jheyno Gutta cavet lapidem - non forte, sed saepe cadendo

Maanpuolustuksesta ilman kyyneleitä II – Suomalainen strategia

  • Sissi
    Sissi
  • Lisää sissejä
    Lisää sissejä
  • Kaupunkisissejä
    Kaupunkisissejä

Termi ”strategia” (στρατηγια) tarkoittaa oppia tai taitoa sodan voittamiseksi. Kun puhutaan Suomen maanpuolustuksesta ja sen päämääristä, joista edellisessä osassa, on otettava esille myös keinot tuon päämäärän saavuttamiseksi. Kekseisiä ovat strategia ja taktiikka. Näiden tarkka rajaamien on toki hankalaa, mutta laajassa mitassa ongelmaa ei ole.

 

Suomen puolustusstrategian vaihtoehtoja

 

Suomen puolustamisen päämääränä voidaan pitää poliittisen järjestelmämme, kansanvaltaisen oikeusvaltion säilymisen sekä kansalaisten ja hengen turvaamista rajatulla maantieteellilsellä valtioalueella mahdollisen kansainvälisen ja/tai sisäpoliittisen kriisin uhatessa. Itsenäisyyden ajan perustuslaissa tämä oli kirjattu muotoon: ”Isänmaan ja laillisen yhteiskkuntajärjestyksen puolustamiseksi...”. Tuo maantieteellinen alue ja sen koskemattomuus on asetettava toissijaiseksi kahden edellämainitun rinnalla.

Kuviteltavissa olevat strategiset, ulkoiset, uhat, ovat lähinnä joutuminen ”idän ja lännen” suurvaltojen välisen konfliktin uhriksi, osa-objektiksi. Tämä voi realisoitua joko sotilaallilsena interventiona tai sisältä operoituna kaappauksena teisellaisella uhkaamisena. Tässä blogissa käsittelen kuitenkin vain ulkoista uhkakuvaa.

Konfliktitilanteessa meillä on valittavana kolme strategista vaihtoehtoa: asettuminen ”lännen” puolelle, asettuminen ”idän” puolelle ja pysyminen konfliktin ulkopuolella, puolueettomuus ja oman maa-alueen ja omien intressien turvaaminen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Käsittelen vain konventionaalisen sodan mahdollisuutta, sillä nykyaseistuksella täysimittaisessa ydinsodassa ei ole merkitystä sillä, millä puolella kukin on.

 

Vaihtoehto 1: Asettuminen ”lännen ” puolelle.

 

Konfliktitilanteessa Suomi ”lännen” sotilaallisena liittolaisena uhkaisi suoraan Venäjän toiseksi suurinta asutuskeskusta, Venäjän Itämeren laivastoa, yhtä Venäjän tärkeimmistä teollisuuskeskuksista ja maayhteyttä Venäjän läntisen valtamerilaivaston tukikohtaan. Johdonmukainen seuraus olisi aseellinen yhteenotto. On vaikeaa kuvitella, että ”länsi” lähettäisi joukkoja Suomeen, jonka strateginen merkitys ”lännen” kannalta on olematon. Pietari voidaan sulkea pussiin pelkästään Virosta käsin, Murmansk taas motittaa Ruijasta.

 

Vaihtoehto 2: Asettuminen ”idän” puolelle.

 

Konfliktitilanteessa ”idän” sotilaallisena liittolaisena Suomi ei varsinaisesti uhkaisi ”lännen” strategisia etuja, lukuunottamatta Ruijan aluetta, jonka merkitys on lähinnä keskitys- ja hyökkäystie Pyhäniemelle (ven. Кола). Toinen mahdollisuus on, että Suomi toimisi ”idän” painostajana Ruotsia vastaan, jolloin heikon Ruotsin valtaaminen saaattaisi onnistua, ellei Ruotsi siirry ”lännen” liittolaiseksi. Näin ”itä” saattaisi Suomen kautta päästä ”lännen” selustaan, suoraan Saksaan. Tämä kuvio toisi strategista merkitystä lähinnä Ruotsia miehittäville joukoille, ei Suomen valtioalueelle.

 

 

Vaihtoehto 3: Puolueettomuus

 

 

Puolueettomuusvaihtoehdon suurin ongelma on sen epävarmuus. Hyvän analogian löytää kansaiväliset takuut saaneesta ensimmäisen Maailmansodan Belgiasta, jonka puolueettomuustakuista Saksan pääesikunta totesi: ”Es ist ja nur ein Papierblatt”. Tämä tarkoittaa sitä, että poulueettomuuden takaamiseksi Suomelle pitää varmistaa se ”uskottava puolustus”, josta jatkuvasti taitetaan peistä. Tämä puolueettomuuden ideologinen lähtökohta ei ole puolustuskyvyssä ja uskomisessa siihen, vaan kokemuksen antama tieto siitä, että yksikään valtio ei tule auttamaan Suomea missään tilanteessa, jossa se ei ole se oman edun mukaista. ”Pakotettua auttamista” Unkarin, Chilen ja Grenadan tapaan tuskin kukaan haluaa, sen enempää ”idästä” kuin ”lännestäkään”.

 

Millaisella strategialla Suomi pystyy puolueettomuutensa säilyttämäään?

 

Ensiksi on todettava, mihin Suomi EI pysty: Sotilaallisen konfliktin syttyessä Suomi ei pysty milllään käytettävissä olevin keinoin, sen enempää itsenäisesti kuin ulkopuolisella avullakaan, säilyttämään alueellista koskemattomuutta. Sen takia puolustusvoimat on kokonaisuudessaan uudelleenorganisoitava kattavaan ja tehokkaaseen häirintä- sissi-ja tuhoamissotaan, jonka päästrategia on tehdä voitto kalliimmaksi kuin siitä saatava strateginen ja/tai taloudellinen lyhyen ja pitkän aikavälin hyöty.

 

Tämän takia uuelleenorganisoinnin on perustuttava viimeisimmistä meneilläänolevista sodista saataviin kokemuksiin. Armeijan on luovuttava perinteisetä suorasta käskytyshierarkiastaan ja muututtava ”kameleontiksi” Al Qaaidan ja ISISin tapaan: verkostoiduksi, ”päättömäksi” koneistoksi, jonka taktiset tavoitteJärjestemä pitää muuttaa pienyksilöiksi, jotka muuttavat yhteyksiään ja hierarkoitaan tilanteen ja kehityksen mukana. Toiminnan pitää perustua pieniin yksiköihin, pieniin varuskuntiin, hajautettuun taktiikkaan ja kattavaan varikkoverkostoon. Nykyinen, suurvalloilta kopioitu keskittäminen suuriin varuskuntakokonaisuuksiin on taktinen itsemurha. Mitä suurempi ja keskitetympi yksikkö, sitä parempi maali maholliselle viholliselle. Yksityiskohtaisemmin puutun asiaan taktiikkaosassa, mutta pienimmäksi kokoonpanoksi tulee muuttaa kahden sotilaan taistelijapari, joka muodostaa toisen saman laisen parin kanssa erillisoin, toimivan yksikön, joka vastaa nykyistä ryhmää. Puoliryhmä jää välistä pois, ja kokonaisuudet pienenevät ja niiden määrä kasvaa.

 

Ilmavoimien osuus tulee olemaan ratkaisevasti ensitaistelujen tuloksen varassa, joko koneet tuhotaan kentille, tai niillä pystytään toimimaan tehokkaasti, vaihtoehtoja ei ole. Helikopterien käyttöä tulee harkita uudesta näkökulmasta, samoin viimeisimpien sotien kokemusten perusteella; yhen helikopterin hinnalla saa sata olalta ammuttavaa ohjusta, jolla sellaisen saa tuhottua. Näistä lisää välineistöosassa.

 

Keskeistä maanpuolustuksen ja uskottavan puolustuksen kannalta on kuitenkin mahdollisuus kouluttaa ja mobilisoida koko kansa. Naisten lakisääteinen asevelvollisuudella sekä maavoimien tehokkaan aseistuksen lisäämisellä voidaan maavoimien soanaikainen vahvuus nostaa lähes miljoonaan. Tätä vahvuutta voidaan hyödyntää sekä edeltä käsin laaditun perussuunnitelman että tilanteen kehittymisen mukaisesti joustavasti, ”osa-aikaisesti” kunkin alueen tilanteen mukaan.

 

Esitetyn strategian voima on, ettei mahdollisella vihollisella ole selkeää vastustajaa, jonka kimppuun käydä, vaan yhteisö käy tehokasta ”totaalista sotaa” kaikin käytettävissä olevin keinoin.  Joystick-sota on mahdollinen vain videopeleissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (55 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kirjoituksesi oli hienosti jäsennelty ja sitä oli yritetty perustella, mutta sorry, näkee, ettet ole paneutunut asiaan. Viimeisen kappaleen ajatukset ISIS-sissisodankäynnistä lähinnä huvittivat.

Jo kirjoituksesi lähtökohtana on väärä olettamus siitä, että Suomi olisi puolueeton ja puolueettomuuden voisi jollain tavalla säilyttää. Virallisesti Suomi ei ole puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton. Epävirallisesti Suomi ei ole edes liittoutumaton, vaan kuuluu EU:n kautta länsimaihin. Lisäksi Suomi on velvollinen auttamaan edes jollain tavalla EU-valtiota, joka joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Sotilaallisesti Suomi on vielä Nato-yhteensopiva, ja enemmän tai vähemmän sidottu siihen isäntämaa-sopimuksella.

Niin kauan kuin Suomi on EU:ssa, liittoutuminen Venäjän kanssa on poissuljettu vaihtoehto. Suomella on siten pari käytettävissä olevaa reaalista vaihtoehtoa: käytännössä olla yksin, tai liittyä Naton jäseneksi. Tuo "käytännössä yksin" tarkoittaa, että olemme EU:ssa, joka on käytännössä munaton järjestö silloin, kun puhutaan Venäjän hyökkäyksestä. Me molemmat tiedämme, että Venäjä on ainoa potentiaalinen valtio, joka voi hyökätä Suomeen. Olemme siten toistaiseksi yksin. Nato-jäsenyys ratkaisee monia ongelmia, muun muassa materiaali-, logistiikka- ja taistelutaktiikkakysymykset.

On pelkkä vitsi uskoa, että nykysodankäynnissä suomipoika piiloutuu metsään ja iskee sieltä täältä vihollisen kimppuun. Jos pahin tapahtuu, mieluummin kannattaa luottaa raskaan aseistuksen voimaan, materiaalin määrään, kunnon ilmatukeen ja tiedustelutietoon. Sekasortoiset, kevyin asein tehdyt hyökkäykset eivät juuri merkitse kärpäsen kakkaa enempää nykysodankäynnissä.

Ja miksi Nato? Nato-jäsenyys enemmänkin tuo turvallisuutta kuin luo epävakautta. Todennäköisemmin Venäjä käy ei-Nato -maan kimppuun kuin hyökkää Nato-valtioon. Siten, Suomen kannattaa liittyä Natoon, koska todennäköisemmin se on Suomelle turvallisempaa kuin ulkopuolelle jättäytyminen. Kuten huomasit, väitteet perustuvat faktoihin, ei mutuun tai hyvään fiilikseen.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Hei Pasi,

Olet oikeassa siinä, että me emme ole enää olleet pitkään aikaan puolueeton valtio, vaan vahvasti integroituneet länteen, Euroopan unioniin ja yhteistyöhön Naton kanssa olematta sen jäseniä.

Kuitenkin turvallisuuspoliittinen ympäristömme on Ukrainan kriisin ja Venäjän imperialistisen ja sovinistisen hegemonia- ja sotapolitiikan vuoksi kiristynyt, joten me emme elä täällä enää missään lintukodissa, vaan joudumme ottamaan kantaa, miten turvaamme turvallisuuspoliittiset etumme kansainvälisen politiikan muutoksessa. Minusta Venäjän politiikka on osoittanut machiavellistiset kasvonsa eikä Putinin tai venäläisten sanoihin voi luottaa. Venäläiset nojautuvat politiikassaan von Clausewitzin oppiin, että sota on politiikan jatkamista muilla välineitä. Georgian, Ukrainan sota, Krimin valtaaminen ovat esimerkkejä näistä.

Lienee todellisuudessa niin, että realistisesti ratkaistavaksemme tulee kaksi asiaa. 1) liitymmekö täysjäseneksi Natoon, jolloin saamme sen viidennen artiklan takaaman turvan suojaksemme. 2) jäämmekö sotilaallisesti liittoutumattomaksi ja panostamme oman puolustuksemme kehittämiseen ja uskomme , että se turvaa kansalliset intressimme kriisitilanteessa.

Joka tapauksessa varmaa on se, että turvallisuusratkaisustamme riippumatta meidän suomalaisten velvollisuutena on huolehtia itse maanpuolustamisesta ja pitää oman maamme puolustus ajan tasalla. Riippumatta puolustusvalinnastamme me itse ensi sijassa puolustamme omaa maatamme ja siihen on panostettava resursseja. Minusta entinen puolustusvoimien komentaja G. Hägglund osuu oikeaan siinä, että oleellista turvallisuuspoliittisessa ratkaisussamme on se, että sen avulla Suomi viestii selkeästi, että tänne hyökkääminen ei kannata, koska täällä asuu sellainen porukka, joka taatusti pistää hanttiin.

Siksi minusta asevelvollisuusajan lyhentämisen tie ja varuskuntien lakkauttamisen väylä on kuljettu loppuun ja armeija tarvitsee moderneja asejärjestelmiä ja niiden käytön osaajia. On tärkeä osoittaa maamme rajojen ulkopuolelle, että täällä asuu kansa, joka huolehtii puolustuksestaan, hankkii uusia asejärjestelmiä ja tarvittaessa käyttää, jolloin vihollinen tietää, että tänne tuleminen ilman lupaa tulee maksamaan paljon verta. Sen osoittaminen toteutuu maanpuolustushengessä ja esi-isiemme työn kunnian puolustamisessa. Malli Cajanderiin meillä ei ole varaa.

Molempiin puolustusratkaisuihimme liittyy ongelmia. Nato-ratkaisun tulee perustua laajaan selvitykseen sen eduista ja haitoista. Kansalta siitä voidaan kysyä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä, mutta päätöksen on oltava turvallisuuspoliittisen johdon presidentin, hallituksen ja eduskunnan käsissä.

Kuitenkin myönteiseen Natoon liittymiseen liittyy myös paljon erilaisia epävarmoja optioita, joten en pidä sitä itsestäänselvyytenä.
Tosiasia on kuitenkin, että politiikan suhdanteista riippumatta meillä on yli 1000 kilometrin maaraja Venäjän kanssa emmekä me voi muuttaa geopoliittista asemaamme. Mitä vaikutuksia Natoon menemisellä olisi Venäjän näkökulmasta ei liene yhdentekevää suomalaisten päättäjien kannalta, vaikka itse päätöksestämme vastaamme. Tämän on presidentti Niinistö tuonut hyvin esille.

Jos päätämme jäädä sotilaallisesti liittoutumattomaksi ja tukeutua yhteistyön kehittämiseen Ruotsin kanssa, niin siitä seuraa, että olemme realistisesti aika yksin. Kykenemmekö me puolustamaan koko maatamme ilman tietoa tai varmuutta tuesta, jota EU:n jäsenyys voisi meille antaa. "Voisi antaa" ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta avusta.

Jos me nyt käytämme asevoimiimme n. 2 mrd euroa vuodessa, niin sillä summalla me emme pärjää. Varustelumenot tulevat kasvamaan kummassakin turvallisuuspoliittisessa optiossa ja jälkimmäisessä ehkäpä vielä paljon enemmän.

Nykyaikainen sota ei varmaankaan tulisi olemaan mikään talvisodan toisinto ja vanhalla romantiikalla emme pitkälle pärjää, jos meillä ei ole mahdollisuutta käyttää uusinta tekniikkaa. Sen hankkiminen sotilasliiton jäsenenä lienee monella tavalla helpompaa, ehkä halvempaakin, mutta ilmaistahan se ei koskaan ole koskaan.

Sen sijaan jossakin kommentissa ollut heitto Suomen puolustamisesta sissisodan keinoin lienee illuusiota, jota ei voi pitää vakavana puheena. Tällä populaatiomäärällä ja puolustettavana olevalla neliökilometrimäärällä sissiemme toiminta kriisitilanteessa loppuisi kovin lyhyeen ja hyvin surullisesti.

Olkoon turvallisuuspoliittisen ratkaisumme valinta, mikä tahansa, niin toivon päättäjillemme viisautta ja kaukokatseisuutta heidän ratkaistessaan, mikä on maamme turvallisuuden näkökulmasta parasta. Varmaa on, että "kahdella hevosella" emme voi ratsastaa tulevaisuudessa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Pitkälti samaa mieltä kanssasi. Puolueettomuuteen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen otin äsken kantaa tuolla Väyrysen blogissa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Venäläiset nojautuvat politiikassaan von Clausewitzin oppiin, että sota on politiikan jatkamista muilla välineitä. Georgian, Ukrainan sota, Krimin valtaaminen ovat esimerkkejä näistä."

Näin todella on. Mutta "länsi" on toiminut ja toimii aivan samoin. Juuri siksi emonisointi on harhaanjohtavaa. Venäjä ei ole yhtään sen parempi tai huonompi valtio kuin mikään muukaan. Samoja periaatteita noudattavat kaikki, niin suurvallat, vannapiisuurvallat kuin täivaltiotkin, jokainen kykyjensä mukaan. Myös Suomi.

" Malli Cajanderiin meillä ei ole varaa."

Tästä olen samaa mieltä. Suomessa on tällä hetkellä enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin koko historian aikana. Kaikki selitykset rahanpuutteesta ovat tekosyitä jättää asia hoitamatta, kunnes on myöhäistä - tai sitten osoitus siitä, että maanpuolustustahtoa löytyy maassa vin juhlapuheissa, mikä sekin varmasti pannaan maailmalla merkille.

"Jos me nyt käytämme asevoimiimme n. 2 mrd euroa vuodessa, niin sillä summalla me emme pärjää."

"vanhalla romantiikalla emme pitkälle pärjää,"

Sodassa ei ole romantiikkaa.

"jos meillä ei ole mahdollisuutta käyttää uusinta tekniikkaa."

USA:n menestyminen Afhanistanissa, Irakissa jne. on osoittanut uusimman tekniikan hyöyttömyyen sodan voittamisessa, strategiassa. Taktista merkitystä sillä on vain, jos vastapuoli on selvästi alkeellisemmalla tasolla, ja siinäkin vain väliaikaisesti. Mikään ei ole yksinkertaisempaa, halvempaa ja helpompaa kuin haitekarmeijan viestiyhteyksien eliminointi.

" Tällä populaatiomäärällä ja puolustettavana olevalla neliökilometrimäärällä sissiemme toiminta kriisitilanteessa loppuisi kovin lyhyeen ja hyvin surullisesti."

Voisitko vähän perustella ja avata tätä? Nykyinen sodankäynti eri puolilla maailmaa osoittaa nimenomaan, että sissisota, sekä maalla että kaupungeissa, on ainoa tehokas soankäyntitapa. Videopeleillä saadaan alkumenestystä, muttei mitään pysyvää.

"Olkoon turvallisuuspol... on, että "kahdella hevosella" emme voi ratsastaa tulevaisuudessa."

Jos nuo "kaksi hevosta" ovat NATO ja Venäjä, miksi ei? Puolueeton Suomi on molempien etu - niin, ja suomalaisten. Paitsi, jos tavoitteena on Punapartasuunnitelman uusiminen.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kuinka todennäköisenä pidät, että jos Venäjä miehittäisi Viron tai Latvian, NATO (ja USA) iskisi koko voimallaan palauttaakseen maa-alueet takaisin? Täysimittaisessa sodassa kuitenkin ydinsodan riski kasvaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Katsopas tämä video kohdasta 14:00 eteenpäin: http://www.whitehouse.gov/photos-and-video/video/2...

Kuinka todennäköisenä pidät, että tämä mies puhuu vain lämpimikseen?
Hänellä jos kenellä on vaikutusvaltaa asiassa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #14

Jokainen poliitikko, varsinkin suurvaltapoliitikko, puhuu AINA vain lämpimikseen. Maailmanhistoriassa ei liene montaakaan valtioiden välistä sopimusta, joka olisi pidetty, jos siinä pysyminen olisi vahingoittanut suurvaltasopijapuolen etuja.

Sen sijaan rikottujen lupausten lista on pitkä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #14

Ajatellaanpa, että hyökkäys tulisi. En epäile, etteikö jotakin vastatoimia tehtäisi, mutta arvelen jossakin kohtaa tulevan rajan vastaan, jos taistelut leviäisivät ja laajenisivat. USA:n, Brittien ja Saksan äänestäjät alkaisivat pistää vastaan ja joidenkin taisteluiden jälkeen saatettaisiin päätyä rauhansopimukseen, jossa koko Baltia tai osa siitä annettaisiin rauhansopimuksella Venäjälle jotain muuta vastaan. Jälkeenpäin voitaisiin todeta, että NATO taisteli jossain määrin reunavaltioidensa puolesta ja katsotaan, että 5. artikla täyttyi. Loputtomiinhan tuskin muut jäsenmaat ovat valmiita uhraamaan Baltian maiden eteen. Jospa vaikka 10.000 miestä ja muutama miljardin euron edestä tuhoutunutta kalustoa riittäisi sille, että voidaan sanoa puolustusliiton taholta jotain tehtäneen.

En täysin ymmärrä, mikä on ollut NATO:n vanhojen jäsenmaiden etu siinä, että NATO on laajentunut aina Venäjän rajoille asti. Sehän on vain nostanut konfliktin riskiä Venäjän ja NATO:n välillä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #18

Osut keskustelun ytimeen.

Mitä taas tulee tuohon laajenemiseen, kannattaa aivan tosissaan miettiä sen motiiveja. Ainoa tulos on, että puskuri "kammottavan idän" ja katollisen lännen väliltä on - taas - poistettu. Viime kerrasta ei ole pitkääkään aikaa.

Kansakunta, joka ei tunne menneisyyttä, on tuomittu toistamaan sen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #18

Jos taistelut Itä-Euroopassa leviäisivät ja laajenisivat, USA:n, Brittien ja Saksan äänestäjät eivät suhtautuisi siihen kriittisesti etäisyyttä pitäen kuten takavuosien Vietnamin tai Lähi-Idän sotiin, vaan kokisivat etenkin Baltiassa tai Puolassa NATO:a vastaan hyökkäämisen omassa porstuassaan mellastamisena, josta on jo leikki kaukana. Itse asiassa, yhä pahenevan eskalaation riski olisi merkittävästi suurempi kuin taistelutahdon raukeamisen riski ja rauhanteon halukkuus.

"... saatettaisiin päätyä rauhansopimukseen, jossa koko Baltia tai osa siitä annettaisiin rauhansopimuksella Venäjälle jotain muuta vastaan." - Ei tule kuuloonkaan! Tuohan veisi pohjan pois kaikilta USA:n sitoumuksilta ympäri maailman, eli uskottavuus menetettäisiin täysin jos NATO:n Artikla 5 osoittautuisi puolivillaiseksi.

" Jospa vaikka 10.000 miestä ja muutama miljardin euron edestä tuhoutunutta kalustoa riittäisi sille, että voidaan sanoa puolustusliiton taholta jotain tehtäneen." - Tällaista kirjanpitoa ei voi hyväksyä sitoumuksen täyttämiseksi kukaan, niin kauan kuin NATO:n suurvalloilla on vielä käyttämätöntä sotapotentiaalia jäljellä yli niiden itsepuolustuksen tarpeiden ja hyökkääjä pitää hallussaan NATO-maiden valtioaluetta.

"En täysin ymmärrä, mikä on ollut NATO:n vanhojen jäsenmaiden etu siinä, että NATO on laajentunut aina Venäjän rajoille asti. Sehän on vain nostanut konfliktin riskiä Venäjän ja NATO:n välillä."

Ei NATO ole "laajentunut" eikä "edennyt itään päin", vaan Itä-Euroopan maat ovat arvioineet omaa turvallisuuspolitiikkaansa ja itse hakeneet NATO:n jäsenyyttä ilman, että sitä on niille tarvinnut erityisemmin markkinoida. Vanhemmat jäsenmaat eivät ole halunneet syrjiä uusia jäseneksi halukkaita, vaan arvioituaan hakijamaita poliittiselta ja sotilaalliselta kannalta omilla jäsenyyskriteereillään, ne ovat hyväksyneet osan joukkoonsa ja hylänneet osan.

Ukrainaa ei ole hyväksytty NATO:n jäseneksi eikä myöskään suostuttu Venäjän tahdon mukaisesti sulkemaan sitä pois ikuisiksi ajoiksi, vaan NATO haluaa jättää ukrainalaisille itselleen päätösvallan siitä, mihin yhteisöihin he haluavat hakea jäsenyyttä. Venäjän nykyhallinnon mielestä taas sillä on päätösvalta Ukrainan tulevaisuudesta, koska Putinin hallinnon mielestä jokin merkillinen jumalallinen oikeutus antaa sellaisen vallan Kremlille yksinoikeudella.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #32

Hyvä vastine. Näitä argumentteja voi makustella, mutta eivät ne suoraan käännä uskoa.

"Tällaista kirjanpitoa ei voi hyväksyä sitoumuksen täyttämiseksi kukaan, niin kauan kuin NATO:n suurvalloilla on vielä käyttämätöntä sotapotentiaalia jäljellä yli niiden itsepuolustuksen tarpeiden ja hyökkääjä pitää hallussaan NATO-maiden valtioaluetta."

NATO ei ole joutunut vielä tositoimiin. Venäjän kohdalla ongelmana on ydinsodan riski. Periaatteessa Venäjällä on vallassa arvaamaton, heikoilla kantimilla oleva KGB-klikki, joka voisi tarpeeksi nurkkaan ahdettuna uhata ydinaseen käytöllä. Se voisi demonstroida olevansa tosissaan vaikkapa tuhoamalla liittoutumattomalta Suomelta jonkun kaupungin tai jonkun Baltian maiden pääkaupungin osoittaakseen olevansa tosissaan. Päivän päätteeksi ydinsodassa Venäjän johto voi paeta jonnekin Siperian bunkkeriinsa ja päättää tuhota ikään kuin huonona häviäjänä 100 länsimaista suurkaupunkia, vaikka menettäisivätkin Moskovan ja Pietarin vastaiskuissa. Enemmän lännellä on hävittävää kuin Venäjällä. Näin siksi, että vaihtoehtona on, että Venäjälle laitetaan joku länsimielinen valtaporukka Kremliin, joka on ajatuksena Venäjän oligarkki/KGB-eliitille mahdollisesti vastenmielisempi kuin oma tuho.

"Ei NATO ole "laajentunut" eikä "edennyt itään päin", vaan Itä-Euroopan maat ovat arvioineet omaa turvallisuuspolitiikkaansa ja itse hakeneet NATO:n jäsenyyttä ilman, että sitä on niille tarvinnut erityisemmin markkinoida. Vanhemmat jäsenmaat eivät ole halunneet syrjiä uusia jäseneksi halukkaita, vaan arvioituaan hakijamaita poliittiselta ja sotilaalliselta kannalta omilla jäsenyyskriteereillään, ne ovat hyväksyneet osan joukkoonsa ja hylänneet osan."

NATO olisi voinut jättää laajentumatta, vaikka Venäjän naapurimaat olisivatkin sinne kinunneet. Se, että ne NATO:n päästettiin voi olla osa syynä, että Venäjä (ydinasevaltio) on vuosien saatossa provosoitunut ja tullut epäluuloiseksi länttä kohtaan. Länsi on ikään menestyjämies, joka on potkinut maassaolevaa työnsä ja perheensä menettänyttä katkeroitunutta alkoholistimiestä, jolla on kuitenkin koko ajana ollut kämpässään katkaisija yhteisen taloyhtiön kellarin TNT-varastoon.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #35

Ihailen tyyliäsi, jolla osut napakymppiin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #32

Lisäyksenä vielä, että Venäjän demokratiakehitys olisi voinut jatkua vuodesta 2003 eteenpäin ja nationalismi-intoilu jäänyt syntymättä, jos sillä olisi ollut turvallinen olo ja sitä olisi jollain tavalla kohdeltu kunnioittavammin kylmän sodan jälkeen kansainvälisillä areenoilla.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #36

Jep. Putin ehdotti ensimmäisellä kaudellaan neuvotteluja EU:n ja Venäjän lähentämisestä ja Venäjän tulevasta jäsenyydestä, mutta EU tyrmäsi ajatuksen kategorisesti: "Ei milloinkaan" oli vastaus.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #32

Jos taistelut Itä-Euroopassa leviäsivät ja laajenisivat Länsi-Eurooppaan, en usko, että kukaan irroittaisi joukkoja sieltä Suomen puolustamiseen. Voin olla väärässäkin, mutten uskalla moiseen luottaa.

NATOn 5. Artikla nimenomaan on puolivillainen, mikä ilmenee jo sen tekstistä.

NATO on mitä selvimmin ja avoimimmin nimenomaan levittäytynyt itään, poistanut Venäjän ja NATOn vällisen puskurivyöhykkeen. Syyn moiseen politiikkaan voi jokainen arvioida mielessään.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo Vastaus kommenttiin #38

"NATO on mitä selvimmin ja avoimimmin nimenomaan levittäytynyt itään"

Meidän suomalaisten on mitä ilmeisimmin kunnioitettava pienten maiden kansalaisten demokraattista tahtoa. He ilmaisivat sen avoimissa demokraattisissa vaaleissa.

Olisit Jouko halunnut, että Venäjältä olisi pitänyt kysyä lupa. Miksi ihmeessä?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #45

Missä minä olen mistään luvanpyytämisestä kirjoittanut?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Juuri tässä koko maanpuolustuskeskustelun avain. Realiteettien taju kertoo NATOn 5. artiklan todellisen luonteen.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo Vastaus kommenttiin #17

" Realiteettien taju kertoo NATOn 5. artiklan todellisen luonteen." Se voi olla ja on sinunkin käsityksistä poikkeava. Ja miksi ei olisi?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

" Viimeisen kappaleen ajatukset ISIS-sissisodankäynnistä lähinnä huvittivat."

Mikähän siinä mahtoi huvittaa?

"Jo kirjoituksesi lähtökohtana on väärä olettamus siitä, että Suomi olisi puolueeton ja puolueettomuuden voisi jollain tavalla säilyttää."

Lähtökohtana ei ollut puolueettomuus, vaan maanpuolustus. Puolueettomuus ja liittoutuminen ovat poliittisen päätöksenteon varassa, muutettavissa suuntaan ja toiseen, eivätkä kumpikaan missään tilanteessa "kiveen hakattuja".

" Sotilaallisesti Suomi on vielä Nato-yhteensopiva, ja enemmän tai vähemmän sidottu siihen isäntämaa-sopimuksella."

Yhteensopivuutta voidaan tavittaessa/haluttaessa heikentää, ja kansaivälisiä sopimuksia voiaan solmia ja irtisanoa, aina kulloisenkin tarpeen mukaan. NATO-yhteensopivuudesta, joka tosiaan sitoo nykyisin paljon käsiämme, ei ole olemassa eduskunnan säätämää lakia tai ratifioitua kv. periaatesopimusta, joka rajoittaisi valintojamme. Kyse on pääesikunnan, periaatteessa laittomasti, harjoittamasta epävirallisesta ulkopolitiikasta.

"Niin kauan kuin Suomi on EU:ssa, liittoutuminen Venäjän kanssa on poissuljettu vaihtoehto."

Millä perusteella?

"Me molemmat tiedämme, että Venäjä on ainoa potentiaalinen valtio, joka voi hyökätä Suomeen."

Minä en usko.

" Nato-jäsenyys ratkaisee monia ongelmia, muun muassa materiaali-, logistiikka- ja taistelutaktiikkakysymykset."

NATO-jäsenyys ratkaisee ennen kaikkia sen, että Venäjän kannalta olemme yksi varma vihollinen vihollisten joukossa. Noista muista kohdista enemmän sarjan ao. osissa.

"On pelkkä vitsi uskoa, että nykysodankäynnissä suomipoika piiloutuu metsään ja iskee sieltä täältä vihollisen kimppuun."

En ole kirjoittanut metsiin piiloutumisesta. Muilta osin enemmän taktiikassa.

" Sekasortoiset, kevyin asein tehdyt hyökkäykset eivät juuri merkitse kärpäsen kakkaa enempää nykysodankäynnissä."

Toellisuudesta hyviä esimerkkejä Afrikasta, Lähi-idästä, Afghanistanista ja Ukrainasta.

" Todennäköisemmin Venäjä käy ei-Nato -maan kimppuun kuin hyökkää Nato-valtioon."

Mikähän olisi Venäjän motiivi käyä ei-NATO-maa Suomen kimppuun?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Sanon ajan säästämiseksi suoraan, että et ymmärrä nykysodankäynnistä mitään, jos luulet, että tuo kuvaamasi sodankäynti olisi kovinkaan tehokasta ylivoimaista miehittäjää vastaan. Vaikka Suomi on valmistautunut sissisodankäyntiin, sekin on helpompi suorittaa, jos ilmatila on hallussa ja raskaasta kalustosta saa apuja. On tietysti mahdollista tehdä noita älämölöhyökkäyksiä sekasortoisessa järjestyksessä, mutta tehokkuus on päivän sana puolustuksessakin. Heh, et kai todella pidä noita maita esimerkkeinä hyvin toimivasta sissisodankäynnistä? Haluaisin tietää, miten puolustaisit esimerkiksi Lappia talvisaikaan, kun taivaalla pörrää kymmeniä taistelukoptereita viimeistä huutoa olevine liikkeenhavaitsemislaitteineen ja näihin integroitune konetykkeineen.

Et ymmärrä näköjään noita lainopillisiakaan ulottuvuuksia. Joko sopimuksiin ollaan sidottuja tai sitten ei. Joko ollaan EU:ssa ja pelataan EU-sopimusten mukaan, ja siten myös Suomen lakien mukaan, tai sitten muutamme lakeja ja eroamme EU:sta. Vasta sitten voimme liittyä Venäjän touhuihin mukaan. Tai voitte liittyä, itse en enää tuossa vaiheessa asu Suomessa.

Meissä on se ero, että sinä et usko Venäjän hyökkäävän Suomeen, minä en sulje sitä vaihtoehtoa pois enkä muutenkaan ole noita lujaan uskoon luottavia. Olen enemmän fakta - johtopäätöskavereita.

Suomen ei tarvitse arvailla, hyökkääkö Venäjä, milloin ja miksi. Tähän tulee varautua ja mieluummin siten, että ennaltaehkäisyyn on panostettu riittävällä tavalla. Suomen ja Ruotsin kohdalla täällä pohjolassa on turvallisuusaukko Venäjän kannalta katsottuna. Vai luuletko, että Venäjä huvikseen on alkanut siirtää joukkoja ja kalustoa Suomen rajoille, omalle luoteisrajalleen? Venäjä valmistautuu Naton hyökkäykseen eikä ole poissulkenut vaihtoehtoa hyökätä ensin tai ennaltaehkäistä uhkaa tekemällä tiettyjä valloituksia. Krimin osalta oli kyse juuri tästä. Koska Suomi ja Ruotsi ovat toistaiseksi Naton ulkopuolella, ne ovat todennäköisempiä sotilaskohteita Venäjälle kuin Nato-maat. Ei Venäjä niin hölmö ole, että se haluaa taistella Muurmanskin tai Pietarin kupeessa tai jättää Skagerrakia, Itämerta ja Pohjanlahtea suosiolla vastustajalle. Noista voit jo päätellä, miksi Suomi ja Ruotsi kiinnostavat.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #33

"Heh, et kai todella pidä noita maita esimerkkeinä hyvin toimivasta sissisodankäynnistä?"

En todellakaan, enkä ole sellaista esittänytkään. Olen esittänyt, että armeijamme pitäisi uudelleenorganisoida Al Qaaida-mallin mukaisesti, "päättömäksi verkostoksi".

" Haluaisin tietää, miten puolustaisit esimerkiksi Lappia talvisaikaan, kun taivaalla pörrää kymmeniä taistelukoptereita viimeistä huutoa olevine liikkeenhavaitsemislaitteineen ja näihin integroitune konetykkeineen."

Sadoilla olalta ammuttavilla IT-ohjuksilla.

"Joko sopimuksiin ollaan sidottuja tai sitten ei."

Iter arma silent leges. Näin on aina ollut, ja näin on aina oleva, lainatakseni Mika Waltaria.

"Vasta sitten voimme liittyä Venäjän touhuihin mukaan. "

Mikä EU-sopimuksen kohta kieltää sotilaallisen yhteistyö Venäjän kanssa?

"Meissä on se ero, että sinä et usko Venäjän hyökkäävän Suomeen, minä en sulje sitä vaihtoehtoa pois enkä muutenkaan ole noita lujaan uskoon luottavia. Olen enemmän fakta - johtopäätöskavereita."

En ole missään kohdassa sulkenut mahdollisuutta Venäjän hyökkäyksestä pois. Lue blogini, myös osa I, uudestaan.

"Vai luuletko, että Venäjä huvikseen on alkanut siirtää joukkoja ja kalustoa Suomen rajoille, omalle luoteisrajalleen?"

Tarkoitat kuuluuisaa Alakurtin varuskuntaa. Siellä oli aiemmin noin 13 500 venäläissotoöasta, nyt noin 7 000.

"Venäjä valmistautuu Naton hyökkäykseen"

Juuri näin, ja laajemmin tarkastellen ei aivan syyttä.

" Koska Suomi ja Ruotsi ovat toistaiseksi Naton ulkopuolella, ne ovat todennäköisempiä sotilaskohteita Venäjälle kuin Nato-maat."

Mikä olisi Venäjän kannalta Suomen valtaamisella saavutettava strateginen etu? Katso karttaa ja mieti.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #41

Muutama huomio.

Mielestäni myös sissisota, jos siihen joskus joudutaan, tulee tehdä tehokkaasti. Se edellyttää hyvää tiedustelutietoa, välineistöä, raskaan aseistuksen tukea, ilmatilan hallintaa, koordinoituja hyökkäyksiä ja nopeutta. Tuohon kuvaamasi al gaida-tilanteeseen jossain vaiheessa joudutaan, kun tuki, tieto, välineet ja ammukset loppuvat. Siinä vaiheessa voi huoletta harrastaa päätöntä sekasortoista ammuskelua kevyin asein. Valitettavaa on, että se ei juuri massiivista vihollista juuri haittaa. Tsetsenia on hyvä esimerkki suhteellisen tuoreista sodista, joissa Venäjä on ollut päättäväinen. Vaikka tappiot Venäjällä olivat hirvittävät, se tuhosi kokonaisen valtion, mutta sai kuin saikin pidettyä sen hallinnassaan. ISIS on taas hyvä esimerkki päättömistä idioottitouhuista. Se sai koko maailman vastaansa ja nyt sitä moukaroidaan joka puolelta. Tulevaisuus ei ole porukalla hyvä, vaikka sitä tuskin koskaan saadaan kitkettyä asevoimin. Siihenhän on turha pyrkiäkään, koska siinä vaiheessa kun se enää ammuskelee päättömänä ympäriinsä autiomaassa, aivan sama.

Huomasitko vastauksessasi Lapin puolustuksessa ongelmia. Mistä saat ne sadat olalta ammuttavat? Huollon pitää pelata vuosia tai vuosikymmeniä. Toiseksi, mikähän on niiden olalta ammuttavien kantama? Surkea verrattuna helikoptereiden tykkeihin ja ohjuksiin. Yksi seikka on, että koptereilla on tiedustelutietoa, parhaassa tapauksessa livekuvaa kilometrien korkeudesta, ja mitenpä pääset ne yllättämään erämaassa? Koptereita ei kuule eikä näe, kun jo iskevät esim. 10 kilometrin päästä tunturin takaa. Ja nyt puhuttiin ihan vain koptereista. Unohdit vihollisen tuhannet lentokoneet. Muun muassa Afganistanissa Venäjän lensi loppupeleissä kilometrien korkeuksissa ja pommitti tasaisena mattona kaiken elollisen alapuolellaan. Nyt pommeja ja ohjuksia voi ohjailla livekamerakuvaa käyttäen ja konetykillä voi ampua pilkkopimeässä kilometrien päästä ja lämpökamera kuvaa ihmisjäännösten lentämistä.

Huomasitko, että Venäjä ilmoitti alkuun, että Alakurttiin tulee pari kolmetuhatta sotilasta. Nyt onkin tulossa vähintään 7000. Kuolan niemimaalle sijoitettiin äsken liikuteltava ohjusjärjestelmä, joka kattaa päivän varoitusajalla koko Pohjois-Suomen. Alakurttiin tulevat joukot ovat nopeaan liikkumiseen tarkoitettuja panssaroiduin ajoneuvoin ja tankein varustettuja eräsodankäyntiin ja kaupunkisotiin tarkoitettuja osastoja. Pelkästään tuolla 7000 miehellä ja ohjustuella saadaan Lappi haltuun nopealla aikataululla.

Venäjän tarkoituksena on turvata Muurmansk, Skakerrag, Kaliningrad, Itämeri ja Pietari. Helpoiten se saa ne turvattua, jos sen ei tarvitse käydä Naton kimppuun. Siinä vaiheessa, kun Venäjä ehdottaa Etelä-Suomen ranta-alueita, Ahvenanmaata tai Gotlantia vuokrattavaksi omaan käyttöönsä, voidaan unohtaa puheet Natoon liittymisestä ja Nato-optioista niin Ruotsissa kuin Suomessa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #42

Taktiikasta taktiikkaosassa, jonka saanen ensi viikonlopuksi.

Välineistöstä lisää neljännessä osassa.

Alakurtissa oli aiemmin mainitsemani 13 500 sotilasta, nyt 7 000.

Itämeren turvaamisessa SUomen miehityksellä ei ole merkitystä niin kauan kuin Viro on NATOssa. Venäjällä/neuvostoliitolla oli jo hallussaan Porkkala, siis tukikohta Suomen etelärannikolla, josta se luopui, koska sillä ei ollut enää strategista arvoa - ikä koko Suomella.

En ymmärrä Itämeri-huumaa. Venäjällä ei ole Itämerellä merkittäviä laivastovoimia, koska Itämeren strateginen merkitys on laskenut. Skagerrakin "turvaaminen" miehittämällä Suomi - tai mikään muukaan Itämeren kohde, perustuu siihen, ettei katso kartasta, missä Skagerrak on. Venäjä voi - jos se katsoo sen strategiseksi edukseen - "turvata" Skagerrakin vain valtaamalla Tanskan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #50

Mielenkiinnolla odottelen jatkoja.

Jos Itämerellä ei ole mitään arvoa Venäjälle, hölmöjähän ne sitten ovat kun siellä harjoittelevat. Luopuihan se Venäjä Krimistäkin ja kuulemma virhearvio oli. Etelä-Ruotsi, Skagerrak, Juutinrauma, Gotlanti, Ahvenanmaa, Suomenlahden rannat, myös Porkkala, kiinnostavat strategisen merkityksen takia. Huomaa, että jos hallitset jompaa kumpaa puolta Tanskan salmista tai merenlahdista, hallitset osaa kulkuväylistä. Voimakkaampi ottaa jossain vaiheessa molemmat puolet hallintaansa, joten ei pidä vähätellä.

Ja oletat muuten väärin tuon Tanskan valtaamisen kanssa. Todennäköisemmin Venäjä käy ensi vaiheessa mieluummin Ruotsin kimppuun kuin hyökkää Natoa vastaan. Sama koskee Suomea ja Viroa. Nato on kova purtava verrattuna yksittäiseen ei-Nato -maahan. Siksi Venäjä treenaa hyökkäystä Ruotsiin eikä Tanskaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #51

Itämerellä on hyvä harjoitella. Harjoittelevathan siellä jenkitkin, kuten Caspar Weinberger on kertonut.

Tanskan salmien hallinnassa Suomella ei ole merkitystä. Jos Skagerrak hallitaan "puoliksi", siellä ei kulje kukaan, sitä ei hallitse kumpikaan. Silloinkaan Suomella ei ole merkitystä.

Kaikki harjoittelevat ja suunniteelvat jatkuvasti kaikkea. Se kuuluu kuvioon. Jos Suomi ei ainakin pääesikuntatasolla suunnittele muuta kuin Venäjn varalle, on kyseessä edesvastuuttomuus, ammattitaidottomuus ja lähes maanpetoksellinen toiminta.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pohjoismainen valtioliitto tai parhaassa tapauksessa liittovaltio olisi Suomelle yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja myös puolustuspoliittisesti paras ratkaisu. Meidän olisi vain saatava Ruotsi ja varsinkin Norja ymmärtämään asia.
http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186003-...

Jukka Mäkinen

Norja ja varsinkaan Ruotsi ymmmärtävät asian oikein hyvin, eivätkä halua sellaista liittoa.
Ruotsin kannalta on paljon parempi että suomalaiset taistelevat toiseksi viimeiseen naiseen mantujensa puolesta, kuin että Ruotsi itse joutuisi sodan kohteeksi.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Sama tietysti koskee kaikkia muitakin maailman maita. Mutta ruotsalaiset toki tajuavat, ettei Suomi siihen yksin seuraavallakaan kerrralla pysty.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Muilla pohjoismailla on jo uskottava puolustuskumppani ja sillä on nimikin, Nato. Vain Suomi ja Ruotsi yrittävät sinnitellä ns. liittoutumattomina.

Olet tainnut unohtaa, että Ruotsin puolustusvoimain komentaja hiljattain totesi, että Ruotsi kykenee puolustamaan maataan noin viikon hyökkääjää vastaan ja että Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto totesi vieläkin murheellisemmin, että Ruotsi ei pysty puolustamaan edes koko maataan?

Yhteistyö Ruotsin kanssa on toki tyhjää parempi, mutta se on vähän kuin sokea rampaa taluttaisi. On olemassa parempikin vaihtoehto. Miksi siis ajaa Ladalla kun on olemassa Mersu.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Muista pohjoismaista vain Norja on Venäjän naapuri. Suomen liittyminen liittyminen NATOon lisäisi huonosti varustetussa (maavoimat) pohjoisessa Venäjän "vihollisenvastaista" rajaa 1000 km. On itsepetosta, ettei Venäjä reagoisi tilanteeseen. Mahollisessa konfliktitilanteessa Suomi olisi miehitetty ennen kuin NATO ehtii edes kokoontua päätöksentekoon.

Ruotsin puolustuskeskustelun ydin viikon puolustuskykyineen on osa keskustelua asevelvollisuudesta luopumisen vaikutuksista. Nykytilanne on ollut voimassa vasta muutaman hetken, ja asevelvollisuuden palauttamisella näyttää olevan vahva kannatus sekä armeijan kantahenkilökunnan että yleisestikin kansalaisten piirissä.

Olet oikeassa, miksi ajaa Ladalla, kun on Mersu. Oleellista on, päätämmekö itse, minne ajetaan, vai päättävätkö siitä muut.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Maanpuolustusta nykyajatuksilla ilman kyyneleitä:

Mikäli maahan hyökätään,niin räjäytetään kaikki sähkövoimalat ja ydinjätearsenaalit taivaantuuliin.

Ei ollut vaikeata.

Mitä tulee NATO:n,niin siihen voidaan liittyä heti sen jälkeen,kun tehdään maanpuolustus vapaaehtoiseksi tässä maassa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Juuri näin. Strategian tasolla on lähettävä siitä, että "toverille" ei jätetä, tuli se idästä tai lännestä.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Hyvä kirjoitus ja todella suoraan asian ytimeen. Suomella on vähäiset mahdollisuudet ja nykyaseteknologiassa vain yksi ainoa. Suomen on harkittava jääkylmästi kaikki vaihtoehdot. Ja sitten valittava vähiten haittoja tuottava Suomen etu.

Looginen kylmä lopputulos on, että Suomen pitää liittyä Venäjän johtamaan liittoutumaan. Meidän on annettava Venäjälle esimerkiksi Hanko tai Ahvenanmaa sekä Lapista ne alueet, joita Venäjä tarvitsee turvatakseen itseään sekä Suomea.

Onneksemme Venäjä ei enää vaadi Suomea muuttumaan sosialistiseksi maaksi. Me voimme säilyttää sen, mikä meille jää suomalaisena demokratiana.

Minä olen todella samaa mieltä kuin Jouko Heyno.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Näppärää kirjoittelua, mutta tositilanteessa jokseenkin tarpeetonta pohdiskelua. Suomi kuuluu länteen, mutta vielä meillä kummittelee YYA -aika, jossa Neuvostoliitto takasi sen, ettei sinne Suomen kautta hyökätä. Se oli Suomen itsenäisyyden kannalta aika huteraa aikaa ja johti suomettumisilmiöön, josta eivät kaikki vieläkään ole irti päässeet.

Suomen pitää liittyä NATon. Se on nykymaailmassa tällä maailman lohkolla ainoa varma tapa varmistaa turvallisuutemme niin pitkälle kuin se yleensä on mahdollista. Sen lisäksi asehankintoja pitää lisätä ja koulutusta tehostaa. Voi olla tarpeen jatkaa myös varusmiesaikaa. Materiaalihankinnoissa yhteistyö Ruotsin kanssa voi antaa hintaetua. Muutoin ruotsalaisten apuun on turha luottaa. Hyvä, kun pystyvät omaa aluettaan Suomen selän takana jotenkin puolustamaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kaikki pohdiskelu on tietysti tositilanteessa "tarpeetonta", myöhäistä. Siksi pitää pohiskella nyt, kun siihen on tilasuus.

Se, että Suomi "kuuluu" lähteen on asia, jossa pitää pohtia sen etuja Suomen kannalta. Olen siitä blogikirjoituksessa todennut. Lisää löytyy sarjan I osasta.

En ole löytänyt rationaalista syytä ruotsalaisten puolustustahdon aliarvioimiselle.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Pelkällä "puolustustahdolla" ei maata puolusteta. Ruotsilla on nyt suuria vaikeuksia saada kokoon 50.000 sotilasta, joista aina olisi osa kriisejä sammuttamassa.

Se maa tarvitsee lisää miehiä ja kalustoa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #43

Ruotsissa lopetettiin asevelvollisuus alkaen viime vuodesta. Miehiä ja kalustoa maassa on, jopa koulutettuna. Kyse on vain siitä, kuinka kauan ruotsalaiset jaksavat pelleilyä vakavilla asioilla.

Suomi ja suomalaiset(kin) puolustavat ensisijassa vain omaa yhteiskuntaansa ja maataan.

Jukka Mäkinen

Yksi mahdollisuus on tehdä israelit, ja muista välittämättä kehittää oma ydinase, ja kertoa että maalitaulut ovat Moskovassa, Pietarissa ja Tukholmassa.
Se laittaisi harkitsemaan pari kertaa kannattaako Suomeen hyökätä.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Sotilasliitto Israelin kanssa. Dimonasta muutama ohjus ja henkilökuntaa hoitamaan asejärjestelmä. Samalla turvapaikkaohjelma vainon kohteeksi joutuneille juutalaisille Euroopassa, ei tarvitsisi ainakaan lukemaan ja kirjoittamaan opettaa ja paperitkin olisivat varmasti muuttokuormassa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Ydinase kieltämättä toisi yhdenlaisen turvatakuun.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Strategiselta kannalta tilanne on kuitenkin Suomen ja Israelin kannalta ratkaisevasti erilainen: Suomea uhkaisi itsenäisyyden menetys ja kansanvaltaisen oikeusvaltion tuho, Israelia massamurha ja kansalaisten fyysinen tuhoaminen.

En usko, että Suomesta löytyisi poliittista tahtoa tuhota esim. Pietari tai Tukholma ydinasein, edes viimeisenä keinona.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mahdollisuudet pienimuotoiseen omaan ydinasepelotteeseen olivat olemassa vuoteen 2012, jolloin Suomen ainoa tutkimusreaktio pysäytettiin. Ydipommi on loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen ase, ja teknisesti helppo valmistaa. Miinakäytössä (puolustuskäytössä) ei tarvittaisi edes ohjusta.

Jukka Mäkinen

"Tämä puolueettomuuden ideologinen lähtökohta ei ole puolustuskyvyssä ja uskomisessa siihen, vaan kokemuksen antama tieto siitä, että yksikään valtio ei tule auttamaan Suomea missään tilanteessa, jossa se ei ole se oman edun mukaista."

Siinähän se.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Olisiko mahdollista, että Nato-maiden itsekkäiden omien etujen mukaista on torjua hyökkääjä niin edessä kuin suinkin, vaiko vasta kotinurkilla?

Miksi vain odottaa toimettomina Suomen mantereen, Ahvenanmaan ja käsivarren joutumista pienten vihreiden miesten haltuun, Venäjän ilma- ja avaruuspuolustuksen valvontatutkien pystytystä Suomen länsirajalle ja MiG- ja Suhoi-hävittäjälaivueiden siirtymistä läntisen Suomen lentokentille ja Ahvenanmaan muuttumista venäläiseksi laivasto- ja ohjustukikohdaksi, josta keskimatkan ballistisilla Iskander-ohjuksilla yltää vaikka Jönköpingiin tai Göteborgiin tarvitsematta vaarantaa pommi- ja rynnäkkökoneita miehistöineen Flygvapnetin hävittäjätorjunnalle?

Livahtaapa Ruotsi Natoon tai ei, sen asema muuttuu perin pohjin jos Suomi joutuu Venäjän tukikohta-alueeksi, samoin Nato-Norjassa tilannekuva synkistyy tällöin olennaisesti. Jos Artikla 5 on astunut voimaan Venäjän jo hyökättyä johonkin Nato-maahan, totta kai Suomen valtioalueen hallinnalla on merkitystä Naton yhteiselle puolustukselle riippumatta siitä, mitä jäsenyydelle ynseistä suomalaisista sen päämajassa ajatellaan. Jos Natossa ollaan asialla tosissaan, miksei siellä oltaisi kunnolla ja ajoissa, toimien siellä missä hyökkääjä on paras pysäyttää?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kaikki on toki aina mahdollista. Siis kaikki. Se, että on USAn etujen mukaista, ja se, että ei ole. Siitä päättää kuitenkin USA, ei Suomi.

Kute aiemminkin on todettu, sotia ei aloiteta huvin vuoksi. Sitä ei tee myöskään Venäjä. Jos Suomi haluaa ja kykenee itsenäisesti puolustautua, Suomi tarvittaessa joko ampuu alas nuo Suhoit ja MiGit ennen laskeutumista, tai sitten tuhoaa ne kentälle laskeutumisen jälkeen. Jos Suomen puolustus nojaa NATOon, emme päätä asiasta itse.

Siinä se ratkaiseva ero.

NATOn 5. artikla nimenomaisesti toteaa, että jokainen jäsenmaa toimii sen pohjalta, omien tarpeittensa mukaisesti. Luuletko, että joku anela lähettäisi saksalaisia nuoria suojelemaan Suomen männiköitä, kun koko maalla ei ole NATOlle strateista merkitystä, niin kuin blogikirjoituksessa osoitan?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomen Hornetit ja it-ohjukset voivat tiettyyn rajaan saakka jatkaa Suhoiden ja MiGien alas ampumista, kunnes niiltä loppuvat ohjukset tai meiltä loppuvat sekä Hornetit että taistelulentäjät. Seuraa klassinen kysymys, "mitäs sitten tehdään kun tulee se yhdestoista?".

Suomi on sodan aikana täysin riippuvainen NATO:sta kriittisten sotatarvikkeidensa huoltovarmuuden osalta, sillä meillähän ei ole rauhan aikana varaa edes nuukailematta ylläpitää puolustusvoimien kalustoa, saatikka varastoida ohjuksia sodan ajan kulutuksen mukaan. NATO taas haluaa sodan aikana varata kaikki resurssit jäsenistönsä omaan käyttöön, luovuttamatta niitä ulkopuolisille. Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti evp Matti Ahola otti tämän asian julkisesti puheeksi takavuosina artikkelissaan Suomen Kuvalehdessä. Virallisen Suomen vastaus siihen oli haudan hiljaisuus.

Angela Merkeliltä emme kaipaa saksalaisia nuoria suojelemaan Suomen männiköitä, sillä maavoimat Suomella on oltava omasta takaa kaikissa oloissa. Sen sijaan Luftwaffen Eurofighterit kyllä kelpaisivat suojaamaan Etelä-Suomea yllä ensimmäisessä kappaleessa viitatussa ilmapuolustuksen pulmatilanteessa, ja sen Tornadot voisivat auttaa pysäyttämään maan tai meren pinnalla uhkaavat hyökkäysmuodostelmat. On tietenkin pelkkää spekulaatiota veikata nyt, mitkä kunkin osapuolen tulevaisuuden operaatiosuunnitelmat olisivat ja missä painopisteet kulloinkin olisivat, mutta Suomen ei olisi pahitteeksi olla ajan tasalla, miten NATO näkee Venäjän kulloisetkin ryhmitykset ja suunnittelee omat yhteiset puolustusoperaationsa. Ei niihin ainakaan ulkopuolisille ole sananvaltaa, jäsenmaille mukana olevin omin resurssein sen sijaan voi olla.

Ainakin se huoltovarmuus kelpaisi Suomen puolustuksen onnistumiseksi, ja on vaikea nähdä, miksi siitä olisi haittaa NATO:llekaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #23

Mainitsemasi onelma Hornetien "loppumisesta" on olemassa kaikissa konfliktitilanteessa, kaikkialla ja kaikilla osapuolillla. Itse lähden lapsellisesta oletuksesta, että sodassa jokainen ajaa vain omia etujaan, sinä taas realistisesti siitä, että Suomella on ystävämaita, jotka omien etujensa sijaan tukevat Suomea häässä.

JOs IT ja Hornetit "loppuvat", vihollinen voidaan tuhota kentille. Ajatushan oli, että vihollinen haluaa haltuunsa kentät. Taktiikasta enemmän taktiikkaosassa.

Huoltovarmuus on jotain, mitä Suomeen ei voida ulkoa saada. Huolto pitäisi hoitaa Itämeren laivareiteillä, ja se on mahdotonta, jos vihollisella on pääsy alueelle. Jos taas ei, on Suomen strateinen arvo tasan nolla, kuten olen monessa yhteydessä osoittanut

Mainitsemasi SK:n "ongelma" perustuu ajatukseen, että Suomen puolustusvoimien aseistus ja sen huolto on riippuvaista NATOsta. Tämä on kuitenkin vain valinta, joka voidaan korjata ostamalla lisää puolustustarvikkeita Venäjältä. Maan tehokkaat ilma-aseet ja edulliset panssarivaunut ovat jotain, joille meilläkin olisi käyttöä - sen sijaan, että tuhoamme itäkalustoa tietoisesti vain siksi, että se on itäkalustoa.

Ilmavoimien uudeksi pääaseeksi kannattaisikin vakavasti harkita joko ruotsalaisia tai venäläisiä sotalintuja nykyisten lentotukialushävittäjien sijaan - tai sitten hankkia lentotukialus.

http://members.modernvespa.net/voneschenbach/uploa...

http://cdn.acidcow.com/pics/20000709/pics/11/sukho...

http://www.airforce-technology.com/projects/s37/im...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #28

"...että Suomella on ystävämaita, jotka omien etujensa sijaan tukevat Suomea häässä."

En näe liittolaisuutta nollasummapelinä siten, että tukemalla hädässä olevaa liittolaista muut toimisivat omien etujensa vastaisesti, vaan että edut ovat yhtenevät ja tässä synergiassa on koko liittoutumisen järki.

Käymällä ratkaisutaistelut niin edessä kuin suinkin kaikki liittolaiset säästävät omia väestöjään ja infrastruktuuriaan hyökkääjän asevaikutuksilta, jotka ennen pitkää ovat omalla kohdalla jos "dominoiden annetaan kaatua" hyökkääjän edessä, jolla on hetkellinen ja paikallinen ylivoima ja kyky edetä seuraavan, vuoroaan odottavan kimppuun, ellei tämä tule hyökkääjää vastaan.

Huoltovarmuus voidaan turvata esimerkiksi Pohjanlahden yli Ruotsista käsin, jos Ruotsi on juonessa mukana. NATO:lla on strategista ilmakuljetuskykyä ja ennakkoon varastoitua materiaalia Norjassa, josta taas tavara siirtyy Ruotsiin eri tavoin jos niin sovitaan. Laivakuljetukset muualla Itämerellä ovat liian riskialttiita, mutta toki muutama rahtikoneellinen esim. ohjuksia voitaisiin tuoda silloin tällöin lentokuljetuksena vahvassa hävittäjäsuojassa suotuisan tilanteen vallitessa.

Suomen puolustusvoimien aseistus ja sen huolto on todellakin riippuvaista NATOsta, erityisesti korkeateknologisten asejärjestelmien osalta. Valinta ei ole taloudellisesti korjattavissa ostamalla eri standardien mukaisia, yhteensopimattomia puolustustarvikkeita Venäjältä ja siten kaksinkertaistamalla kunkin aselajin kalustoa rinnakkain itäisen ja läntisen alkuperän omaaviksi. Ei ollut taloudellista varustaa takavuosinakaan Ilmavoimia yhtä aikaa Draken + MiG -kalustolla, vaan sen ratkaisun saneli politiikka. Maavoimat on lähitulevaisuudessa aloittamassa neuvostoaikaisten BMP-rynnäkköpanssarivaunujen modernisoinnin, mikä on varmaankin hyvin kustannustehokasta.

Gripen NG on varteenotettava seuraajehdokas Hornetille käyttäessään läntistä teknologiaa, mutta kysehän ei ole pelkän lentolaitteen uusinnasta vaan laajasta Ilmavoimien järjestelmäkokonaisuudesta, jota ei kannata vaihtaa kautta linjan, etenkin jos pääasiallinen kaluston toimittaja edustaisi samalla vakavinta sotilaallista uhkaa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #34

Juuri näin. Liittolaisia tuetaan synergiassa VAIN NIIN KAUAN, kun edut ovat yhtenevät ja riskit vastaavat oletettua hyötyä. Juuri siksi Iso-Britannia ja Ranska jättivät Puolan yksin 1939, lupauksistaan huolimatta. Saksa olisi vielä voitu pysäyttää, mutta uskottiin, että se pitää putket suunnatttuna itään. Pieleen meni, mutta se on jo toinen juttu, niin kuin Kipling sanoi.

Jos katsot karttaa, mikä näyttää useimmilta unohtuvan, "idän" ja "lännen" konfliktissa Suomi nimenomaan ei ole "edessä".

Suomen puolustusvoimat on riippuvainen NATOsta VAIN, jos niin halutaan. Näytetään haluttavan. Jopa rynnäkkökiväärejä ollaan hiljalleen vaihtamassa NATO-kaliiperisiksi. Siitä aiheutuvasta sotkusta on viime sodilta runsaasti kokemuksia, etenkin Talvisodassa, kun kaliipereja oli vähän joka lähtöön. Toisessa Maailmansodassa Neuvostoliitto varusti Suomen armeijaa ammuksilla sellaista tahtia, että itsekin vielä asevelvollisuusaikana olin niitä käyttämässä. NATO-kaliiperilla tuokin puolustusetu menetetään.

Suomen tulevaa käsiaseistusta: http://www.military-today.com/firearms/fn_scar.jpg

Tarjous on jo hyväksytty. Tuollaisella kun möyrii hiekkakankaalla, tietää, mitä tarkoittaa "häiriö".

Oma halpa rynnäkkökiväärituotanto on lopetettu, vaikka ase maailmalla oli tunnettu ja arvostettu, yhtenä parhaista.

Politiikka sanelee AINA sotavoimien toiminnan, myös hankinnoissa, ei raha. Suhoin uusimmat ovat yksinkertaisesti parempia kuin nyt käytössämee oleva lentotukialushävittäjät, varsinkin, kun niitä lentotukialuksia Suomella on vielä liian vähän.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #39

Miten Saksa olisi voitu pysäyttää syyskuussa 1939? Britannia ja Ranska julistivat sodan, joka oli "phoney war" ilman varsinaisia sotatapahtumia, kunnes Saksa otti aloitteen myös länsirintamalla 1940, miehitti Benelux-maat ja Ranskan ja alkoi Battle of Britain.

Onko Suomi "edessä" riippuu siitä, millaiseksi oletetaan suurvaltaosapuolten strategia. Kyllähän Suomi on Pietarin ja Kuolan strategisten tukikohtien etumaastoa länteen päin, ja siksi myös Venäjälle tärkeä.

Nato-yhteensopivuutta on haluttu varmaankin sekä poliittisista syistä, Suomen kuuluessa EU-jäsenyyden myötä länteen, että sotateknologisen suorituskyvyn takia.

Hornetin valintatilanteessa se oli silloisista ehdokkaista suorituskyvyltään ja elinkaarikustannuksiltaan paras valinta. Ilmavoimille oli toki tuolloin kertynyt riittävä tuntuma myös MiG-kalustoon ja itäisiin asejärjestelmäperheisiin, vertailukohtina läntiseen tarjontaan. Lentotukialuksia Suomella on tasan yhtä monta kuin toisella eurooppalaisella Hornetin käyttäjällä, Sveitsillä. Taittuvista siivenkärjistä, pyrstökoukusta ja lujatekoisista laskutelineistä ei välttämättä haittaakaan ole maantietukikohdista toimittaessa. Suhoin uusimpia ei ole ihan reilua verrata keväällä 1992 valittuun Hornetiin, joka elinkaaripäivitystensä ansiosta on toki voimissaan 2020-luvulle. Missä suhteessa Suhoin uusimmat ovat F/A-18:aa parempia?

NATO-rynnäkkökivääri FN Scar on tässä vaiheessa hankinta tiettävästi vain erikoisjoukoille 300-500 kpl eränä. Maavoimat eivät sitten mielestäsi osaa testata jalkaväen aseita? Saman uutisen mukaan Puolustusvoimat suunnittelee myös RK 62:n ja RK 95:n päivittämistä. http://www.hs.fi/kotimaa/a1424435726623

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #47

"Miten Saksa olisi voitu pysäyttää syyskuussa 1939?"

Englannilla olii laivasto-osasto, joka olisi voinut isekä Danzigiin. Ei iskenyt, vaan poistui Itämereltä. Saksalaisen taistelulaivan upottaminen satamaan olisi muuttanut tilannetta ratkaisevasti.

Ranska ylitti Reinin ja tunkeutui Saksaan. Sen joukkojen ja Berliinin välillä ei ollut saksalaisia joukko-osastoja, ne olivat Puolassa. Koska Saksalla olii tuolloin vain kaksi moottoroitua divisioonaa, jotka nekin sidottuna taisteluihin, Ranskan pitkälti moottoroitu armeija olisi ehtinyt Berliiniin lopettamaan sodan ennen kuin Saksalaiset olisivat ehtineet reagoida. Eivät toimineet, vaan seisoivat miehittämillään alueilla kuin tatit, ampumatta laukaustakaan, ja poistuivat sitten vähin äänin takaisin rajan taakse. Että sellaiset turvallisuustakuun.

" Kyllähän Suomi on Pietarin ja Kuolan strategisten tukikohtien etumaastoa länteen päin, ja siksi myös Venäjälle tärkeä."

Jep, vaan ei NATOlle. Jos Suomi pysyy puolueettomana, se ei ole myöskään Venäjälle tärkeä.

" Missä suhteessa Suhoin uusimmat ovat F/A-18:aa parempia?"

Toinen selvästi ketterämpi, pienempi kaartosäde samalla nopeudella, toinen häivehävittäjä. Molemmat lisäksi uudempia malleja ja selvästi halvempia kuin länsimaiset kilpailijansa, ts. samalla rahalla saataisiin enemmän ja parempaa. Vuoteen 2020 on enää 5 vuotta.

"Maavoimat eivät sitten mielestäsi osaa testata jalkaväen aseita?"

Missä minä tuollaista olen esittänyt? Uudet aseet olisi voitu hankkia meikäläiselle patruunalle, mutta valittiin NATO-patruuna. Miksi? Miksi kaksi patruunakokoa? Kokemuksia moisesta sekoilusta on jo talvisodalta, Terni, Berdan ym. Lista on pitkä ja sekaannukset usein katastrofaalisia. Oli tehokkaampaa ottaa aseet ja patruunat suoraan naapurilta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #49

Kiitos noista 1939 tiedoista. Enpä olekaan aikoihin lukenut II maailmansodan alkupäivien historiasta, joten täytyy paikata tietoja noilta osin sopivan lähteen osuessa käsiin.

"Jos Suomi pysyy puolueettomana, se ei ole myöskään Venäjälle tärkeä."

Kuinka ollakaan, Venäjä on järjestänyt toistuvia Zapad- ja Ladoga-sotaharjoituksiaan juurikin teemalla "lähiulkomaan puolueettomuuden varmistus", joten Venäjälle mitä luultavimmin kelpaa nimen omaan se Venäjän joukoin varmistettu puolueettomuus.

YYA-aikana neuvostomarsalkat kävivät kertomassa sen saman toteamalla: "Neuvostoliiton asevoimat eivät jää toimettomina odottamaan, kunnes Lännen taistelukärjet tulevat NL:n ilmatilaan". Eli "luottamus hyvä, kontrolli parempi".

Mitä tulee hävittäjien kaartotaisteluominaisuuksiin, en ole aivan varma niiden ensisijaisuudesta ilmataistelussa nykyaikaisia asejärjestelmiä käytettäessä. Kypärätähtäin pilotin pään mukana kääntyy toki lentokoneita nopeammin ja lukitsee ohjukset oikeaan lähtösuuntaan, tai sitten ohjukset laukaistaan etusektorista hakeutumaan maaliinsa omalla tutkallaan jo kauan ennen kuin maaliin on edes näköyhteyttä. Ohjukset ovat joka tapauksessa nopeampia ja ketterämpiä kuin niiden maalina olevat lentokoneet; lentokonehan on nykyään paljolti aselavetti.

Häiveominaisuudet ovat paljon olennaisempia, ja USAF:lla on vuosien etumatka niiden saamisessa palveluskäytössä oleviin koneisiin. Kieltämättä, "Joint Strike Fighter" Lockheed Martin F-35 Lightning II:lle on tulossa suolainen hintalappu, joka karsii ostajaehdokkaita. Suhoi T-50 PAK FA on ilmeisen hyvä prototyyppivaiheessaan oleva taistelukone häiveominaisuuksin, jonka arvioidaan olevan tuotannossa tänä vuonna ja myynnissä vientiin 2025. Nähtäväksi jää, kuinka aikataulut pitävät. Eikä Hornetinkaan "parasta ennen" -päiväys ole tiukasti 2020, mutta menestystarinahan se on Suomen Ilmavoimien kalustona ja uusimman teknologian siirtona.

FN Scar -rynnäkkökiväärihankinnassa lienee lähtökohtana, ettei erikoisjoukkojen huoltoa lasketa sotasaaliin varaan.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Suomi ei pysty ja Nato ei ennätä mihinkään torjuntatoimiin. Venäjä osaa maskirovkansa ja on sen osoittanut Krimillä. Erinomaisesti koulutettu maahanlaskudivisioona Lugassa (ent. Laukaa) on varttitunnin lähtövalmiudessa. Aika Helsinkiin on alle puolitoista tuntia. Ja jne. Ohjukset kantavat nyt helposti Keski-Suomeen ja parin vuoden kuluttua koko Suomeen (Alakurtti).

Se on poijaat Suomelle sitten menoa ja Ruotsi Natoon.

Jari Rauhala

Esittämäsi videopelivertaus on hyvä. Alkaa vaikuttamaan, että "nyky-nato-sotilaat" ovat doktriiniensa vankeina.

Jo pitempään epäilyttänyt, että monella nato-myönteisellä on taustalla pelko siitä, että rauhan menettämisen myötä menee myös muu, olemassa oleva, elämä, ja se sekä rauha säilyisi Natoon liittymällä. Se näkökanta väistämättä hämärtää asian laajempaa katsomista, koska vastaus (liekö heille täydellinen?) on valmiina -Nato-. Siksi yksioikoinen kannatus.

Sodathan ei syty, ne sytytetään. Suurvalloilla, näissä tapauksissa, on usein sormensa pelissä. Suomen sotilasliiton jäsenyys ei vakauta eurooppaa, eikä heidän päätöksiään rauhan puolelle, jos päättävät sotia, olipa syyt mitkä tahansa. Eli tunnettu elämä menee silloin joka tapauksessa. Ymmärrän että jos on mielestään paljon menetettävää, niin sitä on hankala edeltä ajatella. Mielellään silloin turvautuu oljenkorsiin. Olipa perustelut miten taitavia tahansa.

Ukraina esimerkki osoittaa. Euroopalla (Merkel-Hollande) on halu rauhaan, onko Usa:lla, lähettäessään "kouluttajiaan" ja Venäjä tarvii, jos ei muuta, niin vaikka sisällissotaa käyvän puskurivyöhykkeen USA:ta (Natoa) vastaan, joten rauhan tulo, niin...?

Aivan maallikkona sanoisin, sanoipa media asiantuntijoineen, vältellen isoa kuvaa, mitä tahansa, niin kyse on isojen väännöstä -Suurvaltojen geopoltiikasta-. Ja siinä Suomen jäsenyys vain kiristäisi tilannetta.

Toimituksen poiminnat