jheyno Gutta cavet lapidem - non forte, sed saepe cadendo

Kansantaloutta ilman kyyneleitä XII – lisää rahasta ja sen toiminnasta

  • sin: rahan määrä, pun: rahayksikön arvo
    sin: rahan määrä, pun: rahayksikön arvo
  • pyramidivirhe
    pyramidivirhe

 

 

Pari yleistä lisähuomiota kirjoitussarjaan:

 

Ensinnäkin, raha on hyödyke, siinä kuin mikä muu tahansa; videopeli, lääkäripalvelu tai papin antama rippi, voipaketista puhumattakaan. Kaikkia näitä luonnehtii markkinoiden mittakaavaetu-todellisuus, ”tukkualennus”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mitä suurempi keskittymä rahaa, sitä pienempi keskittymässä olevan rahayksikön ostovoima. Käytännössä: se, että omaisuus kasvaa 10 miljardista 100 miljardiin (vrt. Bill Gates n. 550 mrd US§) Ei tarkoita ostovoiman, ”rikkauden” kymmenkertaistumista, vaan huomattavasti vähemmän, juuri mittakaavaedun takia. Käytännössä tämä johtuu siitä, että tällaisen omaisuuden haltija joutuu (voi) maksaa tuotteista yli kymmenkertaisen hinnan ilman, että tuote olisi 10 kertaa ”parempi” kuin se, mihin aiemmassa vaiheessa varallisuus, ostovoima, riitti.

 

 Oheinen surkea piirros, jossa sininen kuvaa rahan kertymää ja punainen sen ”arvoa”, ostovoimaa, on voimassa heti ensimmäisestä ”simpukasta” alkaen. Käyrä kaartuu sitä kauemmaksi lisäystä kuvaavasta suorasta, mitä suurempi rahamäärän kasvu on. Lopulta punainen käyrä kääntyy alaspäin, johtuen rahan luonteesta, ja yksikön arvo alkaa laskea, kun lisärahaa kerääntyy. Tästä johtuen viereinen hypoteettinen kuvio, jossa on esitetty olemassa olevan rahan määrä verrattuna ”reaaliseen” rahaan, ostettavan määrään, ei ole todellinen.
 

Käytännössä tämä tarkoittaa paradoksaalisesti sitä, että ”suurin rahakasa” alkaa lisää kasvaessaan menettää reaalista arvoaan, merkitystään markkinoilla. Seuraus on, että tosiasiassa liikkeessä olevan (!) likviditeetin määrä aina vastaa tarjolla olevien tavaroiden ja palvelujen määrää markkinoilla lisättynä, rahan siirtomekanismien nopeudesta riippuen, inflaatiovaralla. Nykyisellään tuo inflaatiovara liikkuu noin 10 % tietämissä.

 

Nykyinen kehitys, joka kasvattaa tulo- ja omaisuuserot näennäisesti suuremmiksi kuin mihin tavaroiden ja palvelujen tarjonta (ml. finanssiobjektit) kykenee vastaamaan, johtaa rahamarkkinoiden ongelmiin. Tuloksena on tilanne, jossa, johtuen ”inflaationvastaisesta taistelusta”, suuret rahakeskittymät jäävät liikkeessä olevan rahan ulkopuolelle. Näille pääomille pitäisi kuitenkin saada tuotto, toisin sanoen ne pitäisi saada kiertoon, mutta hintavakauden ylläpidon takia kysyntää ei ole. Tämä taas johtaa markkinatilanteeseen, jossa keskuspankin asettama viitekorko lähenee nollaa, toisin sanoen pankeille, rahalaitoksille ja eräille valtiontalouksille tarjotaan rahaa korvauksetta, ilmaiseksi, nollakorolla. Kysyntää ei kuitenkaan ole, jonka seurauksena pankkien ja rahalaitosten tuottovaatimukset eivät täyty ja niiden talous alkaa horjua. Tilannetta pahentaa se, että pankkien taloutta paikataan julkisella rahalla, joka taas vain lisää tuota kierrosta poissa olevaa potentiaalista ostovoimaa.

 

On selvää, että tämä kierrosta poissa olevan ostovoimapotentiaalin ylläpitäminen johtaa siihen, että se jossain vaiheessa purkaantuu. Mitä kauemmin se kestää, sitä katastrofaalisemmat seuraukset sillä tulee olemaan.

Paras analogia esittää kehitys kyyneleittä on vesi. Raha on kuin veden kierto maapallolla. Vettä sataa pelloille, jossa se ravitsee kasveja (taloutta) ja ylimääräinen vesi valuu mereen, haihtuakseen ja sataakseen uudelleen pellolle. Aivan sama vesi (raha) siis kiertää ja ylläpitää taloutta. JOS vettä sataa liikaa, enemmän kuin kasvit pystyvät kuluttamaan ja pellon viemäröinti hoitamaan pois (inflaatio) pelto vettyy ja sato tuhoutuu. JOS vettä sataa liian vähän, osa sadosta tuhoutuu ja pelto kuivuu tuottaen seuraavalla kerralla entistä pienemmän sadon (deflaatio). Optimi olisi, että vettä sataisi juuri täsmälleen se määrä, mitä tarvitaan (hintavakaus), mutta käytännössä se on mahdotonta, sillä sademäärää. (ihmisten ostokäyttäytymistä) ei kyetä kyllin tarkasti kontrolloimaan. Sademäärän (inflaation) lisääntyminen siten, että pellon viemäröintiä parannetaan, lisää paitsi satoa, myös satojen kertoja, joten kokonaissato kasvaa.

 

Analogia ei ole paras mahdollinen, mutta ajaa tässä asiansa, kun pidetään mielessä, että kyseessä on nimenomaan analogia.

 

Lyhyesti:           Rahaa on siis liikenteessä AINA sen arvosta, mitä taloudessa on ostettavana tavaroita ja palveluita + inflaatiovara.

                             Inflaatio oikein hyödynnettynä on kansantalouden tärkeimpiä moottoreita

                             Inflaationvastainen taistelu ja keskuspankin valvoma hintavakaus on AINA haitaksi taloudelle

                             Inflaatio on aina kuluttajalähtöistä, toisin sanoen palkka- ja sosiaalietuuksien korottamisen surausta, mikä on toimivan markkinatalouden perusta

                             Ainoa ihmisryhmä/taloussektori, joka kokonaisuutena kärsii inflaatiosta, on suurilla (!) käteissummilla toimiva rikollinen talous, nk. musta raha.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Näkisin että rahaa on liikkeellä sen verran kuin omistajat ovat valmiita "kanittamaan" omaisuuttaan:

http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207699-p...

Kiertonopeudella ei normaalioloissa ole suurta merkitystä, vasta jos inflaatio lähtee ns. lapasesta.

Toimituksen poiminnat