Suomi, NATO ja Kreikka
Suomen NATO- ja EU-uskovaisten kaarti on olut ihmeissään
Kreikalle annettavien tukien ympärillä käydyssä keskustelussa. Asioita on
yritetty oman lujan uskon puitteissa selittää parhain päin, oli
vasta-argumentti ollut miten selvä ja kiistaton tahansa. Mutta niinhän elämä uskovaisella
menee. Kun tosiasiat ja todellisuus ovat ristiriidassa, on todellisuus väärä.
NATOon liittymiseksi esitetty keskeinen argumentti on
toistuvasti ollut oletettu Venäjän uhka. Tukea saataisiin NATOlta tarvittaessa,
sillä sopimuksen 4. artikla edellyttää, että jäsenvaltiot aloittavat
välittömästi yhteistyön, jos jokin jäsenmaa kokee koskemattomuutensa tai turvallisuutensa
uhatuksi. Tosin kukaan ei ole kertonut, miksi ihmeessä Venäjä uhkaisi Suomea.
Miten tämä liittyy Kreikkaan?
Kreikan puolustuspolitiikan tärkein
uhkakuva on, että NATO-maa Turkki hyökkää NATO-maa Kreikan kimppuun. Tämän takia
Kreikka on hankkimassa 400 panssarivaunua NATO-maa USAsta ja 600lla miljoonalla eurolla
sotalaivoja NATO-maa Ranskasta torjumaan NATOn uhkaa. Näin siis NATO-maa. Ja mielessä se 4. artikla.
Miten tämä liittyy Suomeen?
Suomi on osallistumassa toistaiseksi tuntemattomalla
summalla oletettuun Kreikan talouskriisiin. Tosiasia kuitenkin on, että Kreikan
talous ei varsinaisesti ole kriisissä. Kreikka on ökyrikas maa. Maailman
tavarakaupasta, esimerkiksi, pääosa kulkee meritse, ja maailman
kauppalaivastosta noin 20 % on kreikkalaisessa omistuksessa. laivaston arvo on
suurempi kuin koko Suomen teollisuuden. Mistään rutiköyhästä ”täivaltiosta” ei
siis ole kyse – päinvastoin kuin on Suomen kohdalla laita. Onhan Suomi
varsinaisista valtioista koko EUn köyhin. Kreikan ”talousongelmat” ovat sisäpoliittisia tulonjako-ongelmia. Lehtitietojen mukaan Kreikan valtion perimättömät verosaatavat kattaisivat koko kriisivajeen.
Mistä siis tuissa on kyse?
Jo nyt EKP on ostanut Kreikan velkakirjoja suuremmalla
summalla, kuin koko EVVRn suunniteltu tuki. Miksi siis EVV(K/R)? Ongelmana on
RAHA. Kun EKP.n ostamat velkakirjat kuoleentuvat, markkinoilta häviää rahaa. Tämä
taas johtaa väistämättä talouden hidastumiseen ja mahdollisesti jopa
taantumaan. EKPn toiminta on siis yksiselitteisesti ollut virhe. Sen sijaan,
kun Vakuusrahasto antaa budjettinsa pankkitukena ranskalaisille ja
saksalaisille suurpankeille, pysyy liikkeessä olevan rahan määrä suhteellisen
vakaana (jos pysyy), ja markkinat jatkavat menoaan.
Kyse siis on puhtaasti pankkituesta. Suomessa kuitenkin
käytetään orwellilaista nyyspiikkiä, ja puhutaan ”pääomittamisesta”. Tätä
täysin virheellistä termiä käytetään, koska 90-luvun sekoilujen takia sana ”pankkituki”
on poliittisesti yhtä epäkorrekti kuin vaikkapa ”mustalainen” tai ”neekeri”. Englanninkielinen ”re-capitalization” kertoo kaiken.
Täytyykin muistaa, että Kreikan ”ongelmaksi” mainittu
kyvyttömyys maksaa velkojen pääomaa pois on asiantuntematonta satuilua. Yksikään
pankki ei hyödy mitään siitä, että velallinen – olkoon luonnollinen henkilö,
yritys tai valtio – maksaa velkansa pois. Päinvastoin, se on rahalaitokselle
ongelma. Se on ongelma myös kansan- ja maailmantaloudelle. Kuoletettu pääoma vähentää liikkeessä olevan rahan määrää. Pankit hyötyvät siitä, että velallinen maksaa korot. Mitä korkeampi
korko on, sitä parempi. Toisaalta valtiota, tässä Kreikkaa, ei edes pysty
pakottamaan maksamaan pääomaansa pois, paitsi asevoimin, miehittämällä maa.
Lopputulos eduskunnan päätöksestä ”tukea Kreikkaa” onkin,
että suomalaiset veronmaksajat auttavat NATO-maata varustautumaan NATO-maan
hyökkäyksen varalta, ja joutuvat siksi tinkimään oman isänmaansa
puolustuksesta. Tätä pyritään siis NATO-uskovaisten taholta nyt paikkaamaan
vaatimalla NATO-jäsenyyttä.
Kreikan ja kreikkalaisten mollaaminen ihmetyttää muutenkin. Kun Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön vuonna 1981, Suomi eli vielä synkintä KGB-aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
KGB-aika???
Ilmoita asiaton viesti
Et huomannut mitään? Tiitisen listaa odotellessa… : D
Ilmoita asiaton viesti
Huomasin paljonkin. Miten Tiitinen liittyy asiaan? Ja mikä ihmeen KGB-aika? Jätä arvoitukset ja puhu asiaa. Jos sitä on.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan sitä, että vuosi 1981 oli todellakin synkintä KGB-aikaa. Kekkosen seuraajan valinta hoidettiin Valentin Kossovin ja muiden vakoojien toimesta julkisuudelta piilossa. Suomalaisia ilmiantajia käytettiin Puolassa sikäläisen vastarinnan kukistamiseen. Tiitisen listan julkaiseminen näyttäisi olevan ainoa tapa pestä jälkipyykki tuolta ajalta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkoitan sitä, että vuosi 1981 oli todellakin synkintä KGB-aikaa. Kekkosen seuraajan valinta hoidettiin Valentin Kossovin ja muiden vakoojien toimesta julkisuudelta piilossa.”
Minä kun aikalaisena ihan elin siinä luulossa, että Koivisto voitti vaalit.
Ja Suomi ei ole Puola.
Ilmoita asiaton viesti
Siellähän se ongelman ydin tuli esiin josta ei hallitus tai edes oppositio puhu.
Rahansyntymekanismi eli mistä raha tulee ja mihin se päätyy lopulta!. Aina… takaisin Pankkiin.
http://ebolakani.blogspot.com/2011/10/se-ei-voi-to…
Ilmoita asiaton viesti
Blogikirjoituksessasi on kansantaloustieteen kannalta pari oleellista virhettä:
1) Pankeilla ei ole monopolia luoda rahaa. Itse asiassa jokainen, joka lainaa jollekulle tai jollekin rahaa, luo sitä. Kun sinä menet kaveriesi kanssa kapakkaan, jonka omistajan tunnet, ja lupaat maksaa hipat ”ensi viikon tilistä”, olet luonut rahaa. Kun sitten maksat lainapääoman pois, raha lakkaa taas olemasta.
2) Yksikään pankki ei halua, että lainan pääoma maksetaan pois. Näin siksi, että a) siitä ei ole pankille mitään hyötyä ja b) tuo pääoma lakkaa olemasta. Pankki haluaa, että lainasta maksetaan korkoa. Mitä enemmän jamitä kauemmin, sitä parempi.
3) Tässä järjestelmässä talous voi toimia ja toimii. On toiminut jo arviolta ainakin 40 000 vuotta, ja toiminee tulevaisuudessakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus ei ole minun!.
1. Mutta eikö tämä ”ensi viikon tili” kuitenkin juonna juurensa sinne Pankkiin.
2. Ei tietenkään.
3. Tämä järjestemä toimii niin kauan, kun on uusia velanottajia.
Ilmoita asiaton viesti
1. Mutta eikö tämä ”ensi viikon tili” kuitenkin juonna juurensa sinne Pankkiin.
Ei.
3. Tämä järjestemä toimii niin kauan, kun on uusia velanottajia.
Järjestelmä ei edellytä uusia velanottajia – miksi edellyttäisi?
Ilmoita asiaton viesti
”1. Mutta eikö tämä ”ensi viikon tili” kuitenkin juonna juurensa sinne Pankkiin.
Ei.
3. Tämä järjestemä toimii niin kauan, kun on uusia velanottajia.
Järjestelmä ei edellytä uusia velanottajia – miksi edellyttäisi?”
1. Mistä raha sitten saa alkunsa?.
3. Ei ehkä uusia velanottajia, vaan ennemminkin uutta velkaa.
Ilmoita asiaton viesti
”3. Tämä järjestemä toimii niin kauan, kun on uusia velanottajia.
Järjestelmä ei edellytä uusia velanottajia – miksi edellyttäisi?”
3. Ei ehkä uusia velanottajia, vaan ennemminkin uutta velkaa.”
Miksi ihmeessä järjestelmä tarvitsisi uutta velkaa toimiakseen?
”1. Mistä raha sitten saa alkunsa?.”
Tämä on ”ongelma”, joka tuntuu olevan hämärän peitossa jopa sekä ”Sailaksen jengillä” että poliittisella johdollamme – saati sitten äänestäjäkunnan valtaosalla, joille valtiovalta oikeasti kuuluu. Asia ei ole kuitenkaan kovinkaan monimutkainen:
Jo meitä alkeellisemmat kädelliset harjoittavat ”kauppaa”, palveluja suoritetaan palkkiota vastaan. Tämä on koko ketjun alku.
Rahan alku on ongelmaton. Tuo ”kauppa” oli alkuaan hetken tapahtuma. Kun sitten joku ehdotti, että ”maksan huomenna”, oli järjestelmä luotu. Toimivuus perustui siihen, että voitiin luottaa tuohon ”maksan huomenna” -lupaukseen. Kyse on siis luottamuksesta, josta mediakin jatkuvasti toistavat.
Kun tälle ”kahden kaupalle” syntyi sosiaalinen takaus, alkoi järjestelmä toimia ”mai vööd is mai pond” -periaatteella. Sosiaalinen kontrolli takasi lupauksen pitävyyden. Kun tapahtumien aikaväli piteni, tarvittiin väline, jolla lupaus voitiin todentaa. Tämä mahdollisti myös lupauksen siirtomahdollisuuden. Kun samalla sitten luovuttiin vaihdannan sitomisesta tietyyn vaihtotavaraan, ”kauppa” irtosi suorasta vaihdannasta. Lupauksen ”digitalisoiminen” loi tarpeen abstraktille vaihdannan välineelle, jolloin syntyi raha. Lupaus voitiin jakaa osiin.
Itse raha on vanha ilmiö, se tunnetaan jo kivikaudelta. Tuolloin rahana käytettiin mm. kaurikotiloita. Rahan idea on, että sillä itsellään ei ole reaaliarvoa; setelin arvo on suurempi kuin paperin, jolle se on painettu. Samoin kaurikotilolla ei ollut muuta arvoa, kuin sen käyttö vaihdannassa. Rahan mentaali luonne paljastuu ehkä parhaimmin Jap-saarten rahassa, josta kuva: http://4.bp.blogspot.com/-9tOva7OBV6U/TexJUzLsCyI/…
Mitä isompi ”limppu”, sitä enemmän ostovoimaa.
Raha saa siis alkunsa vaihdanna tarpeesta ja sen käytännön helpottamisesta. Raha on edelleen sitä, ja vain sitä: Sosiaalisesti taattu lupaus siitä, että sillä saa jotain. Kun tuo lupaus lakkaa – kuten niin usein on maailmassa käynyt (esimerkiksi Kolmannen valtakunnan romahdettua), ja joidenkin yhteisöjen raha tullut arvottomaksi – myös kyseinen raha lakkaa olemasta rahaa. Näin on käynyt onneksi myös Jap-saariston rahalle.
Ilmoita asiaton viesti
Esität Jouko kovin vähättelevän näkemyksen Kreikan talousongelmien syvyydestä. Olen silti pitkälti samaa mieltä loppupäätelmistäsi, mikä koskee Suomen osuutta tässä kuviossa.
Ilmoita asiaton viesti
Vähättelevä???
Ilmoita asiaton viesti
”Tosiasia kuitenkin on, että Kreikan talous ei varsinaisesti ole kriisissä. Kreikka on ökyrikas maa. Maailman tavarakaupasta, esimerkiksi, pääosa kulkee meritse, ja maailman kauppalaivastosta noin 20 % on kreikkalaisessa omistuksessa. laivaston arvo on suurempi kuin koko Suomen teollisuuden. Mistään rutiköyhästä ”täivaltiosta” ei siis ole kyse – päinvastoin kuin on Suomen kohdalla laita. Onhan Suomi varsinaisista valtioista koko EUn köyhin. Kreikan ”talousongelmat” ovat sisäpoliittisia tulonjako-ongelmia. Lehtitietojen mukaan Kreikan valtion perimättömät verosaatavat kattaisivat koko kriisivajeen.”
Em. seikat eivät ole nopeasti muutettavissa verotuloiksi ja ne eivät ole Kreikan valtion omaisuutta. Ennenkuin mainitsemasi ”ongelmat” ovat verotuloina Kreikan valtion kassassa, on suuri osa tulopohjasta karannut ulos Kreikasta.
Viittaukseni vähättelevä johtuu siitä, ettei Kreikan ongelmiin ole yksiselitteistä ratkaisua. Siihen tarvitaan Kreikan kulttuurin muuntautumista ja velkasaneerausta. Nämä eivät kuitenkaan ole mahdollisia, ennenkuin euromaat muuttavat suhtautumistaan kriisinhoitoon,
Ilmoita asiaton viesti
”Em. seikat eivät ole nopeasti muutettavissa verotuloiksi”
Perimättömät verot ovat muutettavissa perityiksi veroiksi perimällä ne. Kreikka ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan.
” Ennenkuin mainitsemasi ”ongelmat” ovat verotuloina Kreikan valtion kassassa, on suuri osa tulopohjasta karannut ulos Kreikasta.”
Kreikan ”tulopohja” katoaa ”ulos”, jos lainsäädäntö sen sallii. Niin katoavat kreikkalaisetkin. Siinäpähän sitten katoaa koko ongelmakin. Kyllä se niin nyt vain on, että kansallisvarallisuus on kansallisvarallisuutta, eikä ole Kreikan valtiota ilman kreikkalaisia ja kreikkalaisten omaisuutta.
”Viittaukseni vähättelevä johtuu siitä, ettei Kreikan ongelmiin ole yksiselitteistä ratkaisua. Siihen tarvitaan Kreikan kulttuurin muuntautumista”
En edelleenkään tunnista vähätelleeni mitään. Totesin tosiasiallisen tilanteen. Totta puhut Kreikan hallintokulttuurista. Maksamattomien verojen paneminen perintään olisi oiva muutos. Kreikan todelliset ongelmat ovat sisäpoliittisia, eivät taloudellisia.
” ja velkasaneerausta.”
Velkasaneerausta ei tarvita. Yksikään pankki ei ole hakenut tai hakemassa pääomiaan pois. Niin kauan, kun Kreikka maksaa korot lainoistaan, kaikki menee kuin ennenkin. Ongelman ydin on lainanantajapankkien kassavarantovelvoitteen ”lirahtaminen”, ei Kreikka.
” Nämä eivät kuitenkaan ole mahdollisia, ennenkuin euromaat muuttavat suhtautumistaan kriisinhoitoon,”
Jos ne viisi maata, jotka nyt ovat ”tukemassa Kreikkaa”, hoitavat Kreikan sisäpoliittiset talousongelmat, miksi ihmeessä kreikkalaiset itse tekisivät mitään? Jos minä vapaaehtoisesti ja nimenomaisesti tarjoudun maksamaan sinun velkasi, miksi ihmeessä sinä niitä maksaisit? lisäksi, kun viidestä kaksi on saajana (Ranska ja Saksa), maksajia jää todellisuudessa vain 3. Näistä kolmesta yksi on siis koko EUn köyhin kansantalous, Suomi – ja suomalaiset veronmaksajat.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys on myös Suomen hallintokulttuurista. Eurooppalaiset vapaudet ja yhteistyö olivat 1970-luvulta lähtien Kreikalle mahdollisuus, mutta Suomen johdolle vain uhka. NATOsta nyt puhumattakaan.
Erkki Liikasen, Paavo Lipposen, Pertti Salolaisen ja monen muun takinkääntö 1990-luvun alussa ei ollut yksinkertaisesti uskottava. Suomen vanhoihin kaavoihin kangistunut lehdistö pyrki parhaansa mukaan mustamaalaamaan pääneuvottelija Theodoros Pangalosta Suomen jäsenyysneuvotteluissa. Ihmisille on voinut jäädä jotain hampaankoloon
Ilmoita asiaton viesti
Kerropa nyt vielä, miten tämä viestisi liittyy keskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti