviltä alueilta rikkaisiin maihin.</li><li>Autettava tiloja oman energiatuotannon kehittämisessä ja energiasäästö mahdollisuuksissa.&nbsp;<img alt="" src="https://crop.kaleva.fi/Hj0I-1DYI-eXneOIH-qJdLDsVhM=/700x524/smart/https%3A//d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2019/01/09015839/parkkipirkot.jpg" /></li><li>Lomituksen säilyttäminen ja lomituskorvauksen kohtuullistaminen viljelijän työtuloon nähden kaikissa lomituksissa.</li><li>Tilojen sukupolven vaihdoksen tukeminen ja nuorten viljelijäkoulutuksen säilyttäminen perus- ja maaseutuopetuksessa.</li><li>Ruokatuotantoa suojattava elintarvikevyöhykkeillä kaivosteollisuudelta ja sen päästöiltä.</li><li>Huolehdittava pohjavesien ja vesistöjen säilyttämisestä suomalaisten kansallisomaisuutena.</li><li>Peltomaan myyntiä ulkomaalaisille elintarvikejäteille rajoitettava lailla.&nbsp;<img alt="" src="https://crop.kaleva.fi/9zyjqSezkUQg5FDbdfn_4lkWS98=/700x525/smart/https%3A//d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2019/01/09015744/suomenliput.jpg" /></li></ol><p>Raili Eskelinen toevoo, että Suomen ja EU:n piättäjät tuntoovat syvämmessään ylypeöyttä puolustaessaan suomalaesta ruokoo!</p><p>Jutun kuvat Raili Eskelinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Omanpa henkeni kieltä se puhhuu, honkain humina, luonto ja muu" - Railin motto -

Sain kutsun Vieremän karjatilalle, sinisen salon sisälle.

Tässä maanviljelijä Raili Eskelisen kiteytetyt ajatukset Suomen uudelle eduskunnalle ja Suomen EU puheenjohtajuuskaudelle:

Voimistuvan ilmastonmuutoksen sään ääri-ilmiöiden aikakaudella on säilytettävä koko Suomen hajautettu ruokatuotanto. Ruokatuotannon ja elävän maaseudun turvaamiseksi  tarvitaan ajattelun muutosta positiivisempaan suuntaan.

  1. Antaa viljelijöiden keskittyä tekemään työnsä eikä elättämään byrokratiaa
  2. EU:n maatalousbudjetista on eriytettävä byrokratian osuus.
  3. Reilun kaupan periaatteet myös Suomen elintarvikkeille. Tuottajalle oikeudenmukainen hinta kaupan voittojen sijaan.
  4. Lähiruuan käyttöä lisättävä julkisissa hankinnoissa.
  5. ALV veron alennus lähiruualle.
  6. Suomen maatalouden GMO vapaudesta pidettävä kiinni. 
  7. Maapallon viljelykelpoisten alueiden supistuessa ilmastonmuutoksen myötä on pidettävä maamme kaikki tilakoot ruuantuotannossa huoltovarmuuden turvaamiseksi.
  8. On rajoitettava elintarvikkeiden siirtoja nälkää näkeviltä alueilta rikkaisiin maihin.
  9. Autettava tiloja oman energiatuotannon kehittämisessä ja energiasäästö mahdollisuuksissa. 
  10. Lomituksen säilyttäminen ja lomituskorvauksen kohtuullistaminen viljelijän työtuloon nähden kaikissa lomituksissa.
  11. Tilojen sukupolven vaihdoksen tukeminen ja nuorten viljelijäkoulutuksen säilyttäminen perus- ja maaseutuopetuksessa.
  12. Ruokatuotantoa suojattava elintarvikevyöhykkeillä kaivosteollisuudelta ja sen päästöiltä.
  13. Huolehdittava pohjavesien ja vesistöjen säilyttämisestä suomalaisten kansallisomaisuutena.
  14. Peltomaan myyntiä ulkomaalaisille elintarvikejäteille rajoitettava lailla. 

Raili Eskelinen toevoo, että Suomen ja EU:n piättäjät tuntoovat syvämmessään ylypeöyttä puolustaessaan suomalaesta ruokoo!

Jutun kuvat Raili Eskelinen.

]]>
1 http://mikafljt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267266-tilallisen-terveiset-suomen-ja-eun-paattajille#comments EU maatalous Politiikka Ruoka Suomi Thu, 10 Jan 2019 19:04:05 +0000 Mika Flöjt http://mikafljt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267266-tilallisen-terveiset-suomen-ja-eun-paattajille
Brexit? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267177-brexit <p>Britannian EU-eron &quot;deadline&quot; lähenee ja aikaa on vielä runsaat kaksi kuukautta. Kukaan ei kuitenkaan vielä tiedä, lähteekö Britannia Euroopan unionista EU:n ja Britannian keskenään sopiman mukaan vai sopimuksettomassa tilassa. Britannian parlamentti äänestää sopimuksesta ensi viikolla. Lopputuloksesta ei kukaan voi olla varma. Enemmän on veikattu parlamentin hylkäävän sopimuksen EU:n kanssa.</p> <p>Yle uutisessaan esittää oivan kaavion siitä kuinka ero tulee tapahtumaan erilaisissa äänestyksen jälkeisissä vaihtoehdoissa. Hyväksyy parlamentti sitten sopimuksen tai ei.</p> <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10588023" title="https://yle.fi/uutiset/3-10588023">https://yle.fi/uutiset/3-10588023</a></p> <p>Theresa May on puun ja kuoren välissä. Kävi äänestyksessä niin tai näin on ratkaisu joka tapauksessa vaikea taloudellisesti ja muutenkin. Se on jo jakanut britit syvästi kahteen eri leiriin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian EU-eron "deadline" lähenee ja aikaa on vielä runsaat kaksi kuukautta. Kukaan ei kuitenkaan vielä tiedä, lähteekö Britannia Euroopan unionista EU:n ja Britannian keskenään sopiman mukaan vai sopimuksettomassa tilassa. Britannian parlamentti äänestää sopimuksesta ensi viikolla. Lopputuloksesta ei kukaan voi olla varma. Enemmän on veikattu parlamentin hylkäävän sopimuksen EU:n kanssa.

Yle uutisessaan esittää oivan kaavion siitä kuinka ero tulee tapahtumaan erilaisissa äänestyksen jälkeisissä vaihtoehdoissa. Hyväksyy parlamentti sitten sopimuksen tai ei.

https://yle.fi/uutiset/3-10588023

Theresa May on puun ja kuoren välissä. Kävi äänestyksessä niin tai näin on ratkaisu joka tapauksessa vaikea taloudellisesti ja muutenkin. Se on jo jakanut britit syvästi kahteen eri leiriin.

]]>
29 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267177-brexit#comments Brexit EU Theresa May Wed, 09 Jan 2019 14:01:27 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267177-brexit
Meksiko Trumpille samaa kuin Välimeri EU:lle ja itäraja Suomelle http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267115-meksiko-trumpille-samaa-kuin-valimeri-eulle-ja-itaraja-suomelle <p><strong>YHDYSVALLAT ON AJAUTUNUT KAAOKSEEN</strong>, kun presidentti <strong>Donald Trump</strong> ei saa rahaa valilupaukseensa eli muuriin Meksikon rajalle. Meillä Euroopassa on kauhisteltu Trumpin puheita siitä, että Meksikon rajavalvontaa olisi tiukennettava jopa muurin avulla. Kuitenkin tämä on Trumpin lähes pähkähullun politiikan ainoita järkeviä suunnitelmia.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Kun on perehtynyt siihen, millainen karmea mafian ja kuoleman pesä huumekauppaa Yhdysvaltoihin harrastava Meksiko on, tuollainen muuri tai ainakin jonkinlainen rajan sulkeminen olisi oikea ratkaisu. Se katkaisisi huumekauppiaiden miljardibisneksen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>MEKSIKON</strong> mafiasodan seurauksena Meksikossa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Meksikon oikeuslaitos on rämettynyt pilalle mafian puristuksessa. Siitä me suomalaisetkin olemme saaneet oppitunnin seuratessamme lehdissä ja televisiossa suomalaisen ihmisoikeusaktivistin&nbsp;<strong>Jyri Jaakkolan</strong>&nbsp;(1977-2010) murhaa ja sen selvittelyä. Meksikon oikeuslaitos on rikosmafian kourissa täysin toimintakyvytön.&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jyri_Jaakkola" target="_blank">https://fi.wikipedia.org/wiki/Jyri_Jaakkola</a>&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Meksikon köyhät ja sorretut eivät ole voineet käyttää hyväkseen Yhdysvaltain rajaa muutoin kuin tarjoutumalla nälkäpalkalla laittomaksi työvoimaksi Yhdysvaltain puolelle.&nbsp; Tällaisen melkein ilmaisen työvoiman mahdollisuus on saanut Yhdysvaltain teollisuuspiirit ja suurtilalliset hyväksymään suhteellisen avoimen rajan Meksikon suuntaan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Kirjoitin Meksikon muurista jo syksyllä 2016, kun Trump oli valittu presidentiksi: <a href="http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225803-trumpin-meksikon-muuri-on-mainio-ratkaisu">http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225803-trumpin-meksikon-muuri-on-mainio-ratkaisu</a> Ja tässä on lisää aihepiiristä: <a href="http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226912-usa-tarvitsee-muurin-meksikon-kanada-usan-rajalle">http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226912-usa-tarvitsee-muurin-meksikon-kanada-usan-rajalle</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>EUROOPAN UNIONILLA</strong> on vastaavanlainen rajaongelma Välimerellä, jonka yli on pyrkinyt ihmissalakuljettajien avulla yhä suurempi pakolaisjoukko. Tuota virtaa on yritetty padota Kreikan suunnalla maksamalla suuria summia pakolaisleirien ylläpidosta Turkille. Sen jälkeen venepakolaiset ovat pyrkineet Eurooppaan Italian ja Maltan kautta. Kun pakolaislaivoja ei ole päästetty näillekään rannoille, paine on kohdistunut Espanjaan. Viime aikoina on kuultu, että afrikkalaiset pakolaiset pykivät Kanarian saarille.</p><p>&nbsp;&nbsp; Ihmissalakuljettajien huteriin paatteihin uskaltautuvat enimmäkseen hiukan varakkaammat nuoret miehet. Suurimman avun tarpeessa olevat vähävaraiset perheet ovat jääneet tämän toiminnan ulkopuolelle. EU:n piirissä on herätty huomaamaan, että noita suurimmassa hädässä olevia pitäisi noutaa lähtömaista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>AUSTRALIA </strong>on pitänyt ihmissalakuljetusbisnestä kurissa johdattamalla maahan pyrkivät Australian ylläpitämille leireille Papua-Uuteen-Guineaan ja Nauruun. Heille ei ole luvattu pääsyä Australiaan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Meidän ei täällä Euroopassa ja Suomessa pitäisi siis ihmetellä, miksi Yhdysvallat on huolissaan etelärajansa pitävyydestä.</p><p>&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>SUOMIKIN</strong> on yrittänyt Kremlin kanssa sopimalla pitää pitkää EU:n itärajaansa rauhallisena. Tuota rajaa on kautta vuosikymmenien valvottu tarkasti. Siinä on ollut kaikki nämä vuodet varsinainen &rdquo;muuri&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp; Elintasoero ja demokratian puute ovat tärkeimpiä syitä pakolaisuuteen ja maastamuuttoon. Tällainen raja on Suomellakin idän suunnalla. Tuota rajaa on kuitenkin vartioitu kummaltakin suunnalta niin tiukasti, että pakolaisvirtaa ei ole päässyt syntymään. Jos tuo rajavalvonta jostakin syystä pettää, Suomi on nopeasti todella hankalassa asemassa.</p><p>&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;Meidän ei täällä Euroopassa ja Suomessa pitäisi siis ihmetellä, miksi Yhdysvallat on huolissaan etelärajansa pitävyydestä. &nbsp;Trumpin suunnitelmissa on loputtomasti typeryyttä ja tolkuttomuutta. Mutta kunnollinen rajavalvonta Meksikon suunnalla on Trumpin harvoja tolkullisia esityksiä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YHDYSVALLAT ON AJAUTUNUT KAAOKSEEN, kun presidentti Donald Trump ei saa rahaa valilupaukseensa eli muuriin Meksikon rajalle. Meillä Euroopassa on kauhisteltu Trumpin puheita siitä, että Meksikon rajavalvontaa olisi tiukennettava jopa muurin avulla. Kuitenkin tämä on Trumpin lähes pähkähullun politiikan ainoita järkeviä suunnitelmia.  

   Kun on perehtynyt siihen, millainen karmea mafian ja kuoleman pesä huumekauppaa Yhdysvaltoihin harrastava Meksiko on, tuollainen muuri tai ainakin jonkinlainen rajan sulkeminen olisi oikea ratkaisu. Se katkaisisi huumekauppiaiden miljardibisneksen.

 

MEKSIKON mafiasodan seurauksena Meksikossa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Meksikon oikeuslaitos on rämettynyt pilalle mafian puristuksessa. Siitä me suomalaisetkin olemme saaneet oppitunnin seuratessamme lehdissä ja televisiossa suomalaisen ihmisoikeusaktivistin Jyri Jaakkolan (1977-2010) murhaa ja sen selvittelyä. Meksikon oikeuslaitos on rikosmafian kourissa täysin toimintakyvytön. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jyri_Jaakkola    

   Meksikon köyhät ja sorretut eivät ole voineet käyttää hyväkseen Yhdysvaltain rajaa muutoin kuin tarjoutumalla nälkäpalkalla laittomaksi työvoimaksi Yhdysvaltain puolelle.  Tällaisen melkein ilmaisen työvoiman mahdollisuus on saanut Yhdysvaltain teollisuuspiirit ja suurtilalliset hyväksymään suhteellisen avoimen rajan Meksikon suuntaan.

   Kirjoitin Meksikon muurista jo syksyllä 2016, kun Trump oli valittu presidentiksi: http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225803-trumpin-meksikon-muuri-on-mainio-ratkaisu Ja tässä on lisää aihepiiristä: http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226912-usa-tarvitsee-muurin-meksikon-kanada-usan-rajalle

 

EUROOPAN UNIONILLA on vastaavanlainen rajaongelma Välimerellä, jonka yli on pyrkinyt ihmissalakuljettajien avulla yhä suurempi pakolaisjoukko. Tuota virtaa on yritetty padota Kreikan suunnalla maksamalla suuria summia pakolaisleirien ylläpidosta Turkille. Sen jälkeen venepakolaiset ovat pyrkineet Eurooppaan Italian ja Maltan kautta. Kun pakolaislaivoja ei ole päästetty näillekään rannoille, paine on kohdistunut Espanjaan. Viime aikoina on kuultu, että afrikkalaiset pakolaiset pykivät Kanarian saarille.

   Ihmissalakuljettajien huteriin paatteihin uskaltautuvat enimmäkseen hiukan varakkaammat nuoret miehet. Suurimman avun tarpeessa olevat vähävaraiset perheet ovat jääneet tämän toiminnan ulkopuolelle. EU:n piirissä on herätty huomaamaan, että noita suurimmassa hädässä olevia pitäisi noutaa lähtömaista.

 

AUSTRALIA on pitänyt ihmissalakuljetusbisnestä kurissa johdattamalla maahan pyrkivät Australian ylläpitämille leireille Papua-Uuteen-Guineaan ja Nauruun. Heille ei ole luvattu pääsyä Australiaan.

   Meidän ei täällä Euroopassa ja Suomessa pitäisi siis ihmetellä, miksi Yhdysvallat on huolissaan etelärajansa pitävyydestä.

       

SUOMIKIN on yrittänyt Kremlin kanssa sopimalla pitää pitkää EU:n itärajaansa rauhallisena. Tuota rajaa on kautta vuosikymmenien valvottu tarkasti. Siinä on ollut kaikki nämä vuodet varsinainen ”muuri”.

    Elintasoero ja demokratian puute ovat tärkeimpiä syitä pakolaisuuteen ja maastamuuttoon. Tällainen raja on Suomellakin idän suunnalla. Tuota rajaa on kuitenkin vartioitu kummaltakin suunnalta niin tiukasti, että pakolaisvirtaa ei ole päässyt syntymään. Jos tuo rajavalvonta jostakin syystä pettää, Suomi on nopeasti todella hankalassa asemassa.

      Meidän ei täällä Euroopassa ja Suomessa pitäisi siis ihmetellä, miksi Yhdysvallat on huolissaan etelärajansa pitävyydestä.  Trumpin suunnitelmissa on loputtomasti typeryyttä ja tolkuttomuutta. Mutta kunnollinen rajavalvonta Meksikon suunnalla on Trumpin harvoja tolkullisia esityksiä.

 

]]>
9 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267115-meksiko-trumpille-samaa-kuin-valimeri-eulle-ja-itaraja-suomelle#comments Donald Trump EU Meksiko Rajavalvonta Suomi Tue, 08 Jan 2019 11:43:44 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267115-meksiko-trumpille-samaa-kuin-valimeri-eulle-ja-itaraja-suomelle
Oikeussuojan saatavuutta parannetaan Euroopan sähköisen oikeuden kautta http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266915-oikeussuojan-saatavuutta-parannetaan-euroopan-sahkoisen-oikeuden-kautta <p><strong>Euroopan oikeusportaali on keskitetty sähköinen palvelu, joka tarjoaa tietoa oikeusalasta.</strong></p><p>Ensi vaiheessa sen tavoitteena on helpottaa oikeusjärjestelmiä koskevien tietojen ja oikeussuojan saatavuutta EU:ssa. Portaalin tiedot ovat saatavilla 23 kielellä.</p><p><a href="https://e-justice.europa.eu/home.do?action=home&amp;plang=fi" title="https://e-justice.europa.eu/home.do?action=home&amp;plang=fi">https://e-justice.europa.eu/home.do?action=home&amp;plang=fi</a></p><p><a href="https://e-justice.europa.eu/home.do" title="https://e-justice.europa.eu/home.do">https://e-justice.europa.eu/home.do</a></p><p>----</p><p><strong>EU jatkaa Euroopan sähköisen oikeuden kehittämistä</strong></p><p>6.12.2018 | 11:45</p><p><strong>EU on sitoutunut parantamaan oikeussuojan saatavuutta koko EU:ssa jatkamalla Euroopan sähköisen oikeuden kehittämistä.</strong></p><p>Neuvosto hyväksyi tänään strategian ja toimintasuunnitelman sähköisen oikeuden kehittämiseksi kaudella 2019&ndash;2023. Sähköisen oikeuden politiikalla yksinkertaistetaan ja parannetaan oikeussuojan saatavuutta ja digitalisoidaan rajatylittäviä oikeudellisia menettelyjä. Sähköinen oikeus ei rajoitu vain yhteen tiettyyn oikeuden alaan, ja se on tarkoitettu kansalaisille, yrityksille, oikeusalan toimijoille ja oikeusviranomaisille.</p><p><strong>Sähköistä oikeutta koskevan työskentelyn päätavoitteet kaudella 2019&ndash;2023 ovat seuraavat:</strong></p><ul><li>parannetaan oikeusalan tietojen saatavuutta</li><li>jatketaan oikeudenkäynti- ja muiden menettelyjen digitalisointia, jotta asian viemistä tuomioistuimeen helpotettaisiin ja nopeutettaisiin</li><li>varmistetaan kansallisten sähköisen oikeuden järjestelmien tekninen toteutus ja hallinnointi, jotta helpotettaisiin jäsenmaiden järjestelmien yhteenliittämistä ja yhteentoimivuutta</li></ul><p><strong>Sähköisen oikeuden portaali</strong></p><p>Sähköisen oikeuden portaali on keskeinen väline, jonka tarkoituksena on parantaa oikeusalan tietojen saatavuutta. Se sisältää informaatiosivuja, hakutyökaluja ja dynaamisia lomakkeita, joilla pyritään parantamaan ja helpottamaan käyttäjäkokemusta. Portaalia kehitetään ja laajennetaan edelleen seuraavan toimintasuunnitelman aikana.</p><ul><li><a class="link-external" href="https://e-justice.europa.eu/home.do" title="Linkki - Sähköisen oikeuden portaali">Sähköisen oikeuden portaali</a></li><li><a class="link-external" href="https://www.consilium.europa.eu/register/en/content/out?typ=SET&amp;i=ADV&amp;RESULTSET=1&amp;DOC_TITLE=&amp;CONTENTS=&amp;DOC_ID=12794%2F3%2F18&amp;DOS_INTERINST=&amp;DOC_SUBJECT=&amp;DOC_SUBTYPE=&amp;DOC_DATE=&amp;document_date_from_date=&amp;document_date_from_date_submit=&amp;document_date_to_date=&amp;document_date_to_date_submit=&amp;MEET_DATE=&amp;meeting_date_from_date=&amp;meeting_date_from_date_submit=&amp;meeting_date_to_date=&amp;meeting_date_to_date_submit=&amp;DOC_LANCD=EN&amp;ROWSPP=25&amp;NRROWS=500&amp;ORDERBY=DOC_DATE+DESC" title="Linkki - Sähköisen oikeuden strategia 2019–2023">Sähköisen oikeuden strategia 2019&ndash;2023</a></li><li><a class="link-pdf" href="http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11724-2018-REV-4/fi/pdf" rel="nofollow" title="PDF-asiakirja - Sähköisen oikeuden toimintaohjelma 2019–2023">Sähköisen oikeuden toimintaohjelma 2019&ndash;2023</a></li></ul><p><a class="council-link" href="https://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/jha/2018/12/06-07/">Kokoussivulle</a> <a class="link-pdf hidden-print" href="https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/12/06/eu-continues-developing-european-e-justice/pdf" rel="nofollow">Lataa pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan oikeusportaali on keskitetty sähköinen palvelu, joka tarjoaa tietoa oikeusalasta.

Ensi vaiheessa sen tavoitteena on helpottaa oikeusjärjestelmiä koskevien tietojen ja oikeussuojan saatavuutta EU:ssa. Portaalin tiedot ovat saatavilla 23 kielellä.

https://e-justice.europa.eu/home.do?action=home&plang=fi

https://e-justice.europa.eu/home.do

----

EU jatkaa Euroopan sähköisen oikeuden kehittämistä

6.12.2018 | 11:45

EU on sitoutunut parantamaan oikeussuojan saatavuutta koko EU:ssa jatkamalla Euroopan sähköisen oikeuden kehittämistä.

Neuvosto hyväksyi tänään strategian ja toimintasuunnitelman sähköisen oikeuden kehittämiseksi kaudella 2019–2023. Sähköisen oikeuden politiikalla yksinkertaistetaan ja parannetaan oikeussuojan saatavuutta ja digitalisoidaan rajatylittäviä oikeudellisia menettelyjä. Sähköinen oikeus ei rajoitu vain yhteen tiettyyn oikeuden alaan, ja se on tarkoitettu kansalaisille, yrityksille, oikeusalan toimijoille ja oikeusviranomaisille.

Sähköistä oikeutta koskevan työskentelyn päätavoitteet kaudella 2019–2023 ovat seuraavat:

  • parannetaan oikeusalan tietojen saatavuutta
  • jatketaan oikeudenkäynti- ja muiden menettelyjen digitalisointia, jotta asian viemistä tuomioistuimeen helpotettaisiin ja nopeutettaisiin
  • varmistetaan kansallisten sähköisen oikeuden järjestelmien tekninen toteutus ja hallinnointi, jotta helpotettaisiin jäsenmaiden järjestelmien yhteenliittämistä ja yhteentoimivuutta

Sähköisen oikeuden portaali

Sähköisen oikeuden portaali on keskeinen väline, jonka tarkoituksena on parantaa oikeusalan tietojen saatavuutta. Se sisältää informaatiosivuja, hakutyökaluja ja dynaamisia lomakkeita, joilla pyritään parantamaan ja helpottamaan käyttäjäkokemusta. Portaalia kehitetään ja laajennetaan edelleen seuraavan toimintasuunnitelman aikana.

Kokoussivulle Lataa pdf

]]>
2 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266915-oikeussuojan-saatavuutta-parannetaan-euroopan-sahkoisen-oikeuden-kautta#comments EU Oikeussuoja Fri, 04 Jan 2019 15:11:02 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266915-oikeussuojan-saatavuutta-parannetaan-euroopan-sahkoisen-oikeuden-kautta
Voiko EU olla turvallisuuspoliittinen yhteisö? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266889-voiko-eu-olla-turvallisuuspoliittinen-yhteiso <p>Ulkopoliittinen instituutti järjestää ahkerasti seminaareja, useimmiten antoisia, joskus vähemmän. Äskettäin osallistuin ensin mainittuun kategoriaan kuuluvaan. Aihe oli UPIn tutkimus &rdquo;EU turvallisuuspoliittisena yhteisönä; kansalaismielipide, asenne- ja arvoympäristö&rdquo;. Seuraavat ajatukset eivät ole kokousraportti siitä, mitä seminaarissa sanottiin, vaikka siihen nojaankin, vaan ajatuksia, joita nuo sanomiset minussa herättivät.</p><p>Kyseinen tutkimus paljastui hieman arkisemmaksi kuin otsikkonsa; se on mielipidetutkimus EU:sta turvallisuuspoliittisena yhteisönä tai pikemminkin turvallisuuspoliittisena toimijana. Tutkimuksen esittelyä seuranneensa keskustelussa huomautettiin EU:n alun erin olleen tarkoitettu poistamaan sodan uhkan jäsentensä välillä eikä niinkään toimimaan ulkoisia uhkia vastaan. Usein tästä &rdquo;rauhanprojektista&rdquo; vieläkin muistutetaan, mutta termi &rdquo;turvallisuusyhteisö&rdquo; ei ainakaan minulle eikä ainakaan enää tuo mieleen ensisijaisesti tätä, sillä sisäistä rauhaa on laajalti alettu pitää itsestäänselvyytenä. Sitä vaikeampi on asennoitua siihen, että ei se ehkä olekaan itsestäänselvyys. Brexitin nostattama paniikki EU:n hajoamisesta on tosin väistynyt eikä sen hajoaminenkaan tietenkään välittömästi eikä väistämättä johtaisi sotiin, mutta &rdquo;unthinkable&rdquo; sellainenkaan mahdollisuus ei kuitenkaan enää ole.</p><p>Ilmenee, että EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka nauttii varsin korkeaa suosiota EU-kansalaisten piirissä. Tosin se vaihtelee suuresti maasta toiseen Suomen ollessa tässä suhteessa pahnan pohjimmainen. Itselleni jäi tutkijoiden käyriä katsellessa kuitenkin mieltä kaihertamaan kysymys, kuinka moni kansalainen mahtoi vastauksiaan antaessaan osata todella erottaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (kun olen itsekin joutunut ponnistelemaan niiden eron ymmärtääkseni).</p><p>On paljon tärkeämpää, onko EU turvallisuusyhteisö tai voiko siitä sellainen tulla kuin se, miten suosittu sen ulkopolitiikka on kansalaisten keskuudessa, varsinkin kun on järkeenkäypää olettaa, että he eivät kovin paljon tiedä siitä, mistä mielipiteensä lausuvat. Niinpä pitää varmasti paikkansa arvio, että sinänsä myönteisen asennoituminen ei ole kovin lujalla pohjalla eikä siis anna vahvaa selkänojaa konkreettisen politiikan kehittämiselle ja ajamiselle. Selvältä vaikuttaa myös se, että ulkoiseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat koetaan hyvin eri tavalla eri puolilla EU:ta. Pohjoisessa ne ovat idässä, etelässä ne ovat etelässä ja kaakossa. Arvoitus, joskaan ei ehkä kovin vaikea ratkaista, on, kuinka suureksi (eli pieneksi) lojaliteetti ja yhteisvastuu eri puolilla EU:ta paljastuisivat, jos uhat konkretisoituisivat kaukana omasta maasta ja elämästä.</p><p>Turvallisuuskäsitteen ja -käsitysten erittely ei kuulunut tilaisuuden teemaan eikä kuulunut sen antiinkaan, mutta sille olisi ehkä ollut syytä omistaa ajatuksia tälläkin kertaa. Puhummeko esimerkiksi samasta asiasta puhuessamme &rdquo;kansallisesta&rdquo; turvallisuudesta? Milloin &rdquo;kansallinen&rdquo; turvallisuus on uhattuna verrattuna siihen, että &rdquo;kansalaisten&rdquo; turvallisuus on uhattuna?</p><p>Minä haluaisin rauhoittaa kansallisen turvallisuuden termiksi, joka koskee nimenomaan valtion (ja sitä kautta kansakunnan) turvallisuutta. Niinpä siihen kohdistuvan uhkankin pitää olla sellainen, että se uhkaa valtiota, äärimmillään sen olemassaoloa, vähemmän äärimmillään sen koskemattomuutta, suvereenisuutta ja toimintavapautta. Määrittelyllä on käytännön merkitystä, sillä se, mihin uhkan koetaan kohdistuvan, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten sitä vastaan toimimiseen valitaan keinot. Dramaattinen esimerkki väärinarvioinnista oli Yhdysvaltoihin kohdistunut terrori-isku, kuuluisa 9/11, jonka Yhdysvaltain johto julisti sodaksi maata vastaan. Kuitenkaan iskulla ei pysytty uhkaamaan Yhdysvaltain olemassaoloa, itsenäisyyttä, täysivaltaisuutta tai toimintakykyä. Sodalla edes Afganistania vastaan siihen ei olisi kannattanut vastata, ja vielä törkeämpi virhe (ja kenties tarkoituksellinen harhaanjohto) oli käydä sen varjolla sotaan Irakissa (unohtamatta toista väärää motiivia, joukkkotuhoaseita). Ironista on, että tuosta, inhimilliseltä kannalta tietenkin äärimmäisen törkeästä teosta muodostui ainakin taakka jos ei uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle sen takia, miten siihen vastattiin, ei sen takia että se tehtiin.</p><p>Vielä kauemmaksi kansallisen turvallisuuden perinteisestä sisällöstä ajaudutaan, jos sen piiriin aletaan lukea maahanmuuton kaltaisia, vastaanottajamaan kulttuurista ja yhteiskunnallista olemusta vaarantaviksi koettuja ilmiöitä. Kansalaisten turvallisuuteen silläkin voi olla vaikutusta esimerkiksi tiettyjen rikosten yleistyessä, mutta ei kansalliseen turvallisuuteen, ellei aleta uskoa viides kolonna -tyyppisiin salaliittofantasioihin.</p><p>Pessimistisiin arvioihin EU:n mahdollisuuksista tulla todelliseksi turvallisuusyhteisöksi (puhumattakaan että se jo sellainen olisi) on helppo yhtyä, samoihin tällaisen arvion syihin: &rdquo;strategisen kulttuurin&rdquo; (niin epämääräinen kuin tuo käsite onkin) puute: ei pystytä muodostamaan yhteistä uhkakuvaa, ei ole eikä pystytä luomaan kunnollista toimintakykyä. Syvemmällä on syitä, jotka kumpuavat jäsenmaiden yhteiskunnista ja jotka ovat johtaneet liberaalin demokratian kriisiytymiseen (tietenkin muuallakin kuin EU:ssa).</p><p>Yksi, minusta kaikkein tärkein syy, joka liittyy EU:n luonteeseen, jäi tässä(kin) seminaarissa mainitsematta. Se on EU:n toimivalta. Kun asetetaan kysymys, missä EU on vahvimmillaan (vaikka ei välttämättä silloinkaan kovin vahva), vastaus on: siinä missä sillä on eniten toimivaltaa. EU:han on, mikä tahtoo unohtua, perustamissopimuksellaan aikaansaatu ja sen pohjalta kehitetty oikeusyhteisö. Sillä on toimivaltaa vain sen verran kuin sille on annettu, ja laajimmillaan tuo toimivalta on niillä aloilla, joissa se on yksinomainen, kuten esimerkiksi (ja tämä onkin paras esimerkki) kauppapolitiikassa. Jos regressioanalyysia voisi käyttää tällaisissa asioissa, havaittaisiin erittäin korkea korrelaatio (ja myös kausaatio) toimivallan ja toimintakyvyn välillä.</p><p>Ja tässä tulee vastaan EU:n yhteisen ulkopolitiikan perustan heikkous. EU:lle on kyllä luotu siinä toimivaltaa, mutta jäsenmaat eivät ole samalla luopuneet omasta toimivallastaan. Niinpä EU:lla on vähän karrikoidusti ilmaisten 29 ulkopolitiikkaa: jokaisella jäsenmaalla omansa ja lisäksi vielä se yhteinen. Jäsenmaat ovat tosin sitoutuneet yhteisen politiikan noudattamiseen milloin sitä on saatu aikaan (mikä sekin riippuu siitä, onko yhteistä tahtoa sattunut olemaan), mutta tällainen sitoumus ei selvästikään ole riittävä, ei juridistesti eikä varsinkaan reaalisesti, tehokkaaseen toimintaan. Parhaimmillaankin se tuottaa muiden toimiin reagoivaa politiikkaa, pahimmillaan julkilausumapolitiikkaa. &rdquo;I declare, therefore I am&rdquo;, on sitä joskus piruilevasti luonnehdittu.</p><p>Näin on, mutta miksi näin on? Houkutus on vastata viittaamalla jäsenmaita ja länsimaisia yhteiskuntia yleisesti jäytäviin hajaantumis- muihin rapautumisilmiöihin. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että ei ulkopoliittista toimivaltaa haluttu EU:lle luovuttaa silloinkaan, kun liberaali demokratia oli voimissaan ja yhteiskunnallinen koheesio suurimmillaan. Eikä edes silloin kun ulkoinen vihollinen oli vahvimmillaan. Mistä vastausta siis pitäisi hakea? Ehkä se palautuu kysymykseen valtiosta. Kun EU on vähemmän kuin valtio vaikkakin enemmän kuin valtioiden järjestö, ei ole ollut valmiutta luopua tästä keskeisestä jäsenmaiden suvereniteettia osoittavasta attribuutista. Olen skeptinen sen suhteen, voiko EU:sta koskaan enempää tullakaan, mutta totta puhuvat kyllä ne, jotka sanovat, että muu maailma ei suo Euroopalle armoa elellä omissa oloissaan.</p> Ulkopoliittinen instituutti järjestää ahkerasti seminaareja, useimmiten antoisia, joskus vähemmän. Äskettäin osallistuin ensin mainittuun kategoriaan kuuluvaan. Aihe oli UPIn tutkimus ”EU turvallisuuspoliittisena yhteisönä; kansalaismielipide, asenne- ja arvoympäristö”. Seuraavat ajatukset eivät ole kokousraportti siitä, mitä seminaarissa sanottiin, vaikka siihen nojaankin, vaan ajatuksia, joita nuo sanomiset minussa herättivät.

Kyseinen tutkimus paljastui hieman arkisemmaksi kuin otsikkonsa; se on mielipidetutkimus EU:sta turvallisuuspoliittisena yhteisönä tai pikemminkin turvallisuuspoliittisena toimijana. Tutkimuksen esittelyä seuranneensa keskustelussa huomautettiin EU:n alun erin olleen tarkoitettu poistamaan sodan uhkan jäsentensä välillä eikä niinkään toimimaan ulkoisia uhkia vastaan. Usein tästä ”rauhanprojektista” vieläkin muistutetaan, mutta termi ”turvallisuusyhteisö” ei ainakaan minulle eikä ainakaan enää tuo mieleen ensisijaisesti tätä, sillä sisäistä rauhaa on laajalti alettu pitää itsestäänselvyytenä. Sitä vaikeampi on asennoitua siihen, että ei se ehkä olekaan itsestäänselvyys. Brexitin nostattama paniikki EU:n hajoamisesta on tosin väistynyt eikä sen hajoaminenkaan tietenkään välittömästi eikä väistämättä johtaisi sotiin, mutta ”unthinkable” sellainenkaan mahdollisuus ei kuitenkaan enää ole.

Ilmenee, että EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka nauttii varsin korkeaa suosiota EU-kansalaisten piirissä. Tosin se vaihtelee suuresti maasta toiseen Suomen ollessa tässä suhteessa pahnan pohjimmainen. Itselleni jäi tutkijoiden käyriä katsellessa kuitenkin mieltä kaihertamaan kysymys, kuinka moni kansalainen mahtoi vastauksiaan antaessaan osata todella erottaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (kun olen itsekin joutunut ponnistelemaan niiden eron ymmärtääkseni).

On paljon tärkeämpää, onko EU turvallisuusyhteisö tai voiko siitä sellainen tulla kuin se, miten suosittu sen ulkopolitiikka on kansalaisten keskuudessa, varsinkin kun on järkeenkäypää olettaa, että he eivät kovin paljon tiedä siitä, mistä mielipiteensä lausuvat. Niinpä pitää varmasti paikkansa arvio, että sinänsä myönteisen asennoituminen ei ole kovin lujalla pohjalla eikä siis anna vahvaa selkänojaa konkreettisen politiikan kehittämiselle ja ajamiselle. Selvältä vaikuttaa myös se, että ulkoiseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat koetaan hyvin eri tavalla eri puolilla EU:ta. Pohjoisessa ne ovat idässä, etelässä ne ovat etelässä ja kaakossa. Arvoitus, joskaan ei ehkä kovin vaikea ratkaista, on, kuinka suureksi (eli pieneksi) lojaliteetti ja yhteisvastuu eri puolilla EU:ta paljastuisivat, jos uhat konkretisoituisivat kaukana omasta maasta ja elämästä.

Turvallisuuskäsitteen ja -käsitysten erittely ei kuulunut tilaisuuden teemaan eikä kuulunut sen antiinkaan, mutta sille olisi ehkä ollut syytä omistaa ajatuksia tälläkin kertaa. Puhummeko esimerkiksi samasta asiasta puhuessamme ”kansallisesta” turvallisuudesta? Milloin ”kansallinen” turvallisuus on uhattuna verrattuna siihen, että ”kansalaisten” turvallisuus on uhattuna?

Minä haluaisin rauhoittaa kansallisen turvallisuuden termiksi, joka koskee nimenomaan valtion (ja sitä kautta kansakunnan) turvallisuutta. Niinpä siihen kohdistuvan uhkankin pitää olla sellainen, että se uhkaa valtiota, äärimmillään sen olemassaoloa, vähemmän äärimmillään sen koskemattomuutta, suvereenisuutta ja toimintavapautta. Määrittelyllä on käytännön merkitystä, sillä se, mihin uhkan koetaan kohdistuvan, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten sitä vastaan toimimiseen valitaan keinot. Dramaattinen esimerkki väärinarvioinnista oli Yhdysvaltoihin kohdistunut terrori-isku, kuuluisa 9/11, jonka Yhdysvaltain johto julisti sodaksi maata vastaan. Kuitenkaan iskulla ei pysytty uhkaamaan Yhdysvaltain olemassaoloa, itsenäisyyttä, täysivaltaisuutta tai toimintakykyä. Sodalla edes Afganistania vastaan siihen ei olisi kannattanut vastata, ja vielä törkeämpi virhe (ja kenties tarkoituksellinen harhaanjohto) oli käydä sen varjolla sotaan Irakissa (unohtamatta toista väärää motiivia, joukkkotuhoaseita). Ironista on, että tuosta, inhimilliseltä kannalta tietenkin äärimmäisen törkeästä teosta muodostui ainakin taakka jos ei uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle sen takia, miten siihen vastattiin, ei sen takia että se tehtiin.

Vielä kauemmaksi kansallisen turvallisuuden perinteisestä sisällöstä ajaudutaan, jos sen piiriin aletaan lukea maahanmuuton kaltaisia, vastaanottajamaan kulttuurista ja yhteiskunnallista olemusta vaarantaviksi koettuja ilmiöitä. Kansalaisten turvallisuuteen silläkin voi olla vaikutusta esimerkiksi tiettyjen rikosten yleistyessä, mutta ei kansalliseen turvallisuuteen, ellei aleta uskoa viides kolonna -tyyppisiin salaliittofantasioihin.

Pessimistisiin arvioihin EU:n mahdollisuuksista tulla todelliseksi turvallisuusyhteisöksi (puhumattakaan että se jo sellainen olisi) on helppo yhtyä, samoihin tällaisen arvion syihin: ”strategisen kulttuurin” (niin epämääräinen kuin tuo käsite onkin) puute: ei pystytä muodostamaan yhteistä uhkakuvaa, ei ole eikä pystytä luomaan kunnollista toimintakykyä. Syvemmällä on syitä, jotka kumpuavat jäsenmaiden yhteiskunnista ja jotka ovat johtaneet liberaalin demokratian kriisiytymiseen (tietenkin muuallakin kuin EU:ssa).

Yksi, minusta kaikkein tärkein syy, joka liittyy EU:n luonteeseen, jäi tässä(kin) seminaarissa mainitsematta. Se on EU:n toimivalta. Kun asetetaan kysymys, missä EU on vahvimmillaan (vaikka ei välttämättä silloinkaan kovin vahva), vastaus on: siinä missä sillä on eniten toimivaltaa. EU:han on, mikä tahtoo unohtua, perustamissopimuksellaan aikaansaatu ja sen pohjalta kehitetty oikeusyhteisö. Sillä on toimivaltaa vain sen verran kuin sille on annettu, ja laajimmillaan tuo toimivalta on niillä aloilla, joissa se on yksinomainen, kuten esimerkiksi (ja tämä onkin paras esimerkki) kauppapolitiikassa. Jos regressioanalyysia voisi käyttää tällaisissa asioissa, havaittaisiin erittäin korkea korrelaatio (ja myös kausaatio) toimivallan ja toimintakyvyn välillä.

Ja tässä tulee vastaan EU:n yhteisen ulkopolitiikan perustan heikkous. EU:lle on kyllä luotu siinä toimivaltaa, mutta jäsenmaat eivät ole samalla luopuneet omasta toimivallastaan. Niinpä EU:lla on vähän karrikoidusti ilmaisten 29 ulkopolitiikkaa: jokaisella jäsenmaalla omansa ja lisäksi vielä se yhteinen. Jäsenmaat ovat tosin sitoutuneet yhteisen politiikan noudattamiseen milloin sitä on saatu aikaan (mikä sekin riippuu siitä, onko yhteistä tahtoa sattunut olemaan), mutta tällainen sitoumus ei selvästikään ole riittävä, ei juridistesti eikä varsinkaan reaalisesti, tehokkaaseen toimintaan. Parhaimmillaankin se tuottaa muiden toimiin reagoivaa politiikkaa, pahimmillaan julkilausumapolitiikkaa. ”I declare, therefore I am”, on sitä joskus piruilevasti luonnehdittu.

Näin on, mutta miksi näin on? Houkutus on vastata viittaamalla jäsenmaita ja länsimaisia yhteiskuntia yleisesti jäytäviin hajaantumis- muihin rapautumisilmiöihin. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että ei ulkopoliittista toimivaltaa haluttu EU:lle luovuttaa silloinkaan, kun liberaali demokratia oli voimissaan ja yhteiskunnallinen koheesio suurimmillaan. Eikä edes silloin kun ulkoinen vihollinen oli vahvimmillaan. Mistä vastausta siis pitäisi hakea? Ehkä se palautuu kysymykseen valtiosta. Kun EU on vähemmän kuin valtio vaikkakin enemmän kuin valtioiden järjestö, ei ole ollut valmiutta luopua tästä keskeisestä jäsenmaiden suvereniteettia osoittavasta attribuutista. Olen skeptinen sen suhteen, voiko EU:sta koskaan enempää tullakaan, mutta totta puhuvat kyllä ne, jotka sanovat, että muu maailma ei suo Euroopalle armoa elellä omissa oloissaan.

]]>
24 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266889-voiko-eu-olla-turvallisuuspoliittinen-yhteiso#comments Kotimaa EU EU:n toimivalta Kansallinen turvallisuus Strateginen kulttuuri Turvallisuuspolitiikka Fri, 04 Jan 2019 08:35:47 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266889-voiko-eu-olla-turvallisuuspoliittinen-yhteiso
Maatalouden kriisi on nyt fakta http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266596-maatalouden-kriisi-on-nyt-fakta <p>&nbsp;</p><p>Suomi neuvotteli Euroopan unionin (silloin EY) jäsenyydestä 1993-94. Vaikeimmat kysymykset olivat maatalous ja aluepolitiikka. Ei ihme, koska EU on maailman suurin maatalousrahasto ja myös koheesiopolitiikka on sen keskeinen osa. Toisaalta Suomessa oli Keskusta-johtoinen Ahon hallitus, jolle maatalous ja aluepolitiikka vielä tuolloin olivat tärkeimmät asiat.</p><p>&nbsp;</p><p>Maatalousneuvottelut epäonnistuivat. Etelä-Suomea koskeva artikla 141 jäi tulkinnanvaraiseksi ilman pysyvyyttä. Se oli kipeä paikka silloiselle ulkoministeri Heikki Haavistolle, kepu. Pääministeri Aho sen sijaan nieli sen ja rakensi ns. kansallisen tukipaketin, jonka avulla ja erollaan uhkaamalla runnoi liittymissopimuksen läpi Keskustan puoluekokouksessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olin EU-jäsenyysneuvotteluja johtaneen ministeriryhmän jäsen. Vastustin kehnon sopimuksen hyväksymistä. Pidin parempana Euroopan talousalueeseen kuulumista. Siihen Suomi oli liittynyt vuoden 1994 alusta. Norja jäi siihen ja Ruotsikin olisi todennäköisesti jäänyt, jos Suomi olisi sen valinnut. Pohjoismainen yhteistyö olisi ollut ja olisi nyt erinomainen rauhan ja hyvinvoinnin perusta!</p><p>&nbsp;</p><p>Keväällä 1995 Paavo Lipponen, sdp, muodosti sinipunahallituksen. Ensi töikseen se purki ja romutti maatalouden kansallisen tukipaketin. Alkoi viljelijöiden ja maaseudun raaka alasajo. Seuraavaaksi Lipponen Sauli Niinistön, Claes Anderssonin ja Pekka Haaviston kanssa runnoi Suomen ainoana Pohjoismaana yhteisvaluutta euroon. Kepu ja mm. minä äänestimme vastaan. Kansalta ei asiaa kysytty. Hallitus teki vakavan virheen.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 2004 EU:iin liittyi 10 uutta jäsenmaata. Mukana olivat mm. Baltian maat, Puola ja Unkari. Kaikki kommunismin runtelemia, mutta olosuhteiltaan erinomaisia maatalousmaita. EU:n tukien osalta niille luotiin 10 vuoden siirtymäaika. Vasta vuonna 2014 ne pääsivät täysien tukien piiriin.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisen EU:n rahoituskehyskauden neuvotteluissa Suomen maatalous on kokenut vakavia takaiskuja. Pahin oli 10 vuotta sitten, kun maataloustukia leikattiin rajusti ja lisättiin maaseudun kehittämisrahoja.&nbsp; Viljelijät eivät taloudellisesti hyötyneet siitä, että maaseudun maisemia ja maitolaitureita paranneltiin. Tulot putosivat. Samalla byrokratiaa lisättiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraavaksi poistettiin maitokiintiöt viisi vuotta sitten. Se oli vakava isku maakuntien päätuotantosuunnalle. Ahdinko syveni ja luopuminen kiihtyi.</p><p>&nbsp;</p><p>Samaan aikaan maitokiintiöpoiston kanssa Baltian maat, Puola, Unkari ja muutama muu jäsenmaa sai täydet EU-tuet maataloudelleen, joka oli jo kehittynyt kommunismin tuhoista. Tuotanto kasvoi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vuosi 2014 oli Suomen maataloudelle kriittinen myös siksi, että silloin EU iski Venäjälle talouspakotteet, joista suomalainen viljelijä sai kaikkein kovimman laskun.&nbsp; EU korvasi menetyksiä muutamalla miljoonalla, kun tappiot ovat satojen miljoonien luokkaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 2016 Suomessa luovuttiin valtion satovahinkokorvausjärjestelmästä. EU vaati luopumaan! Viljelijät jäivät luonnon armoille!</p><p>&nbsp;</p><p>Luonto olikin armoton jo vuonna 2017, jolloin sadekesä tuhosi sadon laajalti. Seuraavana kesänä ankara kuivuus teki saman. Viljelijät ajautuivat syvään ahdinkoon. Korvauksia ei annettu.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki todelliset keinot pelastaa suomalainen talonpoika ahdingosta vaatii EU:n komission hyväksynnän. Byrokraatit pohtivat Brysselissä, mitä saamme tehdä. Tulos on ollut laiha. Pieni energiaveron alennus on toteutunut pitkän viiveen jälkeen.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä on edessä?</p><p>&nbsp;</p><p>Komissio antoi esityksensä EU:n seuraavan rahoituskauden kehyksiksi kesäkuussa 2018. Niissä jälleen isketään rajusti suomalaiseen viljelijään. Näkymät ovat karut.&nbsp; Ellei sitten ajatella niin, että Suomi ei tarvitse omaa maataloutta, elintarvikeomavaraisuutta, kriisivalmiutta, elävää maaseutua ja kymmeniä tuhansia elintarviketalouden työpaikkoja.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Maaseutu autioituu nyt vauhdilla. Kiinteistöjen arvot alenevat, velat eivät. Keskittäminen on voimissaan. Palvelut katoavat maaseutukunnista ja jopa kirkonkylistä. Nuoret hakeutuvat kaupunkeihin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt joulun edellä eduskunnan budjettikeskustelussa myös Keskustan edustajat puhuivat avoimesti maatalouden kriisistä. Tähän asti ovat puhuneet vain vaikeuksista.</p><p>&nbsp;</p><p>Kriisi ei ratkea tilapäisillä tempuilla. Tarvitaan pysyviä ratkaisuja. Yksi sellainen on elintarviketalouden tulolaki, jolla viljelijälle taataan oikeudenmukainen osuus tuotteen hinnasta. Nyt teollisuuden ja kaupan valta on ylivoimainen ja alkutuottaja on orjan asemassa.&nbsp; Lailla on kiire!</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tekee Sipilän Keskusta-johtoinen hallitus?&nbsp; Mitä seuraava hallitus, jossa tuskin maaseutuväestöä (edes puheissaan) edustavia puolueita on?&nbsp; Tuhoisaa EU:ta ihannoivia sitäkin enemmän!</p><p>&nbsp;</p><p>Niin, mutta ovathan vaalit vielä edessä. Valta on kansalla!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomi neuvotteli Euroopan unionin (silloin EY) jäsenyydestä 1993-94. Vaikeimmat kysymykset olivat maatalous ja aluepolitiikka. Ei ihme, koska EU on maailman suurin maatalousrahasto ja myös koheesiopolitiikka on sen keskeinen osa. Toisaalta Suomessa oli Keskusta-johtoinen Ahon hallitus, jolle maatalous ja aluepolitiikka vielä tuolloin olivat tärkeimmät asiat.

 

Maatalousneuvottelut epäonnistuivat. Etelä-Suomea koskeva artikla 141 jäi tulkinnanvaraiseksi ilman pysyvyyttä. Se oli kipeä paikka silloiselle ulkoministeri Heikki Haavistolle, kepu. Pääministeri Aho sen sijaan nieli sen ja rakensi ns. kansallisen tukipaketin, jonka avulla ja erollaan uhkaamalla runnoi liittymissopimuksen läpi Keskustan puoluekokouksessa.

 

Olin EU-jäsenyysneuvotteluja johtaneen ministeriryhmän jäsen. Vastustin kehnon sopimuksen hyväksymistä. Pidin parempana Euroopan talousalueeseen kuulumista. Siihen Suomi oli liittynyt vuoden 1994 alusta. Norja jäi siihen ja Ruotsikin olisi todennäköisesti jäänyt, jos Suomi olisi sen valinnut. Pohjoismainen yhteistyö olisi ollut ja olisi nyt erinomainen rauhan ja hyvinvoinnin perusta!

 

Keväällä 1995 Paavo Lipponen, sdp, muodosti sinipunahallituksen. Ensi töikseen se purki ja romutti maatalouden kansallisen tukipaketin. Alkoi viljelijöiden ja maaseudun raaka alasajo. Seuraavaaksi Lipponen Sauli Niinistön, Claes Anderssonin ja Pekka Haaviston kanssa runnoi Suomen ainoana Pohjoismaana yhteisvaluutta euroon. Kepu ja mm. minä äänestimme vastaan. Kansalta ei asiaa kysytty. Hallitus teki vakavan virheen.

 

Vuonna 2004 EU:iin liittyi 10 uutta jäsenmaata. Mukana olivat mm. Baltian maat, Puola ja Unkari. Kaikki kommunismin runtelemia, mutta olosuhteiltaan erinomaisia maatalousmaita. EU:n tukien osalta niille luotiin 10 vuoden siirtymäaika. Vasta vuonna 2014 ne pääsivät täysien tukien piiriin.

 

Jokaisen EU:n rahoituskehyskauden neuvotteluissa Suomen maatalous on kokenut vakavia takaiskuja. Pahin oli 10 vuotta sitten, kun maataloustukia leikattiin rajusti ja lisättiin maaseudun kehittämisrahoja.  Viljelijät eivät taloudellisesti hyötyneet siitä, että maaseudun maisemia ja maitolaitureita paranneltiin. Tulot putosivat. Samalla byrokratiaa lisättiin.

 

Seuraavaksi poistettiin maitokiintiöt viisi vuotta sitten. Se oli vakava isku maakuntien päätuotantosuunnalle. Ahdinko syveni ja luopuminen kiihtyi.

 

Samaan aikaan maitokiintiöpoiston kanssa Baltian maat, Puola, Unkari ja muutama muu jäsenmaa sai täydet EU-tuet maataloudelleen, joka oli jo kehittynyt kommunismin tuhoista. Tuotanto kasvoi. 

 

Vuosi 2014 oli Suomen maataloudelle kriittinen myös siksi, että silloin EU iski Venäjälle talouspakotteet, joista suomalainen viljelijä sai kaikkein kovimman laskun.  EU korvasi menetyksiä muutamalla miljoonalla, kun tappiot ovat satojen miljoonien luokkaa.

 

Vuonna 2016 Suomessa luovuttiin valtion satovahinkokorvausjärjestelmästä. EU vaati luopumaan! Viljelijät jäivät luonnon armoille!

 

Luonto olikin armoton jo vuonna 2017, jolloin sadekesä tuhosi sadon laajalti. Seuraavana kesänä ankara kuivuus teki saman. Viljelijät ajautuivat syvään ahdinkoon. Korvauksia ei annettu.

 

Kaikki todelliset keinot pelastaa suomalainen talonpoika ahdingosta vaatii EU:n komission hyväksynnän. Byrokraatit pohtivat Brysselissä, mitä saamme tehdä. Tulos on ollut laiha. Pieni energiaveron alennus on toteutunut pitkän viiveen jälkeen.

 

Mitä on edessä?

 

Komissio antoi esityksensä EU:n seuraavan rahoituskauden kehyksiksi kesäkuussa 2018. Niissä jälleen isketään rajusti suomalaiseen viljelijään. Näkymät ovat karut.  Ellei sitten ajatella niin, että Suomi ei tarvitse omaa maataloutta, elintarvikeomavaraisuutta, kriisivalmiutta, elävää maaseutua ja kymmeniä tuhansia elintarviketalouden työpaikkoja. 

 

Maaseutu autioituu nyt vauhdilla. Kiinteistöjen arvot alenevat, velat eivät. Keskittäminen on voimissaan. Palvelut katoavat maaseutukunnista ja jopa kirkonkylistä. Nuoret hakeutuvat kaupunkeihin. 

 

Nyt joulun edellä eduskunnan budjettikeskustelussa myös Keskustan edustajat puhuivat avoimesti maatalouden kriisistä. Tähän asti ovat puhuneet vain vaikeuksista.

 

Kriisi ei ratkea tilapäisillä tempuilla. Tarvitaan pysyviä ratkaisuja. Yksi sellainen on elintarviketalouden tulolaki, jolla viljelijälle taataan oikeudenmukainen osuus tuotteen hinnasta. Nyt teollisuuden ja kaupan valta on ylivoimainen ja alkutuottaja on orjan asemassa.  Lailla on kiire!

 

Mitä tekee Sipilän Keskusta-johtoinen hallitus?  Mitä seuraava hallitus, jossa tuskin maaseutuväestöä (edes puheissaan) edustavia puolueita on?  Tuhoisaa EU:ta ihannoivia sitäkin enemmän!

 

Niin, mutta ovathan vaalit vielä edessä. Valta on kansalla!

]]>
7 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266596-maatalouden-kriisi-on-nyt-fakta#comments EU hallitus maatalous Työllisyys Sat, 29 Dec 2018 10:15:12 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266596-maatalouden-kriisi-on-nyt-fakta
Oikeasti federalistista ajattelua kaivattaisiin Brysseliin http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266103-oikeasti-federalistista-ajattelua-kaivattaisiin-brysseliin <p>Joo joo, muistan kyllä kuinka tämän vuosikymmenen alussa &rdquo;federalisti&rdquo; oli kirosana jolla kuului manata liikaa EU:lle päätäntävaltaa antavia poliitikkoja. Hypätään yli koko termin tästä tarkoituksesta. Vederalisti paha tuolla, vederalisti ilkeä siellä &ndash; ei kiinnosta. Siirrytään &rdquo;federalismin&rdquo; oikeaan määritelmään ja jatketaan siitä.</p><p>Federalismi on termi, joka tarkoittaa ison liittovaltioalueen hallintatapaa. Federalismin vastakohta ei ole lokalismi. Federalismin vastakohta on sentralismi. Federaatio on valtioliitto, jossa suuri hallintoalue on jaettu erilliseen hallintoyksiköihin joilla on itsehallintoa, ja jotka päättävät sisäpolitiikastaan itse.</p><p>Uusimmassa Vihreiden puoluelehden julkaisussa Vihreässä Langassa Heidi Hautala (MEP; GUE/NGL; vihr.) kirjoitti aborttioikeudesta haukkuen pystyyn pahoja Väärää mieltä abortista olevia itäeurooppalaisia poliitikkoja (<a href="https://www.vihrealanka.fi/618;" title="https://www.vihrealanka.fi/618;">https://www.vihrealanka.fi/618;</a> Työn alla: Meppi Heidi Hautala vastustaa abortinvastustajia; juttu ei ole netissä vielä mutta kirjastostapa sen lukaisee jos kiinnostaa paljon sisältö). Tämä itse asiassa ei ole federalismia ollenkaan vaan sentralismia.<br /><br />Älkää nyt käsittäkö väärin. En minä nyt oikeasti jaksa tai halua tai viitsi demonisoida tai haukkua Heidi Hautalaa. Ei siitä ole kysymys. Kyse on eräästä teoreettispainotteista dilemmasta suurten valtioiden valtiohallintojen abstraktissa järjestelyssä, jota en usko Hautalan tai monen muunkaan MEPin miettineen.<br /><br />Nyt lukijalta vaaditaan kärsivällisyyttä. Hyppään aiheeseen joka ei paljoa tunnu alustukseen liittyvän.</p><p>Yhdysvallat on vuoden 1776 itsenäistymisjulistuksesta asti ollut federalistinen liittovaltio, ainakin muodollisesti. Käytännössä federaatiota on siirretty sentralismin suuntaan ajoittain, keskushallinnon valtaa on lisätty. Nostan historian oppituntina esiin 4 kappaletta erästä vaihetta Yhdysvaltojen historiassa.</p><p>Vuoden 1964 presidentinvaalien tuloksen jälkeen presidentti Lyndon Johnson merkittävisti lisäsi Washington D.C.:n keskushallinnon, liittovaltion kongressin ja senaatin ja presidentin valtaa talouspolitiikassa.</p><p>Teoreettisesti tämä näkyi esimerkiksi liittovaltion kabinettivastaeavien lisäämisenä, luotiin Department of Housing and Urban Development (HUD) mestaroimaan suurkaupunkien kaavoitusta ja asutusta ohi osavaltiotason vuonna 1965 ja Department of Transportation (DOT) hallinnoimaan liikenneverkkoa taaskin yli osavaltioiden päätäntävallan 1967.</p><p>Käytännössä esimerkiksi eri oppiasteiden koulutuksen rahoitusta keskitettiin suuressa määrin liittovaltion pääkaupungin määrättäväksi yli osavaltioiden pääkaupunkien. Verotuksessa osavaltioiden verotusprosentti pieneni näiden päätäntävallan supistuessa samassa kun liittovaltion tuloverotusta pikkuhiljaa hivutettiin ylös.</p><p>Kun Ronald Reagan valittiin presidentiksi vuoden 1980 vaaleissa, hän siirsi Johnsonin sentralismia takaisin federalismin suuntaan. Varsinaisesti liittovaltion eri osastoja ei saatu suljettua, mutta niiden rahoitusta leikattiin merkittävästi. Liberaali oppositio syytti Reagania välinpitämättömyydestä esimerkiksi koulutusta ja ympäristönsuojelua kohtaan kun näiden liittovaltion budjettia leikattiin merkittävästi 1981 ja 1982. Kyse oli teoreettisemmasta dilemmasta &ndash; Reagan halusi että osavaltiot ottaisivat itse vastuuta ja päättäisivät itse miten verokertymäänsä käyttää.</p><p>Federalismilla on isoilla hallintoalueilla monta etua sentralismiin nähden. Byrokratia ei paisu, eri valtionohjelmien seuraukset nähdään lähempänä, on nopeaa vaihtaa mahdollisesti korruptoitunut paikallispäättäjä läheltä, asuinalueen omat asukkaat ovat usein eksperttejä eri alueiden ominaisammateissa ja niin edelleen.</p><p>Olisiko se nyt oikeasti järkevää, että Brysselissä päätettaisiin Helsingin sijaan, miten poroja saadaan Lapissa hoitaa, miten mäntymetsikköä pitää Kainuussa päätehakkuun jälkeen uudelleenkasvattaa, tai että kuinka paljon Helsingin Yliopistoa rahoitettaisiin? Olisiko se samaten oikeasti järkevää, että Brysselissä päätettäisiin Lissabonin sijaan, miten rypäleistä jalostetaan Portugalissa viiniä tai vaikkapa minkälaisia verkkoja pitää Madeiran lähistöllä kalastaessa käyttää? Eihän siinä olisi mitään mieltä. Kyse on samasta abstraktista periaatteesta, kun Heidi Hautala mestaroi aborttioikeudesta Suomen ulkopuolella eri EU-maissa. Hän ajaa sentralismia federalismin ohi.</p><p>Pointti ei oikeastaan ole aborttikysymys nyt. Pointti on tulevien Euroopan Parlamentin jäsenten (MEP) mahdollinen mestarointi jossain muussa kysymyksessä. Itse toivoisin laajaa konsensusta eri jäsenvaltioiden EU-politiikassa, jossa ei lähdettäisi MEP-asemasta mestaroimaan muiden jäsenvaltioiden sisä- tai talouspolitiikasta.<br /><br />Päätäntävalta kannattaisi pitää kansallisvaltioiden pääkaupungeissa.</p><p>Seuraavat Euroopan Parlamenttivaalit järjestetään näillä näkymin 26.5. 2019. Muistetaanpas äänestää, ääni nukkuville on kansalaisoikeuden suomean vallan luovuttamista jollekin muulle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joo joo, muistan kyllä kuinka tämän vuosikymmenen alussa ”federalisti” oli kirosana jolla kuului manata liikaa EU:lle päätäntävaltaa antavia poliitikkoja. Hypätään yli koko termin tästä tarkoituksesta. Vederalisti paha tuolla, vederalisti ilkeä siellä – ei kiinnosta. Siirrytään ”federalismin” oikeaan määritelmään ja jatketaan siitä.

Federalismi on termi, joka tarkoittaa ison liittovaltioalueen hallintatapaa. Federalismin vastakohta ei ole lokalismi. Federalismin vastakohta on sentralismi. Federaatio on valtioliitto, jossa suuri hallintoalue on jaettu erilliseen hallintoyksiköihin joilla on itsehallintoa, ja jotka päättävät sisäpolitiikastaan itse.

Uusimmassa Vihreiden puoluelehden julkaisussa Vihreässä Langassa Heidi Hautala (MEP; GUE/NGL; vihr.) kirjoitti aborttioikeudesta haukkuen pystyyn pahoja Väärää mieltä abortista olevia itäeurooppalaisia poliitikkoja (https://www.vihrealanka.fi/618; Työn alla: Meppi Heidi Hautala vastustaa abortinvastustajia; juttu ei ole netissä vielä mutta kirjastostapa sen lukaisee jos kiinnostaa paljon sisältö). Tämä itse asiassa ei ole federalismia ollenkaan vaan sentralismia.

Älkää nyt käsittäkö väärin. En minä nyt oikeasti jaksa tai halua tai viitsi demonisoida tai haukkua Heidi Hautalaa. Ei siitä ole kysymys. Kyse on eräästä teoreettispainotteista dilemmasta suurten valtioiden valtiohallintojen abstraktissa järjestelyssä, jota en usko Hautalan tai monen muunkaan MEPin miettineen.

Nyt lukijalta vaaditaan kärsivällisyyttä. Hyppään aiheeseen joka ei paljoa tunnu alustukseen liittyvän.

Yhdysvallat on vuoden 1776 itsenäistymisjulistuksesta asti ollut federalistinen liittovaltio, ainakin muodollisesti. Käytännössä federaatiota on siirretty sentralismin suuntaan ajoittain, keskushallinnon valtaa on lisätty. Nostan historian oppituntina esiin 4 kappaletta erästä vaihetta Yhdysvaltojen historiassa.

Vuoden 1964 presidentinvaalien tuloksen jälkeen presidentti Lyndon Johnson merkittävisti lisäsi Washington D.C.:n keskushallinnon, liittovaltion kongressin ja senaatin ja presidentin valtaa talouspolitiikassa.

Teoreettisesti tämä näkyi esimerkiksi liittovaltion kabinettivastaeavien lisäämisenä, luotiin Department of Housing and Urban Development (HUD) mestaroimaan suurkaupunkien kaavoitusta ja asutusta ohi osavaltiotason vuonna 1965 ja Department of Transportation (DOT) hallinnoimaan liikenneverkkoa taaskin yli osavaltioiden päätäntävallan 1967.

Käytännössä esimerkiksi eri oppiasteiden koulutuksen rahoitusta keskitettiin suuressa määrin liittovaltion pääkaupungin määrättäväksi yli osavaltioiden pääkaupunkien. Verotuksessa osavaltioiden verotusprosentti pieneni näiden päätäntävallan supistuessa samassa kun liittovaltion tuloverotusta pikkuhiljaa hivutettiin ylös.

Kun Ronald Reagan valittiin presidentiksi vuoden 1980 vaaleissa, hän siirsi Johnsonin sentralismia takaisin federalismin suuntaan. Varsinaisesti liittovaltion eri osastoja ei saatu suljettua, mutta niiden rahoitusta leikattiin merkittävästi. Liberaali oppositio syytti Reagania välinpitämättömyydestä esimerkiksi koulutusta ja ympäristönsuojelua kohtaan kun näiden liittovaltion budjettia leikattiin merkittävästi 1981 ja 1982. Kyse oli teoreettisemmasta dilemmasta – Reagan halusi että osavaltiot ottaisivat itse vastuuta ja päättäisivät itse miten verokertymäänsä käyttää.

Federalismilla on isoilla hallintoalueilla monta etua sentralismiin nähden. Byrokratia ei paisu, eri valtionohjelmien seuraukset nähdään lähempänä, on nopeaa vaihtaa mahdollisesti korruptoitunut paikallispäättäjä läheltä, asuinalueen omat asukkaat ovat usein eksperttejä eri alueiden ominaisammateissa ja niin edelleen.

Olisiko se nyt oikeasti järkevää, että Brysselissä päätettaisiin Helsingin sijaan, miten poroja saadaan Lapissa hoitaa, miten mäntymetsikköä pitää Kainuussa päätehakkuun jälkeen uudelleenkasvattaa, tai että kuinka paljon Helsingin Yliopistoa rahoitettaisiin? Olisiko se samaten oikeasti järkevää, että Brysselissä päätettäisiin Lissabonin sijaan, miten rypäleistä jalostetaan Portugalissa viiniä tai vaikkapa minkälaisia verkkoja pitää Madeiran lähistöllä kalastaessa käyttää? Eihän siinä olisi mitään mieltä. Kyse on samasta abstraktista periaatteesta, kun Heidi Hautala mestaroi aborttioikeudesta Suomen ulkopuolella eri EU-maissa. Hän ajaa sentralismia federalismin ohi.

Pointti ei oikeastaan ole aborttikysymys nyt. Pointti on tulevien Euroopan Parlamentin jäsenten (MEP) mahdollinen mestarointi jossain muussa kysymyksessä. Itse toivoisin laajaa konsensusta eri jäsenvaltioiden EU-politiikassa, jossa ei lähdettäisi MEP-asemasta mestaroimaan muiden jäsenvaltioiden sisä- tai talouspolitiikasta.

Päätäntävalta kannattaisi pitää kansallisvaltioiden pääkaupungeissa.

Seuraavat Euroopan Parlamenttivaalit järjestetään näillä näkymin 26.5. 2019. Muistetaanpas äänestää, ääni nukkuville on kansalaisoikeuden suomean vallan luovuttamista jollekin muulle.

]]>
1 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266103-oikeasti-federalistista-ajattelua-kaivattaisiin-brysseliin#comments EU Federalismi Taloushistoria Wed, 19 Dec 2018 03:17:24 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266103-oikeasti-federalistista-ajattelua-kaivattaisiin-brysseliin
EU-politiikkaa: vapaakauppa Japanin kanssa ok - Englannin kanssa ei? http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265882-eu-politiikkaa-vapaakauppa-japanin-kanssa-ok-englannin-kanssa-ei <p><strong>&nbsp;</strong>EU solmii <strong>vapaakauppasopimuksen Japanin kanssa</strong>, joka astuu voimaan ensi helmikuussa. Tässäpä oiva tilaisuus seurata, mitä EU tekee Englannin kanssa. EU on antanut ymmärtää, että kun Englanti on esittänyt Brexit-tavoitteeksi EU:n sisämarkkinoiden typistämisen <strong>vapaakaupaksi eli tulliliitoksi</strong>, niin se on kovin härski vaatimus. EU sanoo, että Englanti ei voi poimia rusinoita pullasta eli ottaa vain sen, joka on hyvää ja toimivaa EU:ssa eli tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaan liikkumisen. EU:n mukaan Englannin on syötävä koko pulla, jossa on Englannin mukaan karvas lisuke eli ihmisten vapaa liikkuvuus. Tällöin pullaa kutsutaan nimellä <strong>sisämarkkinat.</strong> EU:lla on oma terminologiansa.</p><p>Ans kattoo, mitä tästä tullee. Tulleeko sitä vaiko tätä vai ei mittään. Nimittäin Brexitistä. EU:n kohdalla kaikki vaihtoehdot ovat mukana pelissä loppuun asti ja kun aika loppuu, niin peli jatkuu vielä sittenkin, koska EU pysäyttää kellot. On ne sellaisia EU-herroja, että ne pystyvät pysäyttämään ajan kulun.</p><p>Monet ovat täälläkin kirjoittaneet, kuinka huonon sopimuksen Englanti joutuu tekemään EU:n kanssa. Tarkemmin kysyessäni, kukaan blogisti ei ole kyennyt yksilöimään, että minkälainen se huono sopimus on sisällöltään koskien näitä EU:n kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista.</p><p>Koko valtamedia mukaan lukien Yle ja MTV raportoivat päivittäin, kuinka pääministeri May on vaikeuksissa huonon Brexit-sopimuksen vuoksi. Valtamedialta vain on täysin hukassa median perimmäinen tarkoitus eli tiedon välitys. Tilalle on tullut tarve vääntää rautalangasta, mitä ihmisten pitäisi ajatella asiasta. On tietyllä tavalla erittäin huvittavaa seurata uutisointia, jossa ei pystytä kertomaan asioiden sisältöä ja toisaalta on järkyttävää, miten kansalaisia pystytään manipuloimaan asiassa, josta ei tiedetä mitään, mutta puhutaan ikään kuin tiedettäisiin. Ja puhutaan ihan vakavasti.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  EU solmii vapaakauppasopimuksen Japanin kanssa, joka astuu voimaan ensi helmikuussa. Tässäpä oiva tilaisuus seurata, mitä EU tekee Englannin kanssa. EU on antanut ymmärtää, että kun Englanti on esittänyt Brexit-tavoitteeksi EU:n sisämarkkinoiden typistämisen vapaakaupaksi eli tulliliitoksi, niin se on kovin härski vaatimus. EU sanoo, että Englanti ei voi poimia rusinoita pullasta eli ottaa vain sen, joka on hyvää ja toimivaa EU:ssa eli tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaan liikkumisen. EU:n mukaan Englannin on syötävä koko pulla, jossa on Englannin mukaan karvas lisuke eli ihmisten vapaa liikkuvuus. Tällöin pullaa kutsutaan nimellä sisämarkkinat. EU:lla on oma terminologiansa.

Ans kattoo, mitä tästä tullee. Tulleeko sitä vaiko tätä vai ei mittään. Nimittäin Brexitistä. EU:n kohdalla kaikki vaihtoehdot ovat mukana pelissä loppuun asti ja kun aika loppuu, niin peli jatkuu vielä sittenkin, koska EU pysäyttää kellot. On ne sellaisia EU-herroja, että ne pystyvät pysäyttämään ajan kulun.

Monet ovat täälläkin kirjoittaneet, kuinka huonon sopimuksen Englanti joutuu tekemään EU:n kanssa. Tarkemmin kysyessäni, kukaan blogisti ei ole kyennyt yksilöimään, että minkälainen se huono sopimus on sisällöltään koskien näitä EU:n kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista.

Koko valtamedia mukaan lukien Yle ja MTV raportoivat päivittäin, kuinka pääministeri May on vaikeuksissa huonon Brexit-sopimuksen vuoksi. Valtamedialta vain on täysin hukassa median perimmäinen tarkoitus eli tiedon välitys. Tilalle on tullut tarve vääntää rautalangasta, mitä ihmisten pitäisi ajatella asiasta. On tietyllä tavalla erittäin huvittavaa seurata uutisointia, jossa ei pystytä kertomaan asioiden sisältöä ja toisaalta on järkyttävää, miten kansalaisia pystytään manipuloimaan asiassa, josta ei tiedetä mitään, mutta puhutaan ikään kuin tiedettäisiin. Ja puhutaan ihan vakavasti.

 

 

]]>
52 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265882-eu-politiikkaa-vapaakauppa-japanin-kanssa-ok-englannin-kanssa-ei#comments Brexit EU Sisämarkkinat Tulliliitto Vapaakauppa Sat, 15 Dec 2018 06:23:59 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265882-eu-politiikkaa-vapaakauppa-japanin-kanssa-ok-englannin-kanssa-ei
Pitäisikö vasikka teurastaa? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa <p>Tämä kirjoitus oli jo vähällä kadottaa tarkoituksensa, kun se ei meinannut valmistua ennen tiistaiksi 11.12.2018 tähdättyä Brexit-äänestystä Britannian parlamentissa, mutta pääministeri May pelasti sen lykkäämällä äänestystä. Siksi palaan vielä kysymykseen Brexitin yksipuolisesta perumisesta. Asiahan vietiin EU:n tuomioistuimen päätettäväksi ja siellä sekä komission, EU:n neuvoston että Britannian hallituksen asianajajat argumentoivat yksipuolista perumista vastaan. Tuomioistuin päätti 10.12.2018 julkisasiamiehensä aikaisemmin antaman lausunnon mukaisesti, että eroilmoituksen voi perua yksipuolisesti.</p><p>Julkisasiamiehen pääperustelu kannalleen oli, että jos ei saisi, se sotisi jäsenvaltion suvereniteettia vastaan. Tuomioistuin nojaa samaan perusteluun, kun se lausuu, että perustamissopimuksen 50 artiklalla luodaan jäsenmaalle suvereeni (toisin sanoen, yksipuolinen) oikeus erota. Sen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sillä ei olisi suvereenia oikeutta olla eroamatta niin kauan kuin ero ei samaisessa artiklassa säädetyn eroamismenettelyn mukaisesti ole tullut voimaan.</p><p>Perustelua vastaan voidaan ehkä esittää vastaväite, että Britanniallahan oli suvereeni oikeus yksin päättää eroilmoituksen esittämisestä, joten se, että eroa ei saisikaan perua yksipuolisesti, ei siis sotisi suvereniteettia vastaan. Julkisasiamies ja tuomioistuin olivat eri mieltä. Muitakin sellaisia perusteluja, jotka johtaisivat samaan tulkintaan kuin mikä nyt on EU-oikeutta, voitaisiin esittää ja on esitettykin.</p><p>Ratkaisullaan tuomioistuin tuli samalla lausuneeksi jotain hyvin oleellista koko EU:n luonteesta, itse asiassa määritelleeksi, että se ei ole liittovaltio. Siitä, mikä oikeastaan on valtio ja varsinkin liittovaltio, on tosin eri käsityksiä, mutta minä kannatan tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on niin sanottu kompetenssi-kompetenssi eli arkisemmin sanottuna, määrääkö tarkasteltavan valtioliittymän toimivallan rajoista tuo yhteenliittymä itse vai sen jäseninä olevat valtiot. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voiko siitä erota jäsenmaan maalla omalla päätöksellä vai kuuluko päätösvalta siitä yhteenliittymälle. Tavallaan viimemainitussakin on kysymys kompetenssi-kompetenssista, mutta haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään. EU:n tuomiosituin on nyt Britannian eron tapauksessa vahvistanut, että jäsenmaa on tässä siinä asiassa suvereeni: sillä on oikeus itse päättää niin erostaan (mikä oli jo ennestään selvää) kuin eron perumisesta (jos se tapahtuu ennen eron voimaantuloa). Siispä EU ei ole liittovaltio.</p><p>Mutta takaisin Britannian eron perumiseen. EU:n tuomioistuin on EU:n &rdquo;korkein oikeus&rdquo; ja sen tuomiot ovat siis lopullisia eli kuten Suomessa korkeimman oikeuden tuomioissa lausuntaan (tai ainakin ennen lausuttiin): tätä kaikki noudattakoot. Aina voi tietenkin märehtiä sitä, oliko tuomio oikea vai väärä, mutta minä en nyt märehdi sitä, olletikin kun olen koko eroprosessin ajan ollut sitä mieltä, että kyllä sen voi yksipuolisesti perua. Sen sijaan märehdin sitä, miksi ihmeessä Britannian hallitus ja varsinkin EU-osapuoli, siis komissio ja neuvosto, halusivat estää eron yksipuolisen perumisoikeuden.</p><p>Britannian hallituksen kannan voi koettaa selittää loogiseksi siinä absurdissa tilanteessa, johon koko maa on asiassa ajautunut. Kun hallitus katsoo voivansa vain ajaa eroa, on loogista tehdä eroilmoituksen peruuttaminen niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos kuitenkin koettaa irrottautua tästä absurdista tilanteesta, havaitsee, että hallitus oli, vaikeuttaakseen Brexitin vastustajien toimintaa, päätynyt tavoittelemaan omassa käytössään olevien vaihtoehtojen vähentämistä. Vanhana diplomaattina sitä on tottunut pitämään järkevänä politiikkana mahdollisimman monien toimintavaihtoehtojen tavoittelua, mutta järjellä ei tietenkään ole tässä asiassa enää mitään sijaa.</p><p>Jos Britannian hallituksen linjassa oli jonkinlaista perverssiä logiikkaa, komission ja neuvoston oikeuspalvelun (mikä on vielä kummallisempaa) toiminnassa sitä ei ollut senkään vertaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, ne ovat perustelleet kantaansa sillä, että eroilmoituksen yksipuolinen peruuttamisoikeus mahdollistaisi erolla temppuilun parempien erosopimusehtojen saamiseksi. Mutta kun on nähty, miten heikosta asemasta käsin eroa ottava maa joutuu erosopimusta ja myöhemmin eroa seuraavaa suhdejärjestelyä neuvottelemaan, ei tällaisella pelolla ole mitään järkevää perustetta. Ehkä se ei ollut aivan ilmeistä kaksi vuotta sitten, mutta nyt, eron jo häämöttäessä muutaman kuukauden päästä, se on aivan ilmeistä. Kaikenlainen temppuilu vain heikentäisi heikoilla olevan eroajan asemaa entisestään.</p><p>Eikä asiaa pidä tarkastella vain erosopimuksen näkökulmasta. Miten sellainen maa, joka tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin pysyä EU:ssa, pitäisi ottaa ja olisi viisasta ottaa vastaan? Tietenkin se pitää toivottaa tervetulleeksi ja järjestää paluu mahdollisimman helpoksi, ei mahdollisimman vaikeaksi. Paluu on kyllä aivan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että sitä erikseen vaikeutetaan.</p><p>Oletetaanpa näet, että Britannia päätyy eron peruuttamiseen, niin epätodennäköiseltä kuin se yhä vaikuttaa, vaikka tuomioistuimen päätös antaakin aseita käsiin Remain-liikkeelle ja viimeisimmät keikaukset Britanniassa Mayn kaatamisyrityksineen voivat vaikuttaa samaan suuntaan. Millaisesta asemasta se silloin jatkaa jäsenyyttään 30.3.2019 eteenpäin? Muodollisesti ei tietenkään ole silloin tapahtunut mitään. Jäsenyys vaan jatkuu. Seremoniallisesti se varmasti toivotetaan takaisin kotiin kuin tuhlaajapoika konsanaan (vai olisiko turvallisempaa sanoa tuhlaajahenkilö?). Vasikka teurastetaan ja juhla-ateria syödään. Kateellista veljeäkään tuskin perheestä löytyy, tai ainakin se pitää mölyt mahassaan. Mutta kuinka kauan kestäisi ennen kuin eroseikkailun tahra häviäisi Britanniasta? Olisiko se edes pelkkä tahra; eikö koko sotku olisi ollut sellainen kolari, että ajoneuvon runkokin on vääntynyt? Veikkaan, että minun ikäiseni ihminen ei ehtisi nähdä sitä päivää, jolloin Britanniaa ei enää katsottaisi kieroon ja se voisi levollisesti yrittää käyttää sitä vaikutusvaltaa, johon sen kokoinen maa luonnostaan voi katsoa olevansa oikeutettu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus oli jo vähällä kadottaa tarkoituksensa, kun se ei meinannut valmistua ennen tiistaiksi 11.12.2018 tähdättyä Brexit-äänestystä Britannian parlamentissa, mutta pääministeri May pelasti sen lykkäämällä äänestystä. Siksi palaan vielä kysymykseen Brexitin yksipuolisesta perumisesta. Asiahan vietiin EU:n tuomioistuimen päätettäväksi ja siellä sekä komission, EU:n neuvoston että Britannian hallituksen asianajajat argumentoivat yksipuolista perumista vastaan. Tuomioistuin päätti 10.12.2018 julkisasiamiehensä aikaisemmin antaman lausunnon mukaisesti, että eroilmoituksen voi perua yksipuolisesti.

Julkisasiamiehen pääperustelu kannalleen oli, että jos ei saisi, se sotisi jäsenvaltion suvereniteettia vastaan. Tuomioistuin nojaa samaan perusteluun, kun se lausuu, että perustamissopimuksen 50 artiklalla luodaan jäsenmaalle suvereeni (toisin sanoen, yksipuolinen) oikeus erota. Sen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sillä ei olisi suvereenia oikeutta olla eroamatta niin kauan kuin ero ei samaisessa artiklassa säädetyn eroamismenettelyn mukaisesti ole tullut voimaan.

Perustelua vastaan voidaan ehkä esittää vastaväite, että Britanniallahan oli suvereeni oikeus yksin päättää eroilmoituksen esittämisestä, joten se, että eroa ei saisikaan perua yksipuolisesti, ei siis sotisi suvereniteettia vastaan. Julkisasiamies ja tuomioistuin olivat eri mieltä. Muitakin sellaisia perusteluja, jotka johtaisivat samaan tulkintaan kuin mikä nyt on EU-oikeutta, voitaisiin esittää ja on esitettykin.

Ratkaisullaan tuomioistuin tuli samalla lausuneeksi jotain hyvin oleellista koko EU:n luonteesta, itse asiassa määritelleeksi, että se ei ole liittovaltio. Siitä, mikä oikeastaan on valtio ja varsinkin liittovaltio, on tosin eri käsityksiä, mutta minä kannatan tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on niin sanottu kompetenssi-kompetenssi eli arkisemmin sanottuna, määrääkö tarkasteltavan valtioliittymän toimivallan rajoista tuo yhteenliittymä itse vai sen jäseninä olevat valtiot. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voiko siitä erota jäsenmaan maalla omalla päätöksellä vai kuuluko päätösvalta siitä yhteenliittymälle. Tavallaan viimemainitussakin on kysymys kompetenssi-kompetenssista, mutta haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään. EU:n tuomiosituin on nyt Britannian eron tapauksessa vahvistanut, että jäsenmaa on tässä siinä asiassa suvereeni: sillä on oikeus itse päättää niin erostaan (mikä oli jo ennestään selvää) kuin eron perumisesta (jos se tapahtuu ennen eron voimaantuloa). Siispä EU ei ole liittovaltio.

Mutta takaisin Britannian eron perumiseen. EU:n tuomioistuin on EU:n ”korkein oikeus” ja sen tuomiot ovat siis lopullisia eli kuten Suomessa korkeimman oikeuden tuomioissa lausuntaan (tai ainakin ennen lausuttiin): tätä kaikki noudattakoot. Aina voi tietenkin märehtiä sitä, oliko tuomio oikea vai väärä, mutta minä en nyt märehdi sitä, olletikin kun olen koko eroprosessin ajan ollut sitä mieltä, että kyllä sen voi yksipuolisesti perua. Sen sijaan märehdin sitä, miksi ihmeessä Britannian hallitus ja varsinkin EU-osapuoli, siis komissio ja neuvosto, halusivat estää eron yksipuolisen perumisoikeuden.

Britannian hallituksen kannan voi koettaa selittää loogiseksi siinä absurdissa tilanteessa, johon koko maa on asiassa ajautunut. Kun hallitus katsoo voivansa vain ajaa eroa, on loogista tehdä eroilmoituksen peruuttaminen niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos kuitenkin koettaa irrottautua tästä absurdista tilanteesta, havaitsee, että hallitus oli, vaikeuttaakseen Brexitin vastustajien toimintaa, päätynyt tavoittelemaan omassa käytössään olevien vaihtoehtojen vähentämistä. Vanhana diplomaattina sitä on tottunut pitämään järkevänä politiikkana mahdollisimman monien toimintavaihtoehtojen tavoittelua, mutta järjellä ei tietenkään ole tässä asiassa enää mitään sijaa.

Jos Britannian hallituksen linjassa oli jonkinlaista perverssiä logiikkaa, komission ja neuvoston oikeuspalvelun (mikä on vielä kummallisempaa) toiminnassa sitä ei ollut senkään vertaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, ne ovat perustelleet kantaansa sillä, että eroilmoituksen yksipuolinen peruuttamisoikeus mahdollistaisi erolla temppuilun parempien erosopimusehtojen saamiseksi. Mutta kun on nähty, miten heikosta asemasta käsin eroa ottava maa joutuu erosopimusta ja myöhemmin eroa seuraavaa suhdejärjestelyä neuvottelemaan, ei tällaisella pelolla ole mitään järkevää perustetta. Ehkä se ei ollut aivan ilmeistä kaksi vuotta sitten, mutta nyt, eron jo häämöttäessä muutaman kuukauden päästä, se on aivan ilmeistä. Kaikenlainen temppuilu vain heikentäisi heikoilla olevan eroajan asemaa entisestään.

Eikä asiaa pidä tarkastella vain erosopimuksen näkökulmasta. Miten sellainen maa, joka tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin pysyä EU:ssa, pitäisi ottaa ja olisi viisasta ottaa vastaan? Tietenkin se pitää toivottaa tervetulleeksi ja järjestää paluu mahdollisimman helpoksi, ei mahdollisimman vaikeaksi. Paluu on kyllä aivan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että sitä erikseen vaikeutetaan.

Oletetaanpa näet, että Britannia päätyy eron peruuttamiseen, niin epätodennäköiseltä kuin se yhä vaikuttaa, vaikka tuomioistuimen päätös antaakin aseita käsiin Remain-liikkeelle ja viimeisimmät keikaukset Britanniassa Mayn kaatamisyrityksineen voivat vaikuttaa samaan suuntaan. Millaisesta asemasta se silloin jatkaa jäsenyyttään 30.3.2019 eteenpäin? Muodollisesti ei tietenkään ole silloin tapahtunut mitään. Jäsenyys vaan jatkuu. Seremoniallisesti se varmasti toivotetaan takaisin kotiin kuin tuhlaajapoika konsanaan (vai olisiko turvallisempaa sanoa tuhlaajahenkilö?). Vasikka teurastetaan ja juhla-ateria syödään. Kateellista veljeäkään tuskin perheestä löytyy, tai ainakin se pitää mölyt mahassaan. Mutta kuinka kauan kestäisi ennen kuin eroseikkailun tahra häviäisi Britanniasta? Olisiko se edes pelkkä tahra; eikö koko sotku olisi ollut sellainen kolari, että ajoneuvon runkokin on vääntynyt? Veikkaan, että minun ikäiseni ihminen ei ehtisi nähdä sitä päivää, jolloin Britanniaa ei enää katsottaisi kieroon ja se voisi levollisesti yrittää käyttää sitä vaikutusvaltaa, johon sen kokoinen maa luonnostaan voi katsoa olevansa oikeutettu.

]]>
3 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa#comments Brexitin peruminen Britannia EU Euroopan tuomioistuin Tuhlaajapoika Fri, 14 Dec 2018 08:31:49 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa
Pakko purkautua. Mikä kaikki tässä maailmassa v*tuttaa: Pk-yrittäjyys Suomessa http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265781-pakko-purkautua-mika-kaikki-tassa-maailmassa-vtuttaa-pk-yrittajyys-suomessa <p><em>Kirjauduin sisään (17.12.2018 klo 11:10 -) tehdäkseni kommenteissa lupaamani selvennykset, mutta päätin sitten että en tee. Olkoot teksti muistutuksena minulle -- ja miksei muillekin -- siitä, että vihaisena ei koskaan pidä kirjoittaa. Ilmaisu jää silloin epätäsmälliseksi, mikä helposti aiheuttaa kinaa yksityiskohdista, eikä keskustelu sen jälkeen vie eteenpäin.</em></p><p><em>Tärkeämpi syy päätökseeni olla tekemättä korjauksia on, että teksti kuvaa pk-yrittäjän puolison tuntoja hetkenä, jolloin on eletty juoksuhiekan reunalla useampi vuosi; sitä, kuinka väsyneeksi yrittäjä paremminvointi-Suomessa päätyy.</em></p><p><em>Kun ajattelen miestäni yrittäjänä, ensimmäinen mielikuva mikä mieleeni nousee on se, kun hän loppuun uupuneena nukkuu istuallaan sohvan nurkassa, kasvot väsymyksestä turvonneina, huolet uneen seuranneina.</em></p><p><em>Yrittäjyys syö usein myös puolison ajan. Kun yrittäjä tekee töitä 24/7, puolisolle jää kaiken muun hoitaminen, ja kohta hänkin huomaa suorittavansa 24/7 lasten ja kodin lisäksi puolisonsa yrityksessä.</em></p><p><em>En silti kadu mieheni yrittäjyysvuosia, olemme myös saaneet niistä paljon, eritoten sitä tärkeintä: uusia ystäviä.</em></p><p><em>Näimä saatesanat mielessä, alla alkuperäinen blogaus.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>RS</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>-------------------------------</em></p><p>Olen yrittäjän vaimo.</p><p>Kirjoitettuani nuo pahaenteiset sanat, ymmärrätte että sävy on ajoittain kiihkeä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Millaista on olla pk-yrittäjänä Suomessa</strong></p><p>Yrittäjänä olemisessa on paljon hyviä puolia, mm. asiakaskontaktit. Toinen puoli taas on yhtä helvettiä. Suomessa on Matti Vanhasen <strong>(kesk)</strong> hallituksen jäljiltä voimassa &rdquo;Laki maahanmuuttajien erityistuesta 1192/2002&rdquo; joka tuli voimaan 2003. Tällä lailla maahanmuuttajien yritykset vapautettiin veroista ensimmäisten toimintavuosien ajalta so. maahanmuuttajien omistamat yritykset ovat nauttineet verottamattomuuden etua (ks. Tuloverolaki 1360/2002, 92&sect; kohta 9.), verovapautta. &nbsp;</p><p>Kantaväestöön kuuluvat pk-yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa kohtelussaan: veroa maksavan yrityksen on mahdotonta kilpailla hinnoittelussa veroa maksamattoman yrityksen kanssa. Perustuslain tasa-arvoista kohtelua koskeva pykälä ei koske suomalaisia.</p><p>ALV-verovapaus maahanmuuttajien yrityksille kestää jopa kymmenen vuotta, tai siihen asti kun maahanmuuttaja saa Suomen kansalaisuuden. Maahanmuuttajayrittäjät saavat myös starttirahaa aina kolmeen vuoteen asti lähes sata euroa päivässä, ja sekin on verotonta.</p><p>Suomalainen yrittäjä maksaa ALV:ia 24 prosenttiin asti minkä päälle tulevat tietysti muut verot ja pakolliset maksut.</p><p>Maahanmuuttajien veroetua nauttivia yrityksiä on noin kolmannes pk-yrityksistä. Kolmannes pk-yrityksistä ei maksa veroja. Ei olekaan vaikea ennustaa, että tänä ja ensi vuonna moni suomalaisomistuksessa oleva pk-yritys menee konkurssiin tai lopettaa. Hallitukselle se kyllä tulee yllätyksenä &ndash; kuten kaikki muukin minkä tavallinen tallaaja pystyy päättelemään ilman asiantuntija-apua.</p><p>(Sivuhuomautus: Verottomuusetua nauttivat Suomessa myös Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset &rdquo;avainhenkilöt&rdquo; eli EU:n virkamiehet, pankkiirit sekä erinäisten instituutioiden työntekijät).</p><p>Suomalainen pk-yrittäjä eikä hänen perheensä myöskään saa toimeentulotukea, ei edes tarvitessaan. Yrittäjien pitää vaan hyväksyä riskit, tuumi arvojohtaja Sauli Niinistö <strong>(kok)</strong>.</p><p>Tästä pääsemme sujuvasti aasinsillan kautta siihen</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi pk-yrittäjä ei työllistä?</strong></p><p>Olettakaamme, että 24/7 hommaa painava pk-yrittäjä haluaisi palkata itselleen kipeästi tarvitsemansa työntekijän, jolle hän olisi valmis maksamaan 2000 &euro; brutto.</p><p>Voidakseen maksaa tuon kaksi tonnia palkkaa, yrittäjän tulee ensin ansaita himpun verran alle 5000 &euro;, jotta palkan maksaminen kaikkine sivukuluineen onnistuisi.</p><p>Tuon lisäksi pitää sitten tienata lisää ALV:iin ja muihin veroihin ynnä kaikenlaisiin pakollisiin maksuihin (erilaiset passit, kurssitukset, vakuutukset, tarkastusmaksut ja tarkastuksen tarkastamisen maksut joita EU-alueella piisaa &ndash; kuten maanviljelijät hyvin tietävät) ja jos meinaa itsekin syödä, vielä ihan helvetisti lisää.</p><p>Pk-yrittäjä tietää, että Suomen työttömyys- ja työllisyystilastot ovat enimmäkseen kirjanpitokikkailun tuloksia, ja että todellisuus on paljon karmeampi. Pk-yrittäjä tietää myös, että Rahaton ei osta. Jos maksavaa asiakaskuntaa ei ole näköpiirissä, on järkevämpää lopettaa toiminta kun vielä kykenee. EU-alueella ollaan viimeisimmän talous-, velka- ja finanssikriisin jäljiltä päästy kymmenessä vuodessa vasta ylittämään kriisisumaa edeltänyt nollaraja.</p><p>Edellä kuvatun kaltainen veropolitiikan &rdquo;dynaamisten vaikutusten&rdquo; yhtälö on tuottanut lukemattomia suomaisessa omistuksessa olevia pk-yrityksiä, joiden omistaja nauttii 0-600 euron/bruttokuukausituloja. Suomalaiset pk-yrittäjät ovat tavallaan rinnastettavissa<a href="http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250346-imf-kikyttaa-globaalisti-sielta-se-aktiivimallikin-tuli"> aktiivimallin </a>uhreina rimpuileviin suomalaisiin työttömiin, jotka on ohjattu tekemään palkatonta työtä milloin minkäkin nimikkeen alla. Työttömällä vain on edes pieni mahdollisuus saada toimeentulotukea. Kela tietysti saattaa laukaista nk. kolmen kuukauden ansan, millä tarkoitetaan sitä että jos aktiivimallinen ehtoja täyttävä osa-aikatyötä tekevä työtön ei saa palkkaansa kolmen kuukauden kuluessa &ndash; työnantajahan saattaa olla itsestään riippumattomista syistä rahaton eikä kykene palkkaa maksamaan &ndash; työtön jätetään ilman peruspäivärahaakin, koska &rdquo;ehto ei täyty&rdquo;.</p><p>Mutta Suomen hallituksen mukaan meillä on &rdquo;talouden nousukausi&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keltaiset liivit</strong></p><p>Olen seurannut Ranskan Keltaisten liivien mielenosoitusten leviämistä Ranskasta Belgiaan ja Alankomaihin. Italian Viiden tähden liike näkyi tukkineen tukimielessä liikennettä rajalla. Saksassa kuohuu, samoin Isossa-Britanniassa.</p><p>Brysselissä yritettiin vallata parlamenttitalo. Kuinka sopivasti sattuikaan, että<a href="http://www.cmmedia.es/noticias/mundo/estrasburgo-despierta-en-duelo-mientras-sigue-la-busqueda-del-terrorista/"> Strassbourgissa&nbsp; </a>muuan &rdquo;poliisin tarkkailussa oleva&rdquo;, Allahu Akbaria huutanut, yli kahdestakymmenestä rikoksesta tuomittu maahanmuuttoteollisuuden tuonti ryhtyi ammuskelemaan! Päästiin kieltämään mielenosoitukset (Egypti on muuten kieltänyt keltaisten huomioliivien myynnin) ja julistamaan &rdquo;korkein uhka &ndash;tila&rdquo;. Asiakirjaväärentäjä Jyrki Katainen (kok) tviittaili parlamenttitalon kellarista Strassbourgista riemuiten olevansa kavereineen turvassa sillä välin kun tavallisia ihmisiä ammuttiin kadulla. Europarlamentti ja komissio tulevat epäilemättä siihen tulokseen, että poikkeustilalain julistaminen EU:n laajuisesti on tarpeen. Parhaillaan luultavasti mietitään vain ilmoituksen sanamuotoja, että ei tarvitse sanoa meneillään olevan sodan EU:n ja jäsenmaiden väestön välillä. Eliitin ja kansan välillä.</p><p>Keltaiset liivit on julkaissut <a href="https://www.facebook.com/jarmo.ekman/posts/10156232150047637"><em>&rdquo;Kansan direktiivit&rdquo; </em></a>joka sisältää liian monta kiellettyä aihetta, kuten eron EU:sta ja NATOsta, pankkien palauttamisen palvelemaan kansantaloutta, mediamonopolien purkamisen ja uutisoinnin totuudellistamisen että suomalainen &rdquo;vastuumedia&rdquo; siitä uutisoisi. Keltaiset liivit haluavat direktiiveissään Ranskan lopettavan hyökkäyssotiin osallistumisen, yksityistämisten lopettamisen sekä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10252933?fbclid=IwAR3t2DJo4O_0EJLe13Vd6PP49xOUPT9rDESwelOA77-zjfGL08N9ydpapIg">jo yksityistetyn omaisuuden kansallistamisen</a>, <a href="https://seura.fi/asiat/tutkitut/nain-suomea-leikkauksiin-piiskaava-juha-sipila-piilotti-miljoonansa-vakuutusjarjestelyilla/?shared=290501-bda27d60-500">veronkierron lopettamisen </a>sekä ideologian poistamisen kouluopetuksesta. Monen muun kannatettavan asian ohella. Lukekaa itse vaatimuslista, ja ajatelkaa, ajatelkaa ihan itse.</p><p>Facebookiin näkyy syntyneen jo jokunen Suomen Keltaiset liivit &ndash;ryhmä, jotka keräävät jäseniä kiitettävää vauhtia.</p><p><strong>Sisäistäkää tämä: edustuksellinen demokratia on hierarkia. Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin edunsaajaryhmät päättävät hierarkiassa, kenelle jaetaan ja keneltä otetaan.</strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjauduin sisään (17.12.2018 klo 11:10 -) tehdäkseni kommenteissa lupaamani selvennykset, mutta päätin sitten että en tee. Olkoot teksti muistutuksena minulle -- ja miksei muillekin -- siitä, että vihaisena ei koskaan pidä kirjoittaa. Ilmaisu jää silloin epätäsmälliseksi, mikä helposti aiheuttaa kinaa yksityiskohdista, eikä keskustelu sen jälkeen vie eteenpäin.

Tärkeämpi syy päätökseeni olla tekemättä korjauksia on, että teksti kuvaa pk-yrittäjän puolison tuntoja hetkenä, jolloin on eletty juoksuhiekan reunalla useampi vuosi; sitä, kuinka väsyneeksi yrittäjä paremminvointi-Suomessa päätyy.

Kun ajattelen miestäni yrittäjänä, ensimmäinen mielikuva mikä mieleeni nousee on se, kun hän loppuun uupuneena nukkuu istuallaan sohvan nurkassa, kasvot väsymyksestä turvonneina, huolet uneen seuranneina.

Yrittäjyys syö usein myös puolison ajan. Kun yrittäjä tekee töitä 24/7, puolisolle jää kaiken muun hoitaminen, ja kohta hänkin huomaa suorittavansa 24/7 lasten ja kodin lisäksi puolisonsa yrityksessä.

En silti kadu mieheni yrittäjyysvuosia, olemme myös saaneet niistä paljon, eritoten sitä tärkeintä: uusia ystäviä.

Näimä saatesanat mielessä, alla alkuperäinen blogaus.

 

RS

 

-------------------------------

Olen yrittäjän vaimo.

Kirjoitettuani nuo pahaenteiset sanat, ymmärrätte että sävy on ajoittain kiihkeä.

 

Millaista on olla pk-yrittäjänä Suomessa

Yrittäjänä olemisessa on paljon hyviä puolia, mm. asiakaskontaktit. Toinen puoli taas on yhtä helvettiä. Suomessa on Matti Vanhasen (kesk) hallituksen jäljiltä voimassa ”Laki maahanmuuttajien erityistuesta 1192/2002” joka tuli voimaan 2003. Tällä lailla maahanmuuttajien yritykset vapautettiin veroista ensimmäisten toimintavuosien ajalta so. maahanmuuttajien omistamat yritykset ovat nauttineet verottamattomuuden etua (ks. Tuloverolaki 1360/2002, 92§ kohta 9.), verovapautta.  

Kantaväestöön kuuluvat pk-yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa kohtelussaan: veroa maksavan yrityksen on mahdotonta kilpailla hinnoittelussa veroa maksamattoman yrityksen kanssa. Perustuslain tasa-arvoista kohtelua koskeva pykälä ei koske suomalaisia.

ALV-verovapaus maahanmuuttajien yrityksille kestää jopa kymmenen vuotta, tai siihen asti kun maahanmuuttaja saa Suomen kansalaisuuden. Maahanmuuttajayrittäjät saavat myös starttirahaa aina kolmeen vuoteen asti lähes sata euroa päivässä, ja sekin on verotonta.

Suomalainen yrittäjä maksaa ALV:ia 24 prosenttiin asti minkä päälle tulevat tietysti muut verot ja pakolliset maksut.

Maahanmuuttajien veroetua nauttivia yrityksiä on noin kolmannes pk-yrityksistä. Kolmannes pk-yrityksistä ei maksa veroja. Ei olekaan vaikea ennustaa, että tänä ja ensi vuonna moni suomalaisomistuksessa oleva pk-yritys menee konkurssiin tai lopettaa. Hallitukselle se kyllä tulee yllätyksenä – kuten kaikki muukin minkä tavallinen tallaaja pystyy päättelemään ilman asiantuntija-apua.

(Sivuhuomautus: Verottomuusetua nauttivat Suomessa myös Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset ”avainhenkilöt” eli EU:n virkamiehet, pankkiirit sekä erinäisten instituutioiden työntekijät).

Suomalainen pk-yrittäjä eikä hänen perheensä myöskään saa toimeentulotukea, ei edes tarvitessaan. Yrittäjien pitää vaan hyväksyä riskit, tuumi arvojohtaja Sauli Niinistö (kok).

Tästä pääsemme sujuvasti aasinsillan kautta siihen

 

Miksi pk-yrittäjä ei työllistä?

Olettakaamme, että 24/7 hommaa painava pk-yrittäjä haluaisi palkata itselleen kipeästi tarvitsemansa työntekijän, jolle hän olisi valmis maksamaan 2000 € brutto.

Voidakseen maksaa tuon kaksi tonnia palkkaa, yrittäjän tulee ensin ansaita himpun verran alle 5000 €, jotta palkan maksaminen kaikkine sivukuluineen onnistuisi.

Tuon lisäksi pitää sitten tienata lisää ALV:iin ja muihin veroihin ynnä kaikenlaisiin pakollisiin maksuihin (erilaiset passit, kurssitukset, vakuutukset, tarkastusmaksut ja tarkastuksen tarkastamisen maksut joita EU-alueella piisaa – kuten maanviljelijät hyvin tietävät) ja jos meinaa itsekin syödä, vielä ihan helvetisti lisää.

Pk-yrittäjä tietää, että Suomen työttömyys- ja työllisyystilastot ovat enimmäkseen kirjanpitokikkailun tuloksia, ja että todellisuus on paljon karmeampi. Pk-yrittäjä tietää myös, että Rahaton ei osta. Jos maksavaa asiakaskuntaa ei ole näköpiirissä, on järkevämpää lopettaa toiminta kun vielä kykenee. EU-alueella ollaan viimeisimmän talous-, velka- ja finanssikriisin jäljiltä päästy kymmenessä vuodessa vasta ylittämään kriisisumaa edeltänyt nollaraja.

Edellä kuvatun kaltainen veropolitiikan ”dynaamisten vaikutusten” yhtälö on tuottanut lukemattomia suomaisessa omistuksessa olevia pk-yrityksiä, joiden omistaja nauttii 0-600 euron/bruttokuukausituloja. Suomalaiset pk-yrittäjät ovat tavallaan rinnastettavissa aktiivimallin uhreina rimpuileviin suomalaisiin työttömiin, jotka on ohjattu tekemään palkatonta työtä milloin minkäkin nimikkeen alla. Työttömällä vain on edes pieni mahdollisuus saada toimeentulotukea. Kela tietysti saattaa laukaista nk. kolmen kuukauden ansan, millä tarkoitetaan sitä että jos aktiivimallinen ehtoja täyttävä osa-aikatyötä tekevä työtön ei saa palkkaansa kolmen kuukauden kuluessa – työnantajahan saattaa olla itsestään riippumattomista syistä rahaton eikä kykene palkkaa maksamaan – työtön jätetään ilman peruspäivärahaakin, koska ”ehto ei täyty”.

Mutta Suomen hallituksen mukaan meillä on ”talouden nousukausi”.

 

Keltaiset liivit

Olen seurannut Ranskan Keltaisten liivien mielenosoitusten leviämistä Ranskasta Belgiaan ja Alankomaihin. Italian Viiden tähden liike näkyi tukkineen tukimielessä liikennettä rajalla. Saksassa kuohuu, samoin Isossa-Britanniassa.

Brysselissä yritettiin vallata parlamenttitalo. Kuinka sopivasti sattuikaan, että Strassbourgissa  muuan ”poliisin tarkkailussa oleva”, Allahu Akbaria huutanut, yli kahdestakymmenestä rikoksesta tuomittu maahanmuuttoteollisuuden tuonti ryhtyi ammuskelemaan! Päästiin kieltämään mielenosoitukset (Egypti on muuten kieltänyt keltaisten huomioliivien myynnin) ja julistamaan ”korkein uhka –tila”. Asiakirjaväärentäjä Jyrki Katainen (kok) tviittaili parlamenttitalon kellarista Strassbourgista riemuiten olevansa kavereineen turvassa sillä välin kun tavallisia ihmisiä ammuttiin kadulla. Europarlamentti ja komissio tulevat epäilemättä siihen tulokseen, että poikkeustilalain julistaminen EU:n laajuisesti on tarpeen. Parhaillaan luultavasti mietitään vain ilmoituksen sanamuotoja, että ei tarvitse sanoa meneillään olevan sodan EU:n ja jäsenmaiden väestön välillä. Eliitin ja kansan välillä.

Keltaiset liivit on julkaissut ”Kansan direktiivit” joka sisältää liian monta kiellettyä aihetta, kuten eron EU:sta ja NATOsta, pankkien palauttamisen palvelemaan kansantaloutta, mediamonopolien purkamisen ja uutisoinnin totuudellistamisen että suomalainen ”vastuumedia” siitä uutisoisi. Keltaiset liivit haluavat direktiiveissään Ranskan lopettavan hyökkäyssotiin osallistumisen, yksityistämisten lopettamisen sekä jo yksityistetyn omaisuuden kansallistamisen, veronkierron lopettamisen sekä ideologian poistamisen kouluopetuksesta. Monen muun kannatettavan asian ohella. Lukekaa itse vaatimuslista, ja ajatelkaa, ajatelkaa ihan itse.

Facebookiin näkyy syntyneen jo jokunen Suomen Keltaiset liivit –ryhmä, jotka keräävät jäseniä kiitettävää vauhtia.

Sisäistäkää tämä: edustuksellinen demokratia on hierarkia. Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin edunsaajaryhmät päättävät hierarkiassa, kenelle jaetaan ja keneltä otetaan.

 

]]>
41 http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265781-pakko-purkautua-mika-kaikki-tassa-maailmassa-vtuttaa-pk-yrittajyys-suomessa#comments EU Jälkidemokraattinen yhteiskunta Kansantalous Suomen hallitus Yrittäjyys Thu, 13 Dec 2018 12:29:21 +0000 Riikka Söyring http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265781-pakko-purkautua-mika-kaikki-tassa-maailmassa-vtuttaa-pk-yrittajyys-suomessa