jheyno Gutta cavet lapidem - non forte, sed saepe cadendo

Kansantaloutta ilman kyyneleitä I - Raha - Mitä se oikein on?

  • Jap-saariston reaalirahaa
    Jap-saariston reaalirahaa

Meneillään olevan eurokriisin ja sen ympärillä vellovaan keskusteluun osallistumisen takia on oleellista tietää, mitä puheena oleva "raha" oikein on, mistä oikein puhutaan. Tämä on ensimmäinen osaote 2011-2012 pitämästäni luentosarjasta "Kansantaloutta ilman kyyneleitä".

 

Yleinen toteamus: Raha on arvon mitta. Tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta: Jos vaikkapa minä ja sinä, hyvä lukija, menemme molemmat kodinkoneliike X:ään ostamaan uutta jääkaappia, aivan samaa merkkiä ja mallia, ja maksamme samoilla (vaikkapa) euroilla, miksi maksamme eri hinnan? Millä logiikalla raha on ollut tuon jääkaapin arvon mitta, kun se on antanut eri tuloksen ”mittaajasta” riippuen?

Asiaa valaisee vertaaminen metrimittaan: Metri on pituuden mitta. Jos minä ja sinä mittaamme matkan pisteestä A pisteeseen B metrimitalla, saamme saman tuloksen. Metri on siis matkan mitta, eikä mittauksen tulos ole riippuvainen mittaajan henkilöstä (niin kuin jääkaapin hinta on).



”Raha on arvon mitta” on siis väite, joka on ristiriidassa reaalimaailman kanssa.



Sen ymmärtämiseksi, mitä raha on, pitää tuntea rahan historian perusteet.



Rahan lyhyt historia





Rahaa on käytetty jo kivikaudella. Rahasta tekee ”rahan” se, että sen ostovoima ei ole sidoksissa sen kuviteltuun reaaliarvoon; setelin ostovoima riippuu siinä olevasta arvomerkinnästä, ei esim. siihen käytetystä paperimäärästä.



Varhaismmat tunnetut viitteet rahan olemassaoloon löytyvät Keski-Venäjän hauta-aineistosta, Sungirin alueelta, ajalta noin 15 000 e.Kr. Hauta-aineistossa on vainajien mukana haudattu runsaasti kaurikotiloita, jotka ovat alueelle tuntemattomia, ne ovat siis peräisin muualta. Kotiloiden määrä korrelloi muun hauta-aineiston määrän kanssa. Etnografiset paralleelit mm. Papua-Uuden Guinean aineistoon viittaavat siihen, että kyseessä on nimen omaan vaihdannan välineenä käytetty materiaali, raha.



Aineiston sporadisuudesta ja jääkauden jälkeisen yhteiskunnan pirstoutuneisuudesta johtuen Euroopasta ei löydy varsinaista jatkumoa rhana käytölle. Metallikauden myötä rahaksi vakiintui lähes koko Euraasian mantereella hopea, jota mitattiin painonsa mukaan. Ongelmana on kuitenkin, että vaihtosuhteen ymmärtäminen on nykyisen vaatimattoman tutkimustilanteen takia vaatimattomalla tasolla. Toisaalta käsitystä siitä, että kyseessä on nimenomaan raha, tukee se, että hopealle ei sen fysiologisten ominaisuuksiensa takia ole oikeastaan mitään muuta käyttöä.



Tilanne kuitenkin alkoi osin muuttua metallurgian kehittyessä. Hopean ongelma oli, että se ruostui. 7. vuosisadalla e.Kr. alkoi Lyydian valtiossa kehittyä uusi käytäntö. Lyydian kultavarannot mahdollistivat sen, että kuningas jakoi menestyksekkäille sotilailleen kunniamerkkeinä kultakolikoita, joihin oli lyöty hänen kuvansa. Elantonsa varmistamiseksi ja elintasonsa nostamiseksi samaiset kenraalit alkoivat vaihtaa näitä korumetallinpaloja erilaisiin kulutushyödykkeisiin, ja lopulta kuningashuone tajusi, että se voisi itse tehdä samaa.



Kehitys ei kuitenkaan päässyt kovinkaan pitkällä tällä saralla, sillä kullan määrä oli rajallinen. Vain Saharan eteläpuolisissa Afrikan valtioissa kultaa oli riittävästi, jotta sillä saattoi olla merkitystä. Hopea pysyi kaupan välineenä Euraasiassa, Japanista ja Kiinasta Roomaan. Varsinainen kauppa pysyi kuitenkin vaihtokauppana, myös hopearahan osalta, niin kauan kuin rahan arvo oli sidoksissa metallin oletettuun arvoon. Toisaalta vanhakantaisemmissa kulttuureissa talous pysyi, paradoksaalisesti, kehittyneempänä – rahan vaihtoarvo ei ollut sidoksissa sen reaaliarvoon, Tästä ehkä äärimmäinen esimerkkki on Jap-saarten raha, joka oli basalttilevy, jonka keskellä oli reikä; mitä isompi kivi, sitä arvokkaampi. Mitään muuta käyttöä tai ”arvoa” kivellä ei ollut.



Modenia rahataloutta kohti



Ensimmäiset yritykset varsinaiseen rahatalouteen löytyvät jo Mesopotamian varhaisyhteiskuntien lainsäädännöstä. Punnukset vakioitiin ja hinnat vakautettiin, irroitettiin rahamettallin saatavuudesta – ainakin periaatteessa. Lyydian innovaation jälkeen ei kuitenkaan varsinaista kehitystä tapahtunut lukuunottamatta, että leimatut kolikot kopioitiin myös hopeakäyttöön. Yrityksiä rahajärjestelmän luomiseen ja irtoamiseen vaihtokauppaideasta tehtiin eri puolilla, mutta ensimmäinen onnistunut oli Monglivaltion 1200-luvun rahauudistus: Kaikki rahametalli määrättiin valtion omaisuudeksi, koottiin valtion rahavarastoihin ja korvattiin paperirahalla. Ensimmäisenä seteliraha otettiin käyttöön Ruotsissa, ja sen seuraukset olivat mullistavat. Sotien runtelema maa sai taloutensa kuntoon ja setelirahoituksen aiheuttama inflaatio johti ennen näkemättömään taloudelliseen nousuun ja hyvinvointiin. Sveriges Riksbank onkin maailman vanhin edelleen toimiva keskuspankki.



Hopea pysyi kuitenkin pääasiallsena valuuttana aina Amerikan löytämiseen asti. Vielä sen jälkeenkin liikenteessä oleva raha oli pääosin hopeaa, kulta keskittyi valtioiden ja ruhtinaiden varastoihin, pankkeihin. Viimemainittu onkin se, mikä sitten johti pankkitoiminnan räjähdysmäiseen kasvuun 1500-luvulta alkaen, olihan lainoille nyt ”reaalivakuus”, kultavaranto.



Ratkaiseva muutos



Ratkaiseva muutos, sanoisin jopa paljastus, rahan luonteeseen tuli toisen Maailmansodan jälkeen. Tuollin koko maailman rahajärjestelmä oli joutunut kriisiin sodan kustannusten ja epätoivoisten kultakantayritysten takia. Voittajavaltiot pyrkivät uuteen rahajärjestelmäsopimukseen päämääränä pysyvät valuuttojen vaihtosuhteet.. Järjestelmän perusidea oli, että USA sitoutui lunastamaan kullalla kaikkien sopimusvaltioiden valuuttaa sopimushintaan rajattomasti. Vakuutena oli Fort Knoxin kultavarat. Tavoitteena oli siis periaatteessa 1700-1800 lukujen yleinen kultakantajärjestelmä, paluu ”vanhaan hyvään aikaan”. Sopimus asiassa solmittiin 1944 ja allekirjoittajamaita oli 44 – kaikki voittajavaltiot - mutta Neuvostoliitto ja Kiina jättivät sen ratifioimatta. Systeemi horjuikin jo alusta lähtien

Tavoite vakaista vaihtosuhteista ei siis toiminut, ja esimerkiksi punnan vaihtosuhde huononi tasaisesti: 27.12.1945 = 0,3034, 18.9.1949 = 0,4032, 17.11.1967 = 0,4553 Lopullisen naulan Bretton Woodsin ”arkkuun” löi kuitenkin Johnsonin ja Nixonin aikana rajusti laajentunut Vietnamin sota. Räjähdysmäisesti kasvanut sotilasbudjetti johti siihen, ettei USA enää selvinnyt velvoitteistaan. 15.8.1971 Richard Millhouse Nixon allekirjoitti määräyksen, jolla USA yksipuolisesti ilmoitti irrottautuvansa sopimuksesta ja ilmoitti, ettei sen valuutta enää ole sidottu kultaan. Koska kaikki muut valuutat oli sidottu USD:iin, ei maailman rahajärjestelmä ole tuon päivän jälkeen ollut enää sidottu mhinkään reaaliseen.



Nixonin päätös palautti rahan takaisin jääkeuden ideologiseen ympäristöön: kaurikotiloilla ei ollut mitään muuta käyttöä kuin ehkä koruna. Mutta aivan sama koskee kultaa: Silläkän ei oikeastaan ole mitään käyttöä. Lyhyen aikaa sitä tarvittiin tietokoneiden komponenteissa, mutta sekin on jo menneisyyttä. Rahan todellinen luonne paljastui:



Raha on pelkkä sosiaalisesti taattu lupaus siitä, että sillä ehkä tulevaisuudessa saa ehkä jostain arvosta jotain – ehkä. Kuitenkin tämä järjestelmä on selvästi toiminut ja toimiva. Niin sanotut ”kriisit” esimerkiksi euroalueella johtuvat yksinkertaisesti siitä, että pankkeja ei kohdella tavallisina yrityksinä, joilla on epäonnistumisen, konkurssin, riski. Tämä siitä huolimatta, että EU:n komissio vaatii tätä ”epäonnistumisriskiä” julkisille laitoksille. Samoin puheet nk. virtuaalirahan ”vaarallisuudesta” ovat absurdeja: KAIKKI raha on ”virtuaalista”, myös se ”reaalinen” raha.



”Raha” on jälleen ”syntynyt”.





Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa!

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Jatkoa tässä:

http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124129-kans...

Yritän saada lisää taas ensi viikonloppuna.

Hauskoja lukuhetkiä!

K Veikko

> Jos vaikkapa minä ja sinä, hyvä lukija, menemme molemmat
> kodinkoneliike X:ään ostamaan uutta jääkaappia, aivan
> samaa merkkiä ja mallia, ja maksamme samoilla (vaikkapa)
> euroilla, miksi maksamme eri hinnan?

Yksityisessä omistuksessa rahan arvokin on yksityinen, subjektiivinen. Jokainen saa vaihtaa rahansa mihin haluaa.

    Jos jääkaapin ostajille annetaankin jokaiselle samanlainen tavara ja sitten kultakin kysytään, mihin rahamäärään olisi sen valmis vaihtamaan, olisi hintapyyntöjä yhtä monta erilaista kuin on jääkaapin omistajiakin. Miksi?

Objektiivisiakin vaikuttimia voidaan kuvitella löytyvän. Esimerkiksi tavaran sijainti.

  • Kuutio vettä maksaa avaruusasemalla miljardi dollaria, vaikka tuo vesi on täsmälleen samaa kuin vesilaitokselta ostettava.
  • Rembrandtin maalaus sijoitettuna yhdelle seinälle on tuskin sätkäpaperin arvoinen, kun taas toiselle seinälle sijoittamisesta siitä ollaan valmiit maksamaan miljoonia.

Tavaran sijainnillakaan ei ole merkitystä, jos puuttuu tahto saada tavaraa. Vaikkapa avaruusohjelma lopetetaan niin avaruusveden hinta romahtaa.

Tavaran sijainnin neljäs ulottuvuus on aika: Sama tavara samassa paikassa, esim tonttimaa, on eri hintainen eri aikana.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Komas osa ilmestynyt, pahoittelen viivästystä.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

toi usa kultakannasta luopuminen oli polittinen. vietnamin sota oli niin epäsuosittu ettei nixon uskaltanut rahoittaa sitä veroilla.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Toki, kuten blogissa toteakin. Mutta kyse ei ollut pelkästään siitä: Bretton Woodsin sopimuksessa USA sitoutui "lunastamaan kullalla", ts. kiinteään dollarihintaan, kaikkien järjestelmässä mukana olevien maiden valuuttoja rajattomasti. tilanne kuitenkin kehittyi USA:n kannalta monestakin syystä mahdottomaksi, josta syystä se yksipuolisesti lakkautti sopimuksen. Seuraukset olivat maailmanlaajuiset ja osasyy lukuisiin poliittisiin ja taloudellisiin "kriiseihin", mm. Jom Kippur -sotaan, öljykriisiin 1973 ja raaka-aineiden hintojen siirtymiseen markkinamekanismien säätelyyn, esim. juuri öljyn hinnan siirtymiseen "oikealle" tasolle, vain muutaman mainitakseni

Oleellista on, että rahan todellinen luonne pelkkänä lupauksena tuli "julkiseksi", "raha" ei enää perustunut mihinkään objektiiviseen vertailuarvoon vaan eri valuuttojen keskinäisiin suhteisiin.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Nykyaikana raha on sidoksissa kunkin maan tuotantoon. Jos esimerkiksi ajatellaan, että tietty maa on hyvin öljyriippuvainen, on tämän maan rahayksikön arvo hyvin öljyriippuvainen. Jos öljy jostakin syystä loppuisi, nollaantuisi myös rahan arvo. Tämä tapahtuisi siitä syystä, että miksi yhdelläkään muulla maalla tarvitsisi olla kyseisen maan valuutta, jos sillä ei voisi ostaa mitään sellaista hyödykettä, jota nämä tarvitsisivat? Ainoa syy omistaa jonkin itetyn maan valuuttaa, on, että sillä voi ostaa jotakin kyseisestä maasta ja jos myytävä tuote loppuu niin tarve valuutan omistamisellekin loppuu. Mitä laajempi on elinkeinoelämän rakene ja mitä enemmän maassa on ostettavaa sen vakaampi ja arvonsa säilyttävämpi valuutta on. Talouskasvun myötä myös valuutan arvo nousee samassa suhteessa kuin maan tuotannon tuottamat tarvikkeet kiinnostavat kuluttajia. Ei siis tarvita mitään kultakantaa, koska järjestelmä määrittelee itse oman valuuttansa arvon suhteessa muihin valuuttoihin ja sisäinen valuutan määritelmä menee kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Sekoitat kaksi tärkeää asiaa: Valuutan ja rahan sekä kauppaopin ja kansantaloustieteen.

Luepa nyt nuo kaikki osat numerojärjestyksessä, niin saat paremman kuvan tilanteesta.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

En oikein ymmärrä miksi sinua vihataan näiden bloggauksien takia Heyno? Johtuuko se siitä etteivät arvoitukseksi ole valtavirran uskomusten mukaisia?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Ihmisiä tuntuu häiritsevän, kun he joutuvat toteamaan, että arkipäivän uskomukset eivät olekaan paikkansapitäviä. Ehkä? En tiedä, vihataanko minua vai sitä, mitä kirjoitan. Toivottavasti ei minua.

Asiavirheitä näissä ei kukaan ole kuitenkaan vielä osoittanut.

Toimituksen poiminnat