jheyno Gutta cavet lapidem - non forte, sed saepe cadendo

Maanpuolustuksesta ilman kyyneleitä III – Suomalainen taktiikka

Taktiikka (τακτική) on oppi taistelun voittamisesta. Suomen puolustusvoimien ratkaiseva ongelmanasettelu on käytettävä taktiikka. On selvää, että vanhanaikainen suursotien rintamalinjataktiikka selustoineen ei vastaa modernin taistelukentän olosuhteita. Lisäksi aseellisen taistelun tukena ja ohella toimiva infrarintama on saanut entistä selvästi monipuolisemman ja merkittävämmän roolin.

 

Modernin taistelukentän toimiva taktiikka löytyy analogiana niistä sodista, joita parhaillaan käydään Lähi-idässä ja Euroopassa, ei menneisyydestä. Afrikan soda tovat edelleen perinteisen heimosotarakenteen varassa, eivätkä sovellu malliksi kehittyneen teollisuusvaltion ja sen kansanvaltaisen oikeusjärjestelmän puolustamiseen. Suomella ei yksinkertaisesti (onneksi ?) ole sitä sosiaalista ja vallankäytöllistä yhteiskuntarakennetta, joka on Afrikan sotien perustana.

 

Organisaatio

 

Modernin sodankäynnin keskeinen toimija on piensolu, eivät massa-armeijat. Toisaalta suomalaisen taktiikan voi edelleen perustaa viime sotien peruskokemukseen; vastustajan voimien ahtamiseen mahdollisimman pienelle alueelle ja niiden pikkominen osiin, jotka eivät kykenen itsenäiseen toimintaan – modernisoitu mottitaktiikka. Muita mahdollisuuksia Suomella ei oikeastaan ole.

 

Suomalaisen taktiikan perustana tulee olla pienyksikkö. Taisteluosastojen perustana tulee olla taistelijapari, jollaisen pari muodostaa ryhmän. Koko organisaatio on siis periaatteessa pienennettävä puoleen perinteisistä yksilöistä koostuvaksi. Aselajien alueellisen ja paikallisen yhteistyön merkitys on ratkaiseva.

 

Taktiikan perustana tulee olla poistetun sotilasläänijaon palauttaminen ja näille annetut itsenäiset tehtävät, joiden toteuttaminen ei välttämättä vaadi kiinteää päämajajohtoa. Sotilasläänien toiminnan tulee perustua itsenäiseen, ennakkoon suunniteltuun strategiseen tavoitteeseen, jota voidaan jatkaa muista sotilaslääneistä riippumatta.

 

Asevelvollisuus

 

Taistelujen käymisen ja johtamisen kannalta on tärkeää, että ensiksikin joukkoja on tarpeeksi. Tätä varten, ja kansanvaltaisen oikeusvaltion puolustamisen motivoinnin vuoksi, on asevelvollisuus laajennettava koskemaan myös naisia. Tässä tilanteessa voidaan luoda periaatteessa ”osa-aikaluonteinen” vakituinen taisteleva armeija, jonka koko tarvittaessa nousee jopa 900 000:een. Nykysodalle vieraasta jaosta "siviilehin" ja "sotilaisiin" on avoimesti luovuttava myös käytännön tasolla.

 

Armeijan toimivuuden edellytys on toimiva huolto ja jokaiselle riittävä aseistus, jonka käyttöön on pätevä koulutus. Tämän edellytys on luopuminen eripituisista palvelusajoista koulutusaikana, ja asevlevollisuusaika on nostettava vuoteen. Tämä vuosi on käytettävä tehokkaasti, normaalia lähitaistelukoulutusta on annettava niin tehokkaasti, että sitä pystytään yksilötasolla ylläpitämään kertausharjoituksin.

 

Koulutus on annettava pienvaruskunnissa, joita on ympäri maata, ja aseistusta ja tarvikkeita on varastoitava tasaisesti ympäri maata nopeaa käyttöönottoa varten. Kasarmien ja varikoiden keskittäminen ”säästösyistä” on sotilaallista itsemurhaa, joka antaa mahdolliselle viholliselle vain helppoja ja taloudellisen suuria maaleja. Taktiikan perusteena on oltava strateginen ajattelu, jonka pohjalta puolustus tekee hyökkäämisen ja jopa sen onnistumisen niin kalliiksi, etteivät saavutetut strategiset tai taloudelliset edut vastaa kustannuksia.

 

Taistelu

 

Normaalin kenttäkoulutuksen lisäksi armeijan on kehitettävä asutustaajamataistelutaitoja. Tähän tarkoitukseen on luotava koulutuskasarmi, joka vastaa suomalaisen asutuskeskuksen rakennetta. Koulutusalueella kaupunkitaistelu- ja tuhoamiskoulutus on saatava jokaisen asevelvollisen perustaidoksi siinä kuin maastotaistelukin.

 

Yksi taktiikan toimivuuden edellytys on viestintä. Langaton viestintä on nykysodassa ongelma, jota ei ”vinoissa sodissa” ole tullut esiiin. Kun korkean teknologian armeija iskee beduiiniheimon kimppuun, on tilanne aivan toinen kuin silloin, kun kaksi korkean teknologian armeijaa käy toisiaan vastaan. Ensimmäisenä sortuu langaton viestintä. Sen häidintä on nykyisin niin helppoa, että käytännössä laajamittainen langaton viestintä lakkaa. Toinen mahdollisuus on, että se jätetään häiritsemättä, koska se johtaa myös omien viestiyhteyksien katkeamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että poulustusvoimjien on kehitettävä tehokas sähköverkkoa hyväksi käyttävä sähköinen viestintäjärjestelmä. Laitteisto ja teknologia on, sitä vain ei ole hyödynnetty.

 

Taisteluvälineiden osalta on keskityttävä paitsi laatuun, myös huoltovalmiuteen. Aseistuksenp pitää olla halpaa ja tehokasta, mutta myös mahdollisimman pitkälle kotimaista. Erityistä huomiota pitää kiinnittää suojautumiseen sekä ballistiikalta että tekniseltä uhalta. Erityinen asema on tutkasuojautumisella, jossa meillä kehitettyjen ja kehitteillä olevien häivemaalien arvo on korvaamaton. Kotimaisen aseteollisuuden kehittämiseen tulee sijoittaaa riittävästi. Esim. tutka- ym. ohjattujen pienohjusten valimistaminen ja kehittäminen kotimaassa on mahdollista jo nykyisellä taitotiedolla, ja sitä pitää edelleen vahvistaa.

 

Kybersota

 

Suomalaisen puolustustaktiikan keskeinen osa on myös tietoverkon suojaaminen. Tässä on keskeistä päästä irti ulkomaisista perusohjelmista ja keskittyminen kotimaisten, avoimeen lähdekoodiin perustuvien, perusohjelmistojen kehittämiseen ja vahvaan salaamiseen, jonka murtaminen ylittää onnistumisen edut. Mikään salaus ei ole varma, kyse on vain murtamsieen käytetystä ajasta ja resursseista. Hyvä esimerkki menetetyistä mahdollisuuksista on Wizard-ohjelmiston kehityksen ”vaimentaminen” ulkopoliittisista syistä.

 

Propagandasodassa on sekä rauhan että sodan oloissa pitäydyttävä viime sotien periaatteisiin: kaikki informaatio on totta, jos ei voi kertoa totuutta, ei kerrota mitään. Vihollisestakaan ei saa antaa perättömiä tietoja eikä vihollista saa loukata tai epäinhimillistää. Tämä strategia paitsi tukee omaa taistelumoraalia, heikentää sitä vastapuolella.

 

Suomalaisella taktiikalla ja suomalaisella strategialla Suomea pystytään tehokkaasti puolustamaan sekä ennaltaehkäisevästi että tositilanteessa. Suora liittoutuminen muiden kuin muiden Pohjoismaiden kanssa, edellyttäen, että nämä sitoutuvat samaan ”pohjoismaiseen puolueeettomuuteen” on tehokkain keino pitää Pohjola suurvaltojen konfliktien ulkopuolella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Viimeisessä kappaleessa tarkoitit varmaankin: Muiden Pohjoismaiden kanssa.

Eiköhän taktiikkaa ole koko ajan muutettu esittämääsi suuntaan, varuskuntien ja varikkojen hajauttamista eli nopean toiminnan mahdollistamista tai tuota omaa puolustusvälineiden ja ohjelmistojen omatuotantoa lukuun ottamatta. Kuukausien varoaikoja ei enää ole, jos suurvalta hyökkääjä haluaa yllättää pienvallan.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Tätä varten, ja kansanvaltaisen oikeusvaltion puolustamisen motivoinnin vuoksi, on asevelvollisuus laajennettava koskemaan myös naisia."

Laitetaanko lapset päiväkotiin ja äidit rintamalle puolustamaan valtiota?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno
Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Koska mielestäni maanpuolustuksen tärkein tehtävä on suojella siviilejä, naisia ja lapsia. Pelkän valtion takia ei välttämättä kannata käydä sotaa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #7

Ja sitten, jos "maanpuolustus" epäonnistuu, naiset kuuluvat voittajille?

Maanpuolustuksen motiiveista olen kirjoittanut osassa I.

Jouni Nordman

Suomen kannattaisi suoran mallintaa Afkaani taistelujen taktiikka, jossa nimen omaan se tieto että maavoimien helposti vallata, mutta sen hallitseminen on tuskallista ja ruumiissa tuottava. Eli tekemällä itsestään epämieluisan, tekee myös sen että toinen mieluisat neuvottelee.

Sillä jos tietä maassa olevan 50000 koulutettua räjähdeasiantuntiaa, sekä näitä koulutettu johtamisjärjestelmä, jossa koko organisaation ainoa tehtävä on tuhota yksi sieltä ja toinen tuolta, luo sellaisen ympäristön jossa valloittaja ei koskaan voi liikkua turvallisesti.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Juuri näin. Kuten totesin, "vinojen sotien" antama kuva sissitaktiikasta on harhaanjohtava, kun puhutaan kahden edes suunnilleen samalla tasolla olevan armeijan konfliktista.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Jokainen voi tsekata, kuinka hyvin afgaanien taktiikka puree. Kouluttamattomat hölmöt haahuilevat pimeässä vuoristossa, kun taistelukopterit tekevät porukoista jauhelihaa kilometrien päästä konetykkeineen ja ohjusten voimalla. Jos tämä ei vielä riittänyt, kilometrien korkeudessa lentävä lentokone tykittää lisää. Haahuilevat eivät koskaan saaneet tietää, mikä iski. Olalta-ammuttavat ohjukset eivät ulotu kilometrien päähän, niitä vastaan on torjuntakeinoja eikä niitä ole saatavissa kuin rajoitetun alkuajan.

Kun länsijoukot lähtevät pois maasta, täysin voipuneet elossa olevat resupekat ryömivät esiin loukoistaan, joissa ovat eläneet 10 - 15 vuotta. Länsimaiden talous on tällä välin kasvanut ja bkt noussut. Voi olla, että länsimaisten 90-vuotiaiden ainoa ongelma on, että viitsisikö tänään lähteä zumba-tunnille vai kävisikö kylpylässä. He eivät edes tiedä, mitä jossain taka-Hikiällä tapahtuu. Resupekkojen ongelmat pyörivät tautien, ruoan ja puhtaan juomaveden kanssa. Harva näkee edes varhaista keski-ikää.

Resupekat huutelevat kivikaudelle pommitetussa maassaan iskulauseita ja varovat enää uudelleen ärsyttämästä ketään. Iskulauseet eivät pahemmin kiinnosta ketään ja jos lännen oppi ei mennyt perille, länsimaat tulevat uudelleen. Ja taas lännen talous kasvaa, kun pääsee kokeilemaan uusia aseita resupekkoihin.

En itse viitsisi ottaa lainkaan mallia Afganistanista tai muustakaan vastaavasta paikasta. Nykysodankäynti takaa sen, että kevyesti aseistetut haahuilijat paljastetaan ja tapetaan niin kaukaa, että sitä ei voi sanoa sodankäynniksi vaan teurastukseksi. Heynon malli sodankäynnistä ei ole tavoiteltava asia, vaan surkea ja vääjäämätön seuraus murskaylivoiman edessä. Mitä tärkeämpi kohde, sen varmemmin valloittajavaltio sen ottaa haltuunsa. Tsetsenia on tästä hyvä esimerkki. Venäjä tuli, näki, ja koki karvaita tappioita, mutta voitti.

Sissisodankäynnissäkin tulee saada jatkuvaa tiedustelutietoa, huoltoa ja raskaan aseistuksen apuja tarvittaessa. Käytettävissä oleva ilmatuki on äärimmäisen tärkeä. Jokaisen kannattaa miettiä, mikä taho pystyy nämä takaamaan, jos Venäjä sattuisi hyökkäämään Suomeen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193656-maan...

Sille, että tunnet olevasi "afghanistanilaisten resupekkojen" tasolla, en voi mitään.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Ymmärtäisin afgaanitaktiikan ja muut sissisodan voitokkuuteen vannovat jos olisi jotain näyttöä siitä että sellaiset todella pitää miehittäjän pois. Todellisuus on kuitenkin toista. Siellä ne miehittäjät Afganistanissa ja Tsetseniassa vielä mellestää ja jos paikallisilla sisseillä nyt jotain vaikutusta niin ainakin aseteknologia suojauksineen kehittyy.

En muutenkan jaksa vakuuttua niiden puheista joiden mielestä pitäisi kiltista antaa vihulaisen vallata maa ja sitten kipittää metsiin leikkimään sissiä. Jättämään siviiliväestö miehittäjän kostotoimien ja pakkosiirtojen armoille.
Sissitaktiikalla on kyllä käyttöä pienenä osana muuta maanpuolustusta mutta sillä ei ihmmeitä saada aikaan. Maanpuolustuksen uskottavuuteen kun kaikissa olosuhteissa estää vihollista hyödyntämästä maa-alueiden lisäksi merialueita ja ilmatilaa. Jos se pettää niin puolustus ei ole uskottava vaan epäonnistunut. Vihollinen kykenee siis saavuttamaan tavoitteensa joka ei välttämättä ole ollenkaan koko maan pysyvä miehittäminen.

Nykypäivän sisseiksi voidaan laskea myös tsetsenian mustat lesket ja Afganistanin lapsi-itsemurhapommittajat. En ainakaan itse haluaisi rakentaa maanpuolustustamme sellaisten varaan.

EIkä se sissitaktiikka näytä vielä purreen edes luovutetuilla alueillamme, vaan rauhallista on rajan takana.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193656-maan...

Taisinpa tuossa blogikirjoituksessa jo jotain kaupunkitaisteluista mainitakin.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Juuri näin. Se maa, joka katsoo, että Afganistaniin pitää mennä, menee sinne. Muutama resupekka rynkyn kanssa ei estä ketään tulemasta tai lähtemästä. Jatkuva ilmatuki ja merikuljetusten turvaaminen ovat elintärkeitä Suomen tasoiselle maalle. Tätä on näköjään toisten vaikea ymmärtää.

En väitä, että olen asiantuntija sissisodankäynnissä, mutta tiedän jotain sen soveltamisesta suomalaisoloissa etelän metsissä ja Lapissa. Ellei armeijalla ole täydellisiä näkymättömyysasuja ja lämpökameroissa näkymättömiä vaatteita, metsässä ja tuntureilla liikkuvat porukat tulevat havaituiksi ennemmin tai myöhemmin. Mitä kylmempää, sen nopeammin. Aseistuksenkin tulisi olla varsin raskasta, jotta sillä pysäyttäisi vihollisen etenemisen. Jokainen, joka on liikkunut metsässä 50-70 kiloa niskassa tietää, ettei lisävarusteita juuri enää pystytä ottamaan mukaan.

Jari Rauhala

Asiallinen kirjoitus. Kiitos siitä Heyno.

Käyttäjän timoalivehmas kuva
Timo Ali-Vehmas

Taktiikasta en tiedä, mutta strategiana pitäisi olla, että minkaanlaiseen sotaan ei edes jouduta. Kuten kiinalainen Sun Tzu taisi sanoa jo aika päiviä sitten "sota on huonon strategian viimeinen näytös"

Mielenkiinoisella tavalla nykypäivän "sotaa" käydään jatkuvasti, eikä sitä edes huomata. Suomeltakin poksaksi miinavarastot taivaan tuuliin eikä tarvittu edes häivehävittäjiä asialle.

En kyllä haluaisi nähdä Suomea nykypäivän sissisodan näyttämönä. Siitä on leikki kaukana. Itsemurhaviettiä mieluummin noudatan muilla tavoilla.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Paras puolustus on sellainen joka on hyökkääjälle niin kova uhka että se jättää sikseen. Siksipä esimerkiksi naton 5.artiklan voi katsoa toimivan jatkuvasti. Ilman sitä voisi Baltian asema tällä hetkellä olla kovin kurja.

Nyt mahdollinen uhka tietää että sotatoimet eivät lopu vaikka koko Baltia miehitettäisiin. vastatoimet jatkuvat senkin jälkeen ja missä päin tahansa. Miehittäjä ei ole turvassa edes kotimaassaan eikä selviä pelkillä talouspakotteilla.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

5. artiklan perusongelma on, että se ei sido ketään mihinkään. Se on siis periaatteessa vain tyhjä lupaus.

Sen sitova on Suomen tekemä "isäntämaasopimus", joka sallii maamme alueen käyttämisen NATOn hyökkäystoimiin.

Herää kysymys, miksi tällainen sopimus on olemassa, jos NATO on vain puolustusliitto.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tuonhan sen pitäisi olla tavoite. Osalla ei näytä olevan, vaan tavoitteena on olla sodassa, mutta voittajan puolella.

Miinojen tuhoaminen oli yksi älyttömimmistä vatoista heikentää maanpuolustusta - tähän asti.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

yksikkö kokoa on kyllä järkevää pienentää tappioiden minimoimiseksi mutta kantsii pitää mielessä että jokainen sota on erilainen kun edellinen. siten esim kuvitelma moteista ei ehkä toimi. suurvaltojen joukoilla tuskin on tarvetta kovinkaan suuria yksiköitä käyttää, ennemminkin tehokkaita robottiaseita.

sähköverkon käyttö viestintään on aika turhaa, ellen ole väärin seurannut, usa on jokaisen hyökkäyksensä aloittanut tuhoamalla infran. eli jos se taikka joku muu maa tänne hyökkää, uskoisin että tuo on se malli.

äkkipäätä ajatellen pelkkä sähkö ja kaasuverkon tuhoaminen riittää pudottamaan suomen aika rauhalliseen kastiin. jos usa onnistuu katkaisemaan venäjältä tulevat kaasu ja sählöverkot, ne voi odottaa talvea ja käydä laskemassa pakkaseen kuolleet. (venäjää vastaanhan ei kukaan sotaa käy, ne pystyy pelkällä kaasuhanan käännöllä tekemään selvää)

yleinen kehitys mitä olen seurannut lähiidässä on ollut suurvallan luoma terroristi armeija joka hajottaa valtion sisältä päin. eli jos sota tulee, se saattaa hyvinkin olla sissisotaa jossa hyvin palkatut erikoisjoukot tukevat paikallisia vapaustaistelijoita (kosovon sodassa ainakin ulkoa tuettu uck joka koostui alkuun paikallisesta mafiasta, myöhemmin al'qaidan taistelijoista, oli sodan tärkein osapuoli)

sodan ongelma on ennakoimattomuus. on täysin mahdotonta kuvitella millaisia operaatioita kohtaa. tietty voidaan puhua tiedustelusta, armeijan tutkijoista ym. kokemus vaan osoittaa niin sommen kuin staligradin taisteluista ettei edes ammattiupseerit ole etukäteen selvillä miten sotaa käydään.

eikä ole nuo ensimäisiä yllätyksiä. kyllä moni roomalainen nileli pölyä kun ekan kerran norsut juoksi yli. kartagolaisilla oli huono päivä kun korpit iski kannelle. (maailman historian suurin meritaistelu ja maailman historian suurin merivalta. vuorokaudessa laski aurinko.)

lisäksi sodanjohdon strateginen kyvykkyys ratkaiseen. kun g w bush jumalan johdattamana hyökkäsi osaman kimppuun, hän oli varma voitosta. osamalla oli kolme soutuvenettä, g w komensi satoja sotalaivoja, ydinsukellusveitä jne. osama kykeni eliminoimaan laivastojen koko eron siirtämällä taistelut afganistanin vuoristoon jossa vettä ei ole kun kenttäpulloissa. ei ihme jos sukellusveneet eivät toimineet odotetusti.

eli jos historiasta jotain voidaan oppia, sota on ennakoimaton, 50% sodiasta päättyy tappioon (aina siinä toinen häviää) ja lopputuloksen ennakoiminen on yhtä helppoa kuin kolikon heiton ennakointi.

eli viisainta pysyä erossa sodista.

sodista erossa pysymistä helpottaa YK vahvistaminen. takuuta ei anna sekään.

**
jos nyt kummiskin pitäisi miettiä millaisia aseita ehkä tarvitaan, mä lähtisin halvoista, 100% kotimaisista robottiaseista. lentävät klasnikov jos ajatellaan klasnikovin kykyä tasoittaa suurvallan ja sissijoukon voimaeroja. taikka suomalaiseen perinteeseen sopien, suomi kp korvike.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Sähköverkko viestintäkeinona ei sinällään tuhoudu, vaikka muuntoasemat tuhottaisiinkin. Myös lyhyen matkan viestiyhteyksiä tarvitaan. Viestintäverkkona taas toimii sekä rikki ammuttu että ehjä, jopa toiminnassa oleva, sähköverkko.

Tuo sisältäpäin tuhoaminen ei onnistune Suomen kaltaisessa yhteiskuntarakenteessa edes teoriassa. Lähi-idässä ja muissa alikehittyneissä yhteikuntakulttuureissa tilanne on toinen. Juuri siihen viittasin "vinolla sodalla".

Kalustosta tulee seuraavassa osassa.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Pohjoismainen puolustusliitto ei myöskään voi kriisiaikana toimia ja ensimmäisenä sen pettäisi Suomi.
Vai onko esittää lukua kuinka suuren osan omasta, meille elintärkeästä sa-reservistä meillä olisi lähettää Ruotsiin siinä vaiheessa kuin esim Gotlanti on uhattuna. Samanlaisessa kriisissä Suomen tulisi rajanaapurina pysäyttää Venäjä Suomenlahden pohjukkaan jotta se ei kykenisi käyttämään meri- ja ilmavoimiaan Ruotsia vastaan. En usko että onnistuisi meiltä, poliitikoilta menisi huonot housuun ennen sitä.

Vaikka sissisodan ja maavoimien käyttämän taktiikan merkitystä voi aina pohtia niin kannattaa ihan vakavasti ottaa huomioon ilma-aseen, tiedustelun ja merivoimien suuri osuus nykyisessä sodankäynnissä.
Satamatilaston mukaan Suomessa kävi v 2014 noin 25000 alusta hoitamassa ulkomaankauppaa.
Kriisiaikana niitä olisi vähemmän mutta sitäkin elintärkeämpiä. Miten ihmeessa Suomella olisi yksin mahdollisuuksia ja varaa rakentaa sellaisia merivoimia joka kykenee turvaamaan niiden liikkumisen kaikkialla maailmassa kriisiaikana. Sellainen vaatii lisäksi ilmatukea, ja se puolestaan kentät, infran ja valvontaverkon (tutkat/sateliitit). Jos liittolaisuus ei kelpaa niin sitten vaan miettimään mitä tuo kaikki maksaa ja onko edes mahdollista.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kuvitellun vihollisen, Venäjän, laivaston pysäyttäminen Suomenlahden pohjukkaan on melkoisen yksinkertaista, onhan Suomen rannikko yksi vahvimmin linnotetuista ja aseistetuista alueista koko maailmassa. No, aseistusta on tietysti urakalla purettu, jotta Suomesta saataisiin kyllin heikko NATOn jäseneksi. Mutta tilanteen palauttaminen ei olisi kovinkaan vaikeaa.

Se miten poliitikkojen housuille käy, on kansan valinta. Politiikka on tahdonvallan asia.

Sissisota ei taktiikkana ole sidottu metsäsotaan, ei myöskään kevyeen aseistukseen. Myös Jatkosodassa sissisodalla oli käytettävissään sekä lentoase että raskasta kalustoa, panssarivaunuista lähtien. Ilmeisesti termillä "sissisota" on vahva romanttinen kaiku, joka ei vastaa todellisuutta.

SUomen meriliikenne toimii Itämeren ehdoin. Sitä ei voida sodan oloissa turvata ja taata nykyaseistuksen puitteissa millään keinoin, olitiin NATOssa eli ei. Pelkkä ohjusvalvonta, joka kohdistu Tanskan kapeisiin salmiin, riittää katkaisemaan Suomen koko ulkomaankaupan. Itämeri on nykyisin pajon "pienempi" kuin sata vuotta sitten.

Kuten tuossa edellä on todettu, on meillä kolme mahdollisuutta:

1) Antaa Venäjän hoitaa asiamme ja liittoutua sen kanssa

2) Antaa USAn hoitaa asiamme ja liittoutua sen kanssa

On lapsellista ajatella, että kumpikaan noista valtioista toimisi Suomen etu mielessään

3) Hoitaa itse asiamme ja olla liittoutumatta.

Viime mainittu edellyttää juuri sitä kuuluisaa "uskottavaa puolustusta". Sitä ei saada aikaiseksi tuhoamalla keskeistä puolustusteollisuuttamme (rynnäkkökiväärien valmistus on lopetettu ja aseistusta tuhottu), tuhoamalla keskeistä aseistustamme (jv-miinat) ja tuhoamalla puolustuksemme joustavuutta (varuskuntien keskittäminen, rannikkopulustuksen alasajo, sotiaallisten maalien "parantaminen").

Sitä ei saaa aikaan myöskään sopimuksella, joka on Suomen ja NATOn välillä solmittu, ja joka takaa NATOlle oikeuden käyttää SUomen valtioaluetta hyökkäystoimiin.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Muuten hyvä mutta ent.Vaasan sotilasläänin alueella ei ole enää varuskuntia eikä taida olla enää varikoitakaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #23

Sissisodan yksi perusedellytyksistä onkin, että varuskunnat ja varikot on hajasijoitettu. Keskitetyt varuskunnat ja etenkin varikot ovattt vain ja ainoastaan hyviä maaleja.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #24

Totta, mutta maakunnassa varuskunta oli tärkeä puolustushengen ylläpitäjä. Nyt puolustusvoimat on "näkymätön".

Toimituksen poiminnat